Mennään minne vaan

Mama Manner

Ei ne kuitenkaan pääse mihinkään, kun niillä on se vauva. 

Voi kyllä me päästään! Kutsukaa vaan! 

Pienen lapsen kanssa mennään lapsen ehdoilla, ja asioilla tuppaa kestämään. Se, että pääsee kotoa vaatteet päällä ulos, on operaatio. Mutta se, että meno on vähän hitaampaa ja työläämpää, ei missään nimessä tarkoita, ettemmekö me vauvan kanssa haluaisi poistua kotoa.

Ennen lasta ajattelin, että lapsiperheillä on tosi kiire ja täys sekasorto päällä koko ajan. Heidän kanssaan olisi hankalaa sopia tapaamisaikaa, joka sopisi mutkitta kaikille osapuolille. Ja sitten, kun aika löytyisi, niin ehkä lapselliset kumminkin vain odottaisivat, että pääsispä nukkumaan. 

Nyt todella toivon, että kukaan ystävistäni tai tutuistamme ei ajattele meistä noin. Sillä vaikka meidän kuvioissa on nyt yksi tekijä lisää, me haluamme edelleenkin nähdä ihmisiä ja kokea elämyksiä. Vauvan kanssa pystyy tekemään melkein mitä vain ja melkein milloin tahansa. Tällä hetkellä meidänkin neiti jaksaa valvoa jopa iltayhdeksään, joten mennään vaikka museoon, illalliselle, shoppailemaan, saunomaan tai kieritään yhdessä maton sisälle. Nähdään vaan!

Oikeasti minulla ei ole mitään varaa huudella, että olkaa nyt hyvät ihmiset yhteydessä minuun.

Myönnän, että olen usein ihan liian primadonna yhteydenpidon suhteen. Odotan kavereilta hauskoja ehdotuksia ja kuulumisten kyselyitä, vaikka en olisi itsekään niitä tehnyt. Pöyristyttävän itsekästä! Mikä minussa olisi muka niin paljon kiinnostavampaa, että minun pitäisi aina olla se, jota halutaan. Ei mikään.

Vastavuoroisuus ihmissuhteissa on joskus tosi vaikeaa. Kun on kyse oikeasti rakkaista ihmisistä, vastavuoroisuuden pitäisi tapahtua luonnostaan, mutta silti usein laskeskelen, kumpi soitti ja kumpi ehdotti viimeksi. Olen niin herkästi itsekäs. Jokainen haluaa olla haluttu ja tykätty, se, jonka seuraan hakeudutaan. 

Viime aikoina olen yrittänyt skarpata. Lähden siitä, että analysoin vähemmän sitä, mitä ystävien elämässä mahtaa tapahtua; ovatkohan he ehkä liian kiireisiä nähdäkseen minua. Yritän olla summailematta heidän harrastuksiaan, työaikojaan ja kaikkea niitä menoja, jotka vievät kuitenkin aikaa minulta. Tässäkin asiassa pätee sama vinkki, kuin monessa muussakin mutkassa: älä mieti liikaa, niin elämä helpottuu. 

Elämässä tulee aina olemaan hetkiä, jolloin ystävät ovat täysin erilaisessa elämäntilanteessa kuin itse on: tulee vauvoja, muuttoja, eroja, elämänkatsomuksia. Silloin ystävyyttä koetellaan. Silloin saattaa tuntua, että meillä ei ole paljonkaan yhteistä, kuumimmat puheenaiheetkin ovat aivan eri maailmoista. Tapaamiset harvenevat, vähenevät, päättyvät.

En haluaisi, että ystävyys- ja kaverisuhteeni kuivuvat kasaan. Siispä näinä muutoksen päivinä koitan muistaa, miksi ystävystyimme alun alkaen, ja miksi halusin silloin aikanaan viettää aikaa juuri tuon tyypin kanssa.

Ja toisaalta koitan ymmärtää, mitä eri ystävien elämässä on meneillään tällä hetkellä. Jos yhdellä onkin kiireitä töissä, voisin kääntää asian niin, että mietin, josko hän kaipaisi rentouttavaa teehetkeä kanssani. Enkä miettisi asiaa niin, että hän ei työpäivän jälkeen jaksa tehdä yhtään mitään. Koitan nähdä elämäntilannetta syvemmälle, enkä juuttuisi tuijottamaan näennäistä kiirettä.

Siskoni lähetti juuri minulle kaskun, joka kadonneiden kuomien kannattaa painaa mieleensä:

Ennen kuin tuomitset lähimmäisesi, kulje hetki hänen mokkasiineissaan.

/ Linnea

Kommentoi