Nyt se vauva oppi puhumaan!

fullsizeoutput_214a.jpeg

Välillä tuskastuttaa niin paljon, ettei vauva osaa puhua mitään. Tunnen hetkittäin oloni tosi typeräksi, kun puhun koko päivän ”itsekseni”, kun juttelen vauvalle kaikkea mahdollista. Keskustelumme kulkevat jotakuinkin näin:

Minä: ”Onko sulla kuuma?”
Vauva: ”Tätätä.”
Minä: ”Hmm, okei, ei mullakaan, aika rapsakka tuuli.”

Minä: ”Noniin, tulepa syömään, ruokasi on lämmin. Ehtikö tulla jo kova nälkä?”
Vauva: ”Wäbbä wäbbä.”
Minä: ”Minun lautasella on sitten ihan samaa ruokaa kuin sinun lautasella.”
Vauva: *Epäileväinen katse*

Vauva: ”Äitä äitä”
Minä: ”Mitä rakas, äiti on täällä.”
Vauva: *Haisee kakalta*

Vauva: ”Mammamammamma”
Minä: ”Haluatko maitoa?”
Vauva: ”No tietenkin äitirakas, ihanaa, kiitos kun kysyit.” 

Oikeastaan noihin kysymyksiin en välttämättä edes kaipaa sen kummempaa vastausta. Ihan hellyttävää hölinäähän tuo dialogimme on tuollaisenaankin. Tuskin lapsikaan odottaa minulta mitään muuta kuin että kuulisi ääneni ja että reagoin hänen tarpeisiinsa.

Mutta silloin, kun haluaisin oikeasti tietää, mikä lasta vaikkapa ärsyttää, toivon, että voisipa hän jo vastata. En läheskään aina ymmärrä lapseni kehonkieltä niin hyvin, että tietäisin aina, milloin hän on esimerkiksi varmasti kylläinen. Syötän häntä joskus ärsytykseen asti ja tuputan hänelle milloin mitäkin naksua ja pullaa. Perushommat helpottuisivat, kun toinen sanoisi: ”Riittää jo äiti.”

Onneksi valoa näkyy jo. Vauva osaa jo aika hyvin sanoa ”äiti”. Se on hänen ensimmäinen sanansa, jee!

Välillä olen kuulevinani, että vauva toistaa jonkin sanan tai lauseen. Äänteet ja äänenpainot ovat samankaltaisia ja joitain oikeita kirjainyhdistelmiä kuuluu silloin tällöin. Hämmentävin toisto on ollut, kun totesin lapselle: ”Katopas, Karhuherra Paddington (hänen pehmolelunsa) on tässä!”, mihin hän vastasi jotakuinkin: ”hahehe pattattaa”. Olin aivan äimistyny, nyt se vauva oppi puhumaan! Hän puhuu vähän englantiakin!

Vaikka kasvurauha onkin julistettu, on sanallisen kommunikaation yksipuolisuus yksinkertaisesti tylsää. Odotan kovasti jo, mitä hauskoja juttuja pääsemme supattamaan! Eilen seurasin kuntosalilla, kun äiti ja aikuinen tyttärensä nauroivat vatsat kippurassa aloitetulle kuntokuurille. Yhdessä tekeminen ja juttelu näytti niin kivalta! Äiti nauroi hervottomasti tyttärensä kettuiluille, ja viimeisin kuulemani lause hänen suustaan oli: ”Onneksi teitä lapsia on vain kaksi.” 

Varmaan ajattelen noin joku kaunis päivä, joten ehkä nautin tästä monologista vielä hetken.

/ Linnea

Kommentit (2)
  1. Oi mikä kielinero! Meillä 11 kk sanoo ”ppuh” kun puhutaan lampuista, mitään muuta lähellekään ymmärrettävää ei vielä tule. Nyökyttelee kyllä ruokapöydässä kun kysytään onko hän valmis ja mennäänkö pesulle, mutta jatkaa samalla syömistä. Odotan innolla jatkoa.

    Puheen kehitys on kyllä aivan huikeaa seurattavaa. 2 v 8 kk esikoinen höpöttelee jo vaikka mitä hauskoja juttuja. Tällä hetkellä suosiossa on muun muassa alkukirjaimilla leikkiminen, erityisesti vaarin kiusaaminen sanomalla ”v niin kuin mummu”, ja perään tulee ”mä vaan vitsailin”. Lisäksi meillä on oma salakieli.

    1. Linnea Manner
      5.1.2019, 10:06

      Ruokailuhetket on kyllä mystisiä! Meilläkin vauva saattaa pyöritellä ”ei:n” merkiksi päätä, ja sitten, kun noustaan pöydästä, tarrataankin vielä kiinni lautaseen ja aletaan napsia viimeisiä murusia!?

      Ihanaa, hauska tyyppi tuo vajaa kolmevuotiaasi! Turha tässä on siis höntyillä, kohtapa noita juttuja alkaa kuulla :). 

       

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *