Raskaus aktivoi aurallisen migreenini
Minulla ei ole aiemmin ollut migreeniä kuin pari kertaa. Viime viikolla sain kuitenkin kärsiä siitä peräti kahdesti. Ilmeisesti raskaus saattaa joillakuilla aktivoida migreeniä, ja minä taidan kuulua kyseiseen joukkoon, vaikka esikoisen raskausaikana en kärsinytkään vaivasta kertaakaan. Edellisen kerran migreenikohtaus iski pari-kolme vuotta sitten, kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn ja aloimme yrittää esikoistamme. Selvästi hormonitasapainon muutoksilla on siis minun kohdallani migreeniä laukaiseva vaikutus. Myös äidilläni ja siskollani on aurallinen migreeni, joten kyseessä on sukuvaiva.
Maanantaina en edes ensin tajunnut, että kyse on migreenistä, koska auralliseen migreeniini yleensä kuuluvat näköhäiriöt puuttuivat. Päänsärky oli kuitenkin todella voimakasta ja oksensin monta kertaa tunnissa. Vielä tiistainakaan sisälläni ei pysynyt mitään, vaikka ohimoa jyskyttävä kipu olikin onneksi poissa. Keskiviikkona olo oli jo aivan ok ja torstaina kävin aamulla ihan onnistuneesti lapsen kanssa neuvolassa. Takaisin kävellessä kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että lumi tuntui suorastaan häikäisevän valkoiselta ja näkökenttäni hieman sumealta. Kotona tiesinkin sitten jo, mistä on kyse: puhelimen ruudulta oli vaikea lukea tekstiä ja ohimollakin alkoi vähitellen tykyttää parin päivän takaa tuttuun tyyliin. Mies joutui keskeyttämään työharjoittelupäivänsä ja hoitamaan esikoista, kun minä vetäydyin oksennusämpärin ja peiton kanssa pimeään makuuhuoneeseen. Olo oli koko loppupäivän aivan hirveä ja vielä seuraavana päivänäkin lähinnä lepäsin ja hoidin vain pakollisen etäkurssille osallistumisen.
Koska migreeni on aiemmin vaivannut minua niin satunnaisesti, minulla ei ole ikinä ollut siihen mitään lääkitystä. Nyt soitin kuitenkin terveyskeskukseen, josko ongelmaan olisi mahdollista saada jotakin Panadolia tehokkaampaa. Lääkäri kirjoittikin minulle jonkin täsmälääkereseptin, mutta en lopulta tullut puhelusta juuri hullua hurskaammaksi. Lääkettä ei kuulemma ole tutkittu raskaana olevilla, joten sen käyttö ei lääkärin mukaan ole välttämättä kovin suositeltavaa – lääke on siis tarkoitettu vain satunnaisesti ja pahimpaan hätään, jos ollenkaan. Soitosta jäi aika epämääräinen olo. Varsinkin mies oli vahvasti sitä mieltä, että ei todellakaan kannata popsia moisia pillereitä. Yritän siis varmaankin nyt vain sinnitellä ja toivon, ettei migreenikohtauksia tulisi enempää. Raskauden toisella kolmanneksella voi sentään ilmeisesti yhdistää parasetamoliin ibuprofeiinia, vaikka en kyllä muista, että särkylääkkeet olisivat vaikuttaneet migreenikohtauksiini ikinä yhtään mitenkään.
Onneksi esikoinen on nyt tosiaan mummilassa hoidossa, ja hoidon järjestäminen mahdollisten migreenipäivien varalle sujuu huomattavasti helpommin kuin vaikka viime syksynä olisi sujunut. Ihana äitini on joustanut ja pitänyt esikoista luonaan pidempiä tuntimääriä ja välillä niinäkin päivinä, kun emme olleet alunperin sopineet, jotta en ole joutunut hoitamaan lasta kipeänä miehen ollessa harjoittelussa. Omat opiskeluni nyt toki laahaavat vähän retuperällä, kun viime viikollakin opiskelin kunnon höyryllä oikeastaan vain yhtenä päivänä, mutta olen onneksi saanut silti kaikki välttämättömät jutut hoidettua. Uskon, että ihan hyvä tästä vielä tulee. Perus raskauspahoinvointini ei ainakaan ole ollut enää niin pahaa, eli kunhan migreenikohtaukset pysyvät poissa, ei tässä pitäisi olla mitään hätää.