MITÄ MEILLE KUULUU NYT?

(Liian) pitkästä aikaa ennätän vihdoin tänne kirjoittamaan! Tai siis – on typeryyttä käyttää sanaa ehtiä/ennättää tässä kohtaa, nimittäin ihminenhän ehtii juuri sitä mitä haluaa ehtiä. Sanotaan siis mieluummin näin, että tähän blogiin kirjoittaminen ei vaan ole ollut viime aikoina prioriteettilistani ykkössijalla. En sano, että se on nytkään sitä, mutta nyt vain tuntui hyvältä tulla kirjoittamaan, koska se on ollut mielessäni jo pitkään, mutten ole saanut muiden hommien ohella aikaiseksi.

Otsikkoon viitaten, meille kuuluu aika hyvää. Ellen on jo yli 5 kuukautta ”vanha” pieni tyttö, joka maistelee jo kiinteitä ruokia, kääntyilee mahalleen tämän tästä, yrittää vähän ryömiä (siinä onnistumatta) sekä naureskelee ja juttelee paljon.

Ruokailu

Ellen aloitti kiinteiden ruokien maistelun vähän ennen jouluaattoa ollessaan reilu 4,5-kuukautinen. Ajattelin, että en aloita kiinteiden maisteluita ennen kuin vasta sitten, kun Ellen itse näyttää jotain mielenkiinnon merkkejä ruokaa kohtaan. Hiljalleen neidin katse alkoi aina seurata mun haarukkaa, ja mielenkiinto lautasella olevaa ruokaa kasvoi. Halusin kokeilla tehdä ensimmäiset soseet itse, ja niin ryhdyin eräänä perjantaina hommiin. Toiseen soseeseen höyrytin parsakaalia ja kesäkurpitsaa, toiseen porkkanaa. Kesäkurpitsaparskaalisoseeseen idea tuli omalta äidiltäni, joka kertoi syöttäneensä mulle tuota komboa mun ollessa vauva.

Aluksi soseet ei ihan maistuneet, ja saatiinkin naureskella ilmeille joita ensimmäiset maistelukerrat aiheutti (kaikki on onneksi videolla). Kun maistellut soseet eivät enää aiheuttaneet nyrpeitä ilmeitä, päätyivät ne silti monesti pitkin vaatteita (sekä Ellenin että äidin) ja ympäristöä kun suulla täytyi päristellä koko ajan ja erityisesti silloin, kun sinne meni ruokaa. Nyt kuitenkin pikkuneidille maistuu ruoka erittäin hyvin – etenkin kaurapuuro päärynäsoseella näyttää olevan herkkua. Imetän tietysti yhä ja maito onkin vielä pääasiallinen ravinto pienelle.

Uni

Viimeksi kun kirjoittelin meidän arjesta TÄSSÄ postauksessa, Ellen nukkui pitkiä, jopa 9-10 tunnin yöunia heräämättä välissä kertaakaan. Poissa ovat ne ajat. 😀 Nyt on menty joitain viikkoja niin, että Ellen herää parin-kolmen tunnin välein. Viime yö oli taas paras vähään aikaan, kun sain Ellenin nukkumaan puoli yhdeksän maissa, ja unta maittoi aamu kahdeksaan asti vain kahdella heräämisellä. Kohta aloitetaan varmasti unikoulu ja olen pyöritellyt jo ajatusta Ellenin sängyn siirtämisestä omaan huoneeseensa….

Liikkuminen

Nyt kun kirjoitan tätä, Ellen on juuri herännyt päikkäreiltään ja möyrii leikkimatolla turhautuneena siitä ettei pääse eteenpäin. On niin ihanaa seurata, miten tuon pikkuihmisen liikkuminen kehittyy ja miten se oppii uusia asioita koko ajan. Ryömiminen ja istuminen taitaa olla seuraavia isoja etappeja. Nyt otin Ellenin tähän syliin ja kädet tarttuu koko ajan varpaisiin, jotka on muuten paras juttu Ellenin mielestä hetkeen! 😀

Muuta

Me käytiin ensimmäisellä koko perheen ulkomaanmatkalla joulunpyhien välipäivinä! Matkakohteena oli Puolan Gdansk, jossa vietettiin viikonloppu. Kaikki meni tosi hyvin ja oli mukavaa – teki niin hyvää päästä muihin maisemiin. Matkustaminen vauvan kanssa oli myös uusi kokemus, ja tämä oli hyvä harjoitus kevään Espanjan matkaa ajatellen.

Helmikuun alussa meillä tulee puolivuotta tätä vauva-arkea täyteen. Uskomatonta miten nopeasti aika menee! <3

Ainekset

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *