Minun vauvani ei ole parempi kuin sinun vauvasi

IMG_6107.JPG

Yksilöitä nuokin ovat. Kehittyvät yksilöllisesti omaan tahtiinsa. Ovat omia persooniaan. Näyttävätkin ihan itseltään.

On niin helppo kehaista, että vauvat oppivat taitoja omassa tahdissa ja muotoutuvat hiljalleen yksilöiksi. Mutta vanhempien kesken vallitsee hiljainen vertailun kulttuuri, jossa tarkkaillaan silmäkulmasta, mitä tuo toisen lapsi jo osaakaan. Se ahdistaa minua, koska alan tiedostamatta asettaa pienelle siemenelleni ihmeellisiä vaatimuksia, joita tämän ei todellakaan tarvitsisi vielä täyttää. 

Kun vauva täyttää koko elämän, on helppoa hukkua Facebook-ryhmiin ja vauvatapaamisiin, joissa keskustelut ovat pelkkää vauvaa. Siellä sitten keskustellaan suut vaahdossa, miten vauvat syövät, nukkuvat, liikkuvat, oksentavat ja repivät hiuksia. Miten paljon he painavat ja joko heijasteet ovat kadonneet. Joko nukutaan omassa huoneessa ja joko on valittu koulu ja valinnaisaineet.

Hitto sentään. En haluaisi vertailla lastani kehenkään toiseen. Hän tulee joka tapauksessa kohtaamaan elämässään lukuisia tilanteita, joissa hän miettii itsekseen, pitäisikö olla enemmän kuin tuo, ja olenkohan minä okei. Miksi minun pitäisi alkaa ruokkia sitä ajatusmallia jo nyt, kun hän juuri ja juuri ymmärtää, ettei näköpiiristä kadonnut esine katoa maailmasta lopullisesti?

Vertaisryhmissä ja äitiystävien keskusteluissa on tietenkin paljon, paljon hyvää. Saan vinkkejä onnistuneisiin sormiruokamuffinsseihin ja myötätuntoa huonosti nukutun yön jäljiltä. Ilman toisten äitien tukea en ehkä esimerkiksi tietäisi, että muidenkin vauvat saattavat saada omituisia selittämättömältä tuntuvia itkuraivareita vaikkapa vaipanvaihdon yhteydessä. Myös vauvat ilahtuvat toistensa seurasta, useimmiten.

Silti usein vanhempien keskustelu kääntyy siihen, miten oma vauva on kehittynyt suhteessa muiden vauvoihin. Huomaan usein itsekin kehuvani ”edistyneempää” vauvelia siitä, miten hienosti hän jo nousee seisomaan tai ojentaa esineen. Tietenkin vauvan kuuluukin saada ihastelua taidoistaan, mutta en ole aina ihan varma, osoitanko kehut äidille vai vauvalle. Äidin korville kehut vauvan kehittymisestä ovat nannaa, edistysaskeliinhan lapsenkasvatuksessa tähdätään. Ehkä äitikin on osan kehuista ansainnutkin, koska onhan hän saattanut omalla toiminnallaan hieman kannustaa vauvaa oppimaan seisomaan nousemista. 

On silti kammottava ajatus, että moisilla vertailupuheilla vanhempi kasvattaa vauvaansa maailmaan, jossa osaamista arvostellaan ja arvotetaan aina suhteessa muihin. Sitähän me aikuiset teemme aina ja kaikessa: kun naapurilla on uusi Mersu ja kun kollega saa ylennyksen. 

Vauvoja pitäisi varjella vertailulta. Ei heidän tarvitse osata vielä mitään muuta kuin olla vaan, kylläisinä, puhtaina ja levänneinä nautiskella. 

Varmasti vertailuareenat rakentuvat lähinnä omien korvieni välissä. Olen valtavan kova vertailemaan itseäni muihin, ja todennäköisesti siirrän ajattelumallia lapseeni tiedostamattakin valitettavan paljon. Pälpätän hänelle, miten hienosti vauvakaverinsa jo kävelee ja kehotan reppanaa kokeilemaan perässä. Mitä hemmettiä nyt sentään, eihän hänen tarvitse kävellä seitsemänkuisena.

Alan vastedes julistaa kasvurauhaa, koska kenenkään vauva ei ole parempi kuin toisen (vaikka tietysti omani on luonnollisesti minulle se kaikkein ihanin aina). Seuraavan kerran, kun tekisi mieli kysyä: ”Jokos teillä..?” tai kehua ”Kylläpä teidän X jo hienosti…”, aion miettiä vielä uudemman kerran, mitä vauva haluaisi kuulla puhuttavan itsestään ja kavereistaan. Ehkä hän ilahtuisi eniten siitä, että äiti ja äidin kaverit yhtyvät laulamaan ja tanssimaan Abban tahtiin.

/ Linnea

 

Kommentit (2)
  1. Tämä!! Ite olen useamman kerran googlettanut jotain vauvan kehitykseen liittyvää ja miettinyt, että onko vauvamme kehityksessä jäljessä ja pitääkö jo huolestua. En halua vertailla, mutta teen sitä kuitenkin. 

    Sulla on kiva blogi. Itselläni on myös helmikuussa syntynyt vauva, ja ainakin tuosta blogin kuvauksesta päätellen samankaltaisia mietteitä.

    1. Linnea Manner
      26.10.2018, 19:00

      Vertaileminen on meissä kaikissa, ja sen vähentäminen on hirveän vaikeaa. Minua jatkuva vertailu kuluttaa valtavasti, joten siksi pitää oikein pinnistellä, ettei sitä tekisi jatkuvasti. Tsemppiä sullekin!

      Kiitos paljon, tosi kiva kuulla. Ihanassa iässä nämä helmikuiset :), oppivat nyt vaikka mitä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *