Ladataan...

Vuosi vaihtui mutta vielä jäi viime vuodesta muutama muisto jaettavaksi. Loppuvuosi on ollut elämässä aika haipakkaa mutta lenkkien suhteen vauhteja ja eritysesti sykkeitä on saanut pudotella oikein urakalla. Perheen elämän kuormittavuus ja stressi on ollut aika massiivista, onneksi treenit ovat olleet kevyempiä, tällä kombinaatiolla olen selvinnyt syksystä hienosti, hyvä minä :). Myös kilometrimäärät ovat vähentyneet loppuvuotta kohti, mutta toivottavasti helmi-maaliskuun aikana alan taas keräillä kunnon kilometrejä.

Ja sitten valikoituihin loppuvuoden kuviin:

Syyskuu

Juoksua Oulussa, valmistautumista tyttären seuraavan päivän toimenpiteeseen. Mielen nollausta, pään tyhjentämistä ja vauhtispurtteja aikaan 31:26, 5.08 km, keskisykkeellä 148 bpm. Maksimivauhti varmaankin jossakin alamäessä 2:50min/km.

Lokakuu

Vaarojen maraton, ei kaipaa selittelyjä :). Voit lukea silti tuskaisen taistelun pääkohdat täältä.

Värileikeittelyä kuvankäsittelyllä, lenkki lämmittelynä salitreenille aikaan 20:32, 3.28 km, avg 145 bpm.

Marraskuu

Kostea, märkä ja vetinen lenkki tutuissa juoksumaisemissa. Siihen ne lumet sitten kuoli - mutta jopas oli helppo hengittää raikasta sadeilmaa aikaan 1:42,44, 14.06 kilometrin verran, keskisykkeellä 147 bpm.

Marraskuun alkupuolella ei ollut lunta, lumi oli käväissyt maassa lokakuun lopussa mutta pysyvää lunta ei ollut vieä saatu. Pitkästä aikaa kunnon pitkis ainakin ajan puolesta 2:22:30, 20.01 km ja hienolla keskisykkeellä 139 bpm.

Talvi ja lumi. 27. päivänä marraskuuta sain täyteen vuoden kilometritavoitteen. Instaan eräs kommentoija realisoi saavutukseni näin: sehän on melkein maratooni per viikko, kun kesätaukoa ei lasketa (kesäkuussa juoksutauko polvivaivan vuoksi). Se sai minutkin ajattelemaan, että olihan tuo hurja rykäisy ja oikeasti aika hieno saavutus tällaiselta juoksun harrastajalta.

Joulukuu

Joulukuussa juoksuja tuli yhteensä naurettavat 96.1 kilometriä. Kävelyä 21.5 kilometriä. Maras-joulukuussa kävelin yhteensä enemmän kuin koko muun vuoden aikana. Sauvakävelyn ja tavallisen kävelyn avulla olen pyrkinyt kehittämään peruskestävyyttä matalilla sykkeillä. Matalasykkeinen harjoittelu onnistuu nyt jo kävely-juoksu -kombolla, edistystä on siis tapahtunut. Kuvan lenkin juoksin Muoniossa 24 asteen pakkasessa aikaan 40:12, kilometrejä kertyi 6.01 huimalla keskisykkeellä vauhteihin nähden - 156 bpm. Nostaako useampi kerros vaatetta sykkeitä? Ainakin se jäykistää juoksua ;D

Vielä piti käydä vuoden viimeisenä päivänä rääkkäämässä itseään pienimuotoisessa kympin kisassa. Matka oli 10.2 kilometriä ja tokihan ilmoittauduin kilpasarjaan... Nyt oli kilpailijat juoksemassa, itsehän sijoituin kuudenneksi, toiseksi viimeiseksi... Hirveellä höökillä kisan vedin, keskisyke oli 176 bpm eli 95 % maksimista, vauhti ei kuitenkaan ollut aivan samalla tasolla, aikaa käytin 52:52. Silti, voin olla tyytyväinen kesken pk-kauden vedettyyn ex tempore -kisaan. Lisää kisafiiliksiä voit lukea täältä.

Juoksukuvia - muut osat:

Juoksukuvia osa 1 - Alkuvuoden juoksukuvat 

Juoksukuvia osa 2 - Ikimuistoisimmat juoksukuvat

Juoksukuvia osa 3 - maisemoita :) 

Ugly is the New Pretty - karmeimmatjuoksukuvat

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Ladataan...

Minulla oli taannoin lyhyt postaussarja juoksukuvista, kuvia kisoista, kuvia luonnosta ja vuoden varrelta, kuvia ikimuistoisimmista juoksuista. Vihjailinkin, että voisin vielä laittaa postauksen karmeimmista juoksukuvista... Oikeastaan unohdin koko asian, mutta toisaalta en ehkä aivan tosissaan halunnutkaan näyttää julkisesti, miten karmealta usein kisoissa juostessani näytän.

Eräässä Facebook-ryhmässä heräsi varsin polveileva keskustelu artikkelin, Ugly is the New Pretty - Let’s get real about what running looks like,  pohtalta. Kirjoittaja halusi nostaa esille, että usein somessa näkyvissä kuvissa ei näy se, mitä juoksu oikeasti on, varsinkin jos tavoitellaan tiettyjä aikoja tai saavutuksia. Somekuvissa juoksu näyttää usein helpolta, hienolta ja siistiltä. Todellisuus on usein toinen. 

Itse ajattelen, että kyllä juoksun raakuus, rankkuus ja kaikkensa antaminen saa näkyä kuvistakin, se haluanko sitä erityisesti julkisesti estitellä on mielestäni kuitenkin hiukan toinen asia. Haluan itse olla levittämässä juoksun riemun ja ilon viestiä, en välttämättä sitä, että kisoissa se on hetkittäin täyttä tuskaa. Ajattelen, että kun ihminen saadaan liikkumaan ja nauttimaan juoksemisesta, niin sen jälkeen on vasta järkevää oman kokemuksen kautta alkaa haistella omia rajojaan ja ehkä jopa hieman oppia nauttimaankin siitä fyysisestä tuskasta, jota juoksu saattaa erityisesti kisoissa tuottaa... 

Nyt kyllä ohuesti harmittaa etten ole säilyttänyt kaikista kisakuvista kopioita. Olisi saattanut löytyä muutama aivan todellinen karmeuden helmi :). No mutta joka tapauksessa, jos et halua nähdä miten rumaa, hikistä ja tuskaista juoksu voi pahimmillaan olla, niin suosittelen nyt vaihtamaan seuraavalle sivustolle, koska here you are - tekemisen meininki, kaikkensa antaminen näyttää tältä: 

Jotain riemua tässä kuvassa pienesti on... Lost n Kajaani -sekkailukisa 2015

Karhunkierroksen ensimetreillä 2017... ylämäen tunkkausta ja juoksuasento muistuttaa lähinnä gorillan etenemiseltä.

Kiiminki maraton, puolikkaalla 2016, maalisuoralla vielä viimeiset vedot...

 

Ja voittaja on Kuopion puolikas, onneksi lähes ennätysaikaan: 1:43:48 :D

Kuka bloggaaja uskaltaa ottaa haasteen vastaan? Karmeimmat juoksukuvat jakoon, kiitos! Ja linkki kommentteihin, kun postaus on julkaistu, niin pääsemme yhdessä ihailemaan tekemisen meininkiä :)

 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

 

 

Ladataan...

Kiitos Healthy style of livingin Susanna, ikimuistoisimmat juoksukuvat -haasteesta. Sopii oikein hyvin tähän minun juoksukuvia-sarjaan :)  Otan paljon kuvia lenkeillä ja nautin niin luonnon, kuin juoksun kuvaamisesta. Juoksulenkkien kuvaaminen on minulle kuin kuvapäiväkirjan pitämistä. Ikimuistoisimpiin kuviin olisin voinut valita useitakin aivan tavallisen päivän lenkkikuvia, joissa näkyy juoksun riemu ja ilo. Päätin kuitenkin valita tällä kertaa kuvia kisoista, joissa olen kokenut suuria tunteita ja upeita elämyksiä!

 

Kuva: Aapo Laiho - NUTS Karhunkierros

Ehdottomasti ikimuistoisin juoksu (tähän mennessä) on ollut tämän vuoden toukokuun lopussa juoksemani polku-ultra NUTS Karhunkierros 55 km. Kisasta voit lukea enemmän täältä. Koko kisaa ja sen tunnelmaa kuvaa mielestäni aivan loistavasti Aapo Laihon ottama kuva, jossa minäkin ylitän vesistöä sillalla muiden kanssa (minä todellakin olen tuossa sillalla viimeisenä, huomasin sillalle astuessani myös kuvaajan kauempana). Pieni minä monien muiden kanssa taivaltamassa mahtavan luonnon ympäröimänä. Polku-ultra oli upeiden maisemien ja mahtavien juoksutyppien lisäksi myös valtava elämys, jossa omien voimien, kestävyyden ja sitkeyden määrä pääsi jopa vähän yllättämään :)

Kuvaparin ensimmäisessä kuvassa olemme hetken päästä laskeutumassa Konttaisen huoltoon ja pohdin vakavasti kisan keskeyttämistä. En ollut pystynyt juoksemaan enää pitkään aikaan polven kivun vuoksi, mutta kävely onnistui hyvin ja energiaa juoksemiseen olisi ollut vaikka kuinka paljon. Juttelin matkakumppaneiden kanssa, että jos kävely edelleen onnistuu, jatkan Konttaiselta maaliin. Konttaisella sidoin ideaalisiteen tukemaan polvea ja jatkoin matkaa mahtavien nousujen ja laskujen kautta maaliin. Maalissa olin todella tyytyväinen ja äärimmäisen onnellinen etten jättänyt matkaa kesken.

 

Aloitin "uuden liikunnallisen elämäni" toukokuun lopussa 2014 ja jo muutaman juoksukuukauden jälkeen pieneen mieleen hiipi haave puolimaratonin juoksemisesta. Ajattelin, että voisin juosta puolikkaan ehkä seuraavana keväänä, mutta mies yllytti ilmoittautumaan jo samana syksynä (syyskuussa) järjestettävälle Kuopion maratonin puolimaratonille. Tässä kuvassa siis lähes nollakunnosta neljän kuukauden treenillä puolikkaalle lähdössä. Hiukkasen jännittää ja hirvittää... kuntotasosta ei ollut mitään hajua, yllätin itseni sekä läheiseni juoksemalla puolikkaan aikaan 1:50:48.

 

Yksi ikimuistoisimmista juoksuista oli legendaarinen Terwamaraton toukokuussa 2015, jolla juoksin ennätyspuolikkaani aikaan 1:43:38 - täysin samaan aikaan kuin kuvassa syyskuussa 2015 puolikkaan Kuopion maratonilla (Oulun kisasta en ikäväkseni löytänyt enää kuvaa). Oulun juoksu oli varsin mieleenpainuva erityisesti sääolosuhteiden vuoksi: kisan aikana satoi vettä kaatamalla, tuuli niin kovaa, että pelkäsin lähteväni lentoon tai loukkaavani itseni putoilevien oksien vuoksi ja hetken päästä satoi taas, tällä kertaa rakeita! Myös aurinko ehti kuivattaa läpimärät vaatteet jossakin välissä. Keli oli kova, mutta juoksu kulki :D

 

Elämäni ensimmäinen maraton (toki olin juossut polku-ultran ennen maratonia) Kempeleessä elokuun alussa 2017 ja heti podiumilla :) Juoksu kulki yllättävän kevyesti ja helposti pientä notkahdusta lukuunottamatta. Voit lukea tarkemmin maratonmatkastani täältä. Matkalla sain taas nauttia hyvästä seurasta ja totesin, että kyllähän täältä sileän juoksijoistakin löytyy oikein mukavaa porukkaa. Puolikkaat ovat olleet minulle hirveää raastoa lähdöstä maaliin, enkä todellakaan ole ehtinyt jutella matkalla muutamaa pihausta enempää kenellekään. Selvästikin osaan ottaa nämä pidemmät matkat vähän rennommin (on pakko, että selviän maaliin). Ei minusta taida maratonkeräilijää tulla, mutta saatan joskus juosta toisenkin sileän maratonin, oli se sen verran mukavaa hommaa :)

Haastan Luontoloinen-blogin Sinin, Kantapääopistossa-blogin Johannan ja Juoksuaskeleet-blogin Satun jakamaan ikimuistoisimmat juoksukuvat ja tarinat niiden takana.

P.s. Odotan todellakin lokakuun Vaarojen maratonia! Olen aika varma, että siitä reissusta tulee yksi ikimuistoisimmista ja ehkä kuvistakin :D 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Ladataan...

Valokuvaan itse lähes kaikki kuvani, joita käytän blogissa. Joskus käytän omaa lastani lapsityövoimana ja hyvin harvoin häiritsen ohikulkevia tai juoksukavereita... Karhunkierroksella yksi tosi hieno tyyppi otti minusta pari kuvaa, kiitos siitä vieläkin. Kuvaamiseen käytän kännykkäni kameraa (Huawei P 9), joka on muuten paras kamera, joka minulla on koskaan ollut (kuvaamisesta voit lukea TÄÄLTÄ).

Tutkiskelin kamerani kuvia ja huomasin, että olen alkanut kuvata itseäni juostessa (lähinnä siis itselaukaisimella) vasta viime kevättalven aikana. Sitä ennen kuvat olivat lähinnä maisemakuvia lenkeiltä. Aika harvoin otan myöskään selfieitä... johtuuko iästä - en halua kuvata kurttuisista naamaani ;D, vai siitä etten oikein näe mieltä kuvata vain kasvoja juoksukuvissa... Toisaalta luulisi, että olen saanut hyvätkin sponsorisopimukset muutamalta kenkäfirmalta, niin usein kuvissa esiintyy lähinnä kengät (en kuitenkaan todellakaan ole saanut pennin latia tai edes lahjakenkiä, joten pistetään tämä siis ilmaisen mainostamisen piikkiin...). 

Ja niihin kuviin - mietin miten tämän juoksukuvia-sarjan ensimmäisen osan aloittaisin... en halua heti läväyttää epäonnistuneita ja karmeimpia kuvia verkkokalvoillenne, joten ajattelin aloittaa kuvakollaasin tämän vuoden jokaisen kuukauden suosikkikuvistani, joiden yhteyteen kirjaan myös juoksun tiedot. 'Virallisia' kisakuvia en myöskään laita tähän, vaan teen niistä oman postauksensa.

 

Tammikuu: 

Yhteislenkin riemua tammikuun alussa 14.03 kilometrin verran, aikaan 1:36:59, keskisykkeellä 153 bpm... Tämä oli se lenkki, kun osa porukasta lähti vielä ylimääräiselle kierrokselle, minä myös.

Pitihän sitä villasukkajuoksua kokeilla, jäi yhteen kertaan viime talvena, vaikka oli hurjan kivaa ja vapauttavaa. Täytynee laitaa ohjelmaan ensi talvena. Vaatii sääolosuhteilta kirpsakkaa pakkasta ettei lumi paakkuunnu sukkiin. Villasukkajuoksua moottorikelkkauralla 7.07 kilometriä aikaan 1:07:03, keskisykkeen ollessa 147 bpm.

 

Helmikuu:

Valokuvauksen reenaamista lenkillä - 13 kilometriä aikaan 1:55:27 ja nyt vihdoinkin peruskuntosykkeitä lähentelevällä keskisykkeellä 139 bpm. Heikki Savolainen (1907-1997) oli muuten yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista telinevoimistelijoista ja kaksinkertainen olympiavoittaja. 

 

Maaliskuu:

Lapsityövoiman käyttöä parhaimmillaan :) Esikoinen kuvasi äidin lentävää (?) askellusta ennen omia balettitreenejään, pelkkä kuvaussessio siis.

 

Talven taittumista ponttoonisillalla. Paikallinen Renforssin lenkki on tullut kierrettyä kohtuullisen monta kertaa talven aikana. Tällä kertaa juoksua 10.07 kilometriä aikaan 1:05:06 ja taas turhan kovalla keskisykkeellä 147 bpm... 

 

Huhtikuu:

Sarjatulitusta ;) No nyt alkaa keskisykkeet (126 bpm) olla jo kohdillaan ja todistettavasti olen muutaman juoksuaskeleenkin ottanut 9.37 kilometrin lenkillä, johon sain aikaa kulumaan 1:16:51.

Toukokuu:

Lumi maassa ja sitä tuli toukokuussa vielä äitienpäivän tienoilla lisää, huh mikä kevät. Tällä lenkillä nautiskelin polkujuoksusta upeassa säässä kenkiä testaillen 12.3 kilometriä aikaan 1:40:58, keskisykkeellä 135 bpm.

Hipsuttelulenkillä paria päivää ennen NUTS karhunkierros 55 kilometrin kisaa. Ei statistiikkaa, rentoa hölkkää ja rallattelua lasten kanssa, puistoilua ja pyöräilyä.

 

Maalissa!!! Tällä huippumatkalla viihdyin tällä kertaa koko rahan edestä - 9 tuntia ja 31 minuuttia, matkaa reilut 55 kilsaa kohtuullisen kovalla keskisykkeellä 153 bpm - aivan mahtava reissu - tarkemmin tarinaa TÄÄLLÄ. Kiitos kuvauksesta ystävä Muoniosta :)

 

Kesäkuu:

Montaa kuvaa ei löytynyt juoksijasta tässä kuussa, eipä montaa kilsaa tullut juostuakaan... kuvassa varsin uupuneen näköinen nainen elämäni pahimman mahataudin jälkeen. Kaikki taudit ja vaivat samalle kuulle... Varovasti liikkeelle - 5.95 kilometriä aikaan 38:33, keskisykkeellä 149 bpm.

 

Heinäkuu:

Hääpäivän viettoa Vuokatin poluilla 18.04 kilometrin verran aikaan 2:29:22 keskisykkeellä 144. Oli muuten ensimmäinen hääpäivä lasten syntymän jälkeen, jonka olimme yön yli poissa kotoa. Suosittelen lämpimästi muillekin! 

 

Kesäloman maisemia Mikkelin satamasta - on mahtava tutustua lomakohteisiin juosten - me like :) 12.71 kilometrin aikana kävin tuolla satamassa, kenkäverossa ja hiidenkirnua katsomassa, melkein eksyin asuntomessuillekin. Aikaa sain kulumaan 1:19:40 keskisykkeellä 147 bpm.

 

Yksi aivan ehdottomasti suosikkikuvistani! Jyväskylässä nautin rantareitistä 8.84 kilometrin verran aikaan 50:50, hurjalla keskisykkeellä 155 bpm.

 

Elokuu: 

Polkulenkkeilyn jälkeen pientä ylämäkivetoa ja nautiskelua, lyhyellä lenkillä kilometrejä 6.75 ja aikaa matkalla 44:49, keskisyke 152 bpm.

Luonnon vihreyttä hämmästellen upeissa polkujuoksumaastoissa 11.73 kilometrin verran. Olisin juossut pidempäänkin jos jalka ei olisi alkanut vaivata, tällä kertaa oikean jalkaterän ulkosyrjä... toivottavasti ohimenevä rasitusvamma... Aikaa lenkillä vietin 1:32:32, keskisykkeellä 136 bpm.

 

Seuraavissa juoksukuvia-osissa siis tiedossa ainakin kisassa otettuja kuvia (muiden toimesta), lenkkimaisemakuvia ja ehkäpä jopa epäonnistuneita otoksia... 

Juoksuintoa kuvamotivaatiolla! 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Ladataan...

Tässä on jyystetty peruskuntokautta aika huolella viimeiset kolme kuukautta, tuloksiakin on ainakin oman tuntemuksen mukaan tullut. Sykkeet eivät lähde enää niin helposti kapuamaan vauhtikestävyyden puolelle heti juoksuaskelia ottaessa ja pystyn hölkkäillä, jopa juosta peruskestävyyssykkeilläkin. 

Nyt ohjelmassa (mukailen Polarin maratonjuoksuohjelmaa) alkaa kilpailuun valmistava vaihe ja harjoituksissa on sekä tempo- että intervelliharjoituksia peruskestävyysharjoitusten lisäksi. Edelleenkin juoksen siis sykeohjatusti, mutta on aivan huippua huomata, että vauhtikestävyysalueella myös vauhdit näyttää selvästi parantuneen - vähän ihmetyttää, että sykkeitä alkaa olla aika mahdoton saada nostettua maksialueelle, mutta onhan tässä vielä aikaa hinkkailla niin vauhteja kuin sykkeitäkin ennen toukokuun lopun Nuts Karhunkierrosta. Sillä reissulla peruskestävyys tulee olemaan pääasiassa, koska en ole asettanut iteselleni ensimmäiselle ultramatkalle aikatavoitetta. Elokuun alussa suunnittelen juoksevani maratonin Kempeleessä ja sille reissulle olen aikatavoitteita vähän kaavaillut, mutta ei niistä vielä sen enempää... ;)

Omat "vauhdin hurmaa" vauhtini (maksimivauhti 4:30 min/km) ovat toki vielä varsin kaukana urheilijoiden vauhdeista, mutta tuntuu aivan äärettömän hienolta antaa vauhdin viedä ja kropan laulaa, juokseminen tuntuu lähes lentämiseltä, kun on muutaman kuukauden joutunut vauhteja pidättelemään.

Muutama pyrähdys ja lentokeli :)

 

Ladataan...

Hiihtämisestä joko innostui tai sitä alkoi vihata. Tyttöjen liikunnallisia harrastuksia kotipaikkakunnalla olivat hiihto tai telinevoimistelu, jumppakärpänen. Osa oli hiihtäjätyttöjä, minä olin jumppatyttö. Rakastin jumppaamista ja kilpailinkin jumppakärpäsessä, aina jäin kuitenkin maakunnallisissa kisoissa sijoitukselle, jolla ei päässyt valtakunnallisiin, kerran oli hilkulla, olin ensimmäinen putoaja. Oli se silti hienoa :) Siitä tie jatkui yläasteikäisenä aerobiciin; ohjaajaksi asti - koulujen hikisiä liikuntasaleja, kansalaisopiston aerobictunteja...  Opiskeluaikana punttisalille, jumppaan, tanssiin, seinäkiipeilyyn jne. Kestävyysurheilua en pakkopullahiihdon jälkeen juurikaan harrastanut. En siis laske aerobicia ja tanssia varsinaisesti kestävyysurheiluksi, yhtäjaksoiseksi pitkäkestoiseksi liikunnaksi.

Ensimmäisen puolimaratonin juoksin 2006, samana keväänä, kun menin kesällä naimisiin. Kevään juoksentelin Töölönlahtea ympäri, lenkit olivat varsin lyhyitä, kaikki pääosin alle kymmenen kilometriä ja Helsinki City Runissa juoksin sitten puolikkaan noin 2t12min aikaan. Se oli silloin kertakokemus ja juokseminen jäi, ylipäänsä aktiivinen liikkuminenkin jäi  - lapset 2008, 2010 ja 2012 veivät aikaa ja voimia, liikuin silloin tällöin joskus jotakin, Zumbaa tai kävelyä, ei oikein mitään kovin aktiivisesti. Täältä voit lukea miten juoksu sai minut koukutettua

Kun lähes täydellisen liikunnan karttamisen jälkeen aloin miettiä, mikä olisi minulle hyvä ja toimiva tapa liikkua, juokseminen valikoitui lajiksi monesta syystä. Juokseminen on harrastuksena aikatehokasta, kun laitan lenkkarit jalkaan ja astun ulos ovesta, voin aloittaa treenin eikä minun tarvitse siirtyä harrastamaan liikuntaa. Juoksu ei ole myöskään aikasidonnaista, ei tarvitse mennä tiettyyn aikaa johonkin, vaan juosta voi juuri silloin, kun itselle tai perheelle sopii. Juoksemisessa nautin erityisesti vapauden tunteesta, olen yksin itseni kanssa ja saan tilaa omille ajatuksilleni. Yllättäen nautin myös siitä, että voin kehittyä juoksemisessa ja voin treenata monipuolisesti ja tavoitteellisesti.

Jos joku olisi kertonut parikymppiselle minulle, että alan harrastaa aktiivisesti juoksua, olisin pitänyt häntä lähinnä sekopäänä. Vielä pari vuotta sitten, olin vahvasti sitä mieltä, että puolikasta pidempää matkaa en tule koskaan kisaamaan. Olin vakaasti sitä mieltä ettei minusta tule koskaan maratoonaria ja että miksi ihmeessä ihmisen pitäisi sillä tavalla itseään rääkätä, paikatkin hajoaa aivan väistämättä, jos ei treenaamisesta niin ainakin kilpailussa varmasti... Ja kuinkas sitten kävikään? Tässä sitä kovasti harjoitellaan ultramatkaa varten ja kesän maratoonikin on jo buukattu kalenteriin elokuulle. Näin siinä vain pääsi käymään, juoksu vei mukanaan ja minusta on hyvää vauhtia tulossa kestävä. Toivottavasti kesän jälkeen olen sekä maratoonari, että ultrajuoksija. Ainakin matkasta tavoitteeseen olen nauttinut todella! 

 

Ladataan...

Olen aivan selvästi ja ilman muuta kesäihminen! Aikaisemmin nuoruudessa olen elänyt talvet vähän niinkuin säästöliekillä odottaen kesää, lämpöä ja aurinkoa.

Nyt aikuisena elämän rajallisuus tulee vastaan ja mielikin älyää, että ei puolta vuotta voi vain odotella kesää, vaan elämästä voi ja pitää nauttia kaikkina vuodenaikoina. Oikealla asenteella olen oppinut nauttimaan talvistakin, erityisesti talvijuoksusta on tullut lähes intohimo. Mikä sen mahtavampa kuin lumen narina jalkojen alla ja ihana piristävä pakkanen kasvoilla. Kerrospukeutumisen avulla tämmöinenkin vilukissa juoksentelee kovimmillakin pakkasilla vallan mainiosti. Mukavia pakkaskelin juoksuja!