Ystävät, babyshoweria ei ole pakko järjestää

Mama Manner

 

Olen ollut elämässäni vain yksillä babyshowereilla, reilu vuosi sitten ennen kuin ystäväni synnytti. Tiesin, että kuvioon kuuluu yllättää mama, syödä hyvin ja tuoda vauvalle ja kenties äidillekin jotain lahjaksi. Mahdolliset ohjelmanumerot olisivat jotain vauvan nimen arvailusta pilttiruokien maistelemiseen. Ihan mukavaa, mutta onko kaikki hössötys tarpeetonta?

Ehei, ei ainakaan odottavan äidin mielestä! Mielestäni aina, kun on syytä juhlaan, on ehdottomasti juhlittava. Ja mikäs olisi ihanampi syy juhlia ja kokoontua ystävien kanssa kuin vauvan syntymä.

Mutta kun juhlien konseptina on yllätysjuhlat itselle, ei tuleva äiti voi mitenkään vaikuttaa siihen, juhliako vaiko ei. Babyshowereihin ymmärtääkseni usein kuuluu, että äiti yllätetään aivan kuten polttareiden alkaessa. 

Minäpä kehittelin tästäkin aiheesta stressiä itselleni. Vähitellen raskauden edetessä aloin miettiä, saisinkohan minäkin babyshowerit. Haaveilin tietenkin niistä, mutta tiesin, että niiden järjestäminen voisi olla ystävilleni hankalaa, tai ehkä he eivät edes tulisi ajatelleeksi koko asiaa. Olisi kuitenkin omituista, jos itse järjestäisin itselleni moiset. Vai olisiko, onko kenelläkään kokemusta?

En oikein uskaltanut haaveilla kutsuista, sillä en tiennyt, kuka ne järjestäisi minulle. Lapsuudenystäväni, joille kutsujen järkkääminen olisi luontevinta, asuvat kaikki toisaalla Suomessa, ja käytännön kuviot olisivat haastavia. Helsingissä minulla on vain yksi läheinen ystävä, jolla on lapsi, hän olisi ehkä ainoa, joka ymmärtäisi kutsujen päälle. Muut ystäväni täällä ovat hieman eri elämäntilanteissa, eikä vauvakutsut ole heille välttämättä asia, jota tarvisi ajatella lainkaan. Se on täysin ymmärrettävää. 

Pari kuukautta ennen synnytystä olin raskaana olevalle tyypilliseen tapaan sentimentaalinen. Itkin päiväkirjan sivuille, miten tunnen surua siitä, etten todennäköisesti saisi omia vauvakutsuja. Tunsin yksinäisyyttä tulevana vanhempana ja ihmisenä ja maailmankaikkeuden hiukkasena. Asetin mielessäni korkeita paineita ystävilleni ja toisaalta halveksuin itseäni: olinko niin huono ystävä, etten vain ansaitsisi huomionosoitusta. Olin raskaana luonnollisesti ja välillä luonnottoman keskittynyt vain itseeni ja vatsaani. 

Miksi oletin, että ystävien pitäisi järjestää babyshower?

Eihän babyshowereiden, kuten minkään yllärijuhlien, järkkääminen tapahdu taikaiskusta. Vaaditaan toimelias porukka tai vähintään yksi aktiivinen tyyppi, joka kokoaa juhlaväen ja organisoi kaiken kasaan. Polttareitakin järjestäneet tietävät työmäärän, joka bileiden takana piilee. Raskaana oleva ei voi olettaa, että muut ehtisivät ja muistaisivat pistää pirskeet kasaan samalla kun itse vain völläilee. On sitä paitsi fakta, ettei kukaan muu ole raskaudesta niin täpinöissään kuin raskaana oleva itse. Paitsi ehkä puoliso ja isovanhemmat. Ei muiden yksinkertaisesti tarvitse ajatella sitä, että vauvaa pitäisi juhlia jo etukäteen.

Minua hävettää myöntää, että asetin salaa ystävilleni riman. Katselin jo valmiiksi kitkeränä sipulina, miten kukaan heistä ei ylittäisi sitä. Jos en saisi babyshowerweita, voisin vaipua syvälle vauvakuplaani ja haistella nyyttiäni ihan yksinäni sen synnyttyä.

Ihan järjettömän itsekästä napanöyhdän kaivelua ja linea negran tuijottelua!

Miksi ihmeessä oletin, että kaikkien ystävieni pitäisi ylipäätään tietää, mitkä babyshowerit ovat? Tuskin näitä Jenkkilän hulinoita on Suomessa edes järkkäilty kovain monta vuotta. Syytän tästä Instagram-addiktiotani. Näen kuvavirrassa tämän tästä upeita kekkereitä, ja niiden myötä mieleeni varmasti iskostui ajatus siitä, että kestit on oltava tai vauvaa tai ystäviä ei ole.

Babyshowereiden ongelma on myös se, etten mitenkään voi olettaa, että ystäväni pistävät vuokseni rahaa haisemaan. Juhlien järjestäminen on aina kallista. Muut hankkivat pöydän täyteen herkkuja, koristelevat tilan ja ostavat vielä joitain lahjoja. Mitä ystävyyttä se on, jos se roikkuu vaaleanpunaisten ilmapallojen varassa? Pelkkää ilmaa.

Tällä tarinalla on sinällään hölmö loppu, sillä sain kuin sainkin ihanat babyshowerit. Valtava kiitos niistä. Minut yllätettiin täysin viime joulun aikaan, kun rakas lapsuudenystäväni ja serkkuni oli pistänyt pyörät pyörimään, ja saanut kasaan lähimmät ystäväni ja järkännyt minua varten vaikka mitä hauskaa, kuten vatsan kuvaukset rekvisiitan kera. En siis osaa sanoa, millaisia ajatuksia olisin kohdannyt, jos lapsi olisi syntynyt ilman moista seremoniaa. Olisinko pettynyt, surullinen, vihainen vai neutraali? Osaisinko olla yhtä lailla kiitollinen ihanista ystävistäni? Olisinko heistä entistäkin kiitollisempi?

Vai olisinko ymmärtänyt vieläkin aikaisemmin ja kirkkaammin, ettei ystävyys todellakaan ole kiinni yllätysjuhlien saamisesta. Anteeksi, rakkaat ystävät, että asetin teille mielessäni testin.

Kuva: Emma Lukkariniemi

/ Linnea

Kommentit

Tuulitar
Arolan tuulia

Minulle ei kukaan koskaan järjestänyt vauvakutsuja. Ehkä se johtuu siitä että ei ne vielä olleet oikein muodissa kun viimeistäkään muksua odotin! Voisin kyllä itse olla järjestämässä jos tarpeeksi läheinen ihminen vielä päättäisi jakaantua. Itse päätin aikanaan että lapset on tehtävä ennen kuin olen 30, ja niin tapahtui. Ei siis ole minulle enää tapahtumassa :) 

Mama Manner

Aivan totta, ettei babyshowereita varmaankaan ole järjestetty samassa mittakaavassa edes vaikka viisi vuotta sitten. Saa nähdä, mitä kekkereitä tässä keksitään vielä sinä aikana, jos meille tulee vielä lisää lapsia, haha. :) Ihaniahan juhlat ovat, joten ei haittaa!

Kommentoi