Ladataan...
Mama Manner

Vauva oppii viiden-kuuden kuukauden iässä tarttumaan kaikkeen koko kämmenellään. Kun vauva istuu sylissä pöydän ääressä, on astioita kivaa vetää pöydän reunan yli. Kun vauvaa imettää, tämä kiskoo nahkaa kaikkialta, mistä se on riittävän löysää. Eli about kaikkialta. Kun vauvaa kantaa, saavat kyytiä avoimena olevat hiukset ja keikkuvat korut. 

 

Meidän Vanupallo on erityisen kiinnostunut kasvoista, mikä voi olla ilmeisen hyvä juttu! Pikkusormet repivät huulia ja nenää minkä ehtivät, ja piikinteräviksi kasvaneet kynnet jättävät kauniita viiltoja poskille. Mutta eihän se mitään haittaa, äiti rakastaa. Sitä paitsi tuore tutkimus kertoo, että kasvoja seuraava vauva voi olla sosiaalisesti lahjakas. Tosin lapset ovat erityisen tarkkaavaisia kasvojen suhteen juuri meidän vauvan, eli noin seitsemän kuukauden iässä, joten ehkä en vielä ala suunnitella massiivisia kaverisynttäreitä.

Kun vauva on kiinni kasvoissa puolet päivästä, tulee miettineeksi, mitä kaikkea pienet kädet haalivat mukaansa iholta. Koska ne samat pienet kädet kulkeutuvat myös pikku suuhun. 

Paitsi, että meikkaaminen ei hektisessä arjessa ole prioriteettilistalla kovin korkealla, on se myös alkanut tuntua jotenkin likaiselta. Iholle roiskuu jos jonkinmoista sosetta ja silsaa, ja ripsarit ovat kuin tuhkapöllyä loppupäivästä.

Vielä tärkeämpi syy meikkaamattomuudelle on se, että tunnen likaavani vauvaa sisäisesti ja ulkoisesti. Jos ihollani on meikkivoidetta, peitevoidetta, aurinkopuuteria ja poskipunaa, on sitä pian myös pienen käsissä ja suussa. Vähän tympeä ajatus, eikö? Enhän edes tiedä, mitä meikkini sisältävät, joten miksi haluaisin mysteerimömmöjä vauvani suuhun! Ehkä hysteeristä, mutta funtsimisen arvoinen juttu. Mistä tulikin mieleen, pitää vihdoin ja viimein ladata CosmEthics-sovellus, jonka avulla voi skannata tuotteen viivakoodista, mitä kemikaaleja meikki sisältää.

Kaiken kaikkiaan, meikittömyydestä on ollut paljon iloa! Ensinnäkin uskon todella, että vauva oikeasti nauttii kasvojen tutkailusta, joten tämä saa jatkossakin raastaa huuleni verille ja ripset silmistäni. Äiti järkkää kavereille erittäin mielellään megabileet ongintoineen.

Lisäksi olen alkanut tykätä peilikuvastani juuri sellaisena kuin se on, mikä on suuri juttu, kun on tottunut meikkaamaan monta päivä viikossa 13-vuotiaasta lähtien. Kummasti ne näpyt, ihohuokoset, tummat silmänaluset ja punaiset nenänpielet lakkaavat huutamaan suojakseen meikkipanssaria, kun niiden antaa vain olla. Niihin tottuu, paljaaseen omaan ihoon tottuu, ja se tuntuu raikkaalta. 

Toki tykkään meikata edelleen, mutta silloin kun laittaudun, tykkään käyttää etenkin pohjameikissäni luonnonkosmetiikkaa. On ajatuksena paljon mukavampi, että vauva natustelee vähän luonnonmukaisia raaka-aineita, jos jotakin meikkiä on pakko natustella. Luonnonkosmetiikkaa käyttäessäni tunnen sitä paitsi, että aina vähän röpelöinen ja samea ihoni näyttää jotenkin rauhallisemmalta.

Rauhaa ja raikkautta, niitä lisää!

/ Linnea