ÄITIYS JA EPÄVARMUUS – Ajatuksia kulissien takaa

Uskon että aika monet nuoret naiset (ellei kaikki) ajattele äitiydestä ja äidiksi tulemisesta samoin kuin itse tein monet vuodet. Uskon, että monet ajattelevat siis niin, että sen tietää kun on siihen valmis ja kun on sen aika – eli kun on valmis äidiksi. Jonkun biologisen kellon viisarit raksahtaa tiettyyn asentoon ja BIM – olen valmis äidiksi! Uskon kuitenkin, että äitiyteen ja äidiksi tulemiseen liittyy valtaosalla naisista suuria epävarmuuden tunteita, ja mun mielestä on tärkeää puhua myös niistä.

Sitä myös kuvitteli aiemmin, että kun saa tietää olevansa raskaana, on fiilikset vain ja ainoastaan pilvissä – kaikki on ihanaa, olet onnesi kukkuloilla ja mikään ei voisi olla enää paremmin. Elämä on tietenkin järjestetty siinä kohtaa sellaiseen malliin, että lapsi saa tulla. Koti on kunnossa, lastenhuone on suurinpiirtein jo valmiiksi suunniteltu ja sisustettu ja niin edelleen. Rahatilanne on kunnossa, rahaa on itseasiassa säästössä tilin täydeltä uutta perheenjäsentä varten ja asutte puolisosi (jonka kanssa olet tietysti naimisissa) unelmienne kodissa, jossa tulette viettämään elämänne siihen vähintäänkin asti kunnes viimeinenkin lapsista on lentänyt pois pesästä, ettekä tietenkään riitele ikinä puolisosi kanssa  – kaikki on yksinkertaisesti valmista.

(c) Tiia Ennala

Kun itse sain tietää olevani raskaana, alkoi aikamoinen tunteiden vuoristorata (tuosta kokemuksesta voit muuten lukea vanhasta blogistani täältä: VIIKKO 7: KUN SAIN TIETÄÄ OLEVANI RASKAANA). Perheen perustaminen oli meillä kyllä mieheni kanssa suunnitelmissa – niinhän se on periaatteessa aina, jos harrastaa seksiä kumppaninsa kanssa ilman ehkäisyä, vai mitä? 😀 No siitäkin huolimatta raskaus tuli pienenä yllätyksenä. En ajatellut että se olisi käynyt niin nopeasti – olin varautunut että onnistumiseen saattaa mennä kauankin. Ei kuitenkaan mennyt, joten pään sisällä alkoi aikamoinen sulattelu.

Olimme tietysti onnemme kukkuloilla mieheni kanssa – meistä tulisi perhe, ihan ikioma perhe. Me saadaan lapsi, joka on meidän kahden sekoitus. Meidän kahden, jotka rakastamme toisiamme ihan vietävästi. Silti tunteet ainakaan oman pääni sisällä eivät ole olleet pelkästään positiivisia ja vaaleanpunaisia, ja mun mielestä siitä olisi tärkeää puhua yleisemminkin. En nimittäin usko että olen ainoa, jolla tunteet ja ajatukset ovat käyneet vuoristoradan lailla ylhäällä ja alhaalla.

Yleensäkin kaikissa Instagram-postauksista, jossa pariskunnat julistaa olevansa raskaana (WE’RE HAVING A BABY, WE CANNOT WAIT TO MEET YOU! Kyllä, itsekin tein sellaisen postauksen) saa raskaudesta ja raskaaksi tulemisesta tosi ruusuisen kuvan. Juuri sellaisen käsityken, jota kuvasin ylempänä. Kaikki on aina ihanaa ja rakkaudentäyteistä. Uskon kuitenkin, että kaikkien noiden instapostausten takana on useampi viikko, jotka ovat sisältäneet ajatuksia laidasta laitaan.

Itselläni pääsi esimerkiksi raskaustestin tekemisen jälkeisenä päivänä itku, kun näin kadulla suurin piirtein oman ikäiseni nuoren naisen yksin kauppakassi kädessä kävelemässä kotiinsa (tai minne lie). Itkin, koska ajattelin että en tule enää koskaan olemaan täysin yksin niin, että ajattelen vain omaa menoani ja itseäni. Toki parisuhteessakin sitä ajattelee sitä toista ihmistä, omaa kumppaniaan ja hänen menojaan, mutta silti parisuhteessakin ollaan yksilöitä. Niin ollaan varmaan vanhemmuudessakin, mutta silti sitä tulee varmaan enemmän tai vähemmän loppuelämänsä miettimään lastaan/lapsiaan ja huolehtimaan muista. (Pidän silti erittäin tärkeänä sitäkin, että ei omista elämäänsä lapsille, vaan pitää huolta myös itsestään kaikin tavoin, mutta siinä olisi varmaan aihe ihan toiseen postaukseenkin jo.)

(c) Tiia Ennala

Isoin epävarmuus ja siihen liittyvät ajatukset suuntautuvat siihen kysymykseen, miten musta voi tulla yhtä hyvä äiti kuin omani on ollut minulle? Miten osaan huolehtia pienestä, uudesta ihmisestä, jos en ole ihan varma osaanko itsekään huolehtia itsestäni? Onko se vähän sellainen sokea johdattaa sokeaa -tilanne? En jaksa aina pitää kotia tiptop-siistinä, joskus imuroin joka toinen viikko, en jaksa silittää kaikkia vaatteita (siis läheskään kaikkea, toisin kuin oma äitini :D), en ole ikinä vaihtanut vaippaa, en tiedä mitä tehdä kun lapsi itkee, mistä tiedän onko sillä nälkä vai kiukku vai väsy vai maha kipeä…. Loputtomia kysymyksiä, joihin vain tällä hetkellä uskon vastauksen löytyvän sitten kun meidän pieni vauva on täällä meidän kanssa, mun mahan ulkopuolella ja päästään tutustumaan häneen.

Kirjoitin tämän postauksen siis siksi, että ehkä joku saa tästä vähän vertaistukea ajatuksilleen äidiksi tulemisesta nyt tai tulevaisuudessa. On monia asioita, joista olen tässä lyhyen aikuisuuteni aikana ajatellut siten, että sitten kun musta tulee äiti, alan tekemään näin tai noin. Nyt sen aika on tässä ja nyt, mutta se että tarvitseeko mun tehdä asioita tietyllä tavalla tai tarvitseeko mun edustaa jotain tiettyä ihmistyyppiä, tarvitseeko elämän ylipäätään olla tietynlaista, että voi tulla äidiksi, on asia erikseen.

Asioilla on tapana järjestyä. Viestini on siis varmaan se, että mikään ei tule ikinä olemaan täysin valmista äidiksi tulemiseen. Tai jos pyrit siihen, saattaa kaikki olla liian myöhäistä, kun sulla viimeinkin on se unelmien koti, unelmien parisuhde, riittävästi rahaa säästössä ja niin edelleen. Tällä hetkellä uskon, ainakin valtaosan ajasta, että musta voi tulla ihan hyvä äiti, pystyn siihen, ja ennen kaikkea että meistä tulee hyvät vanhemmat.

(c) Tiia Ennala
Kommentit (6)
  1. Kirjakaktus
    11.7.2019, 22:32

    Suosittelen koko sydämmestäni sulle Helmi Kekkosen kirjaa Olipa kerran äiti. Jos yhden kirjan äitiydestä luet, niin lue se.

    1. Oi kiitos paljon kirjavinkistä! Laitan ehdottomasti lukulistalle.
      – Ines

  2. Olen niin iloinen, että joku tuo tätäkin puolta asioista esiin. Itsellä täällä siis samoja fiiliksiä raskaudesta ollut nyt kun ihme pääsi tapahtumaan. Kiitos sinulle ❤❤

    1. Kiitos ihanasta kommentista! <3 Ja kiva kuulla etten ole ainoa. Emmekä mekään varmasti ole :-* Tsemppiä odotukseen, nauti joka hetkestä <3
      – Ines

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *