RASKAUSVIIKKOPÄIVÄKIRJA 21-23: RUOKAHALUA JA LIIKEHDINTÄÄ

Hei ystävät,

Nyt päästään raskausviikkopäiväkirjassa mukavasti pomppaamaan nykyhetkeen, ja alan päivittämään tätä viikkopäiväkirjaa ihan ”reaaliajassa”.

Eli nyt mennään viikolla 23 (22+2). Viikot meillä vaihtuu siis aina tiistaisin, jolloin alkaa uusi raskausviikko.

Oon voinut tosi hyvin. Kaikille, jotka kysyy mun voinnista (ja jumpe sitä kysytään nykyään paljon!), vastaan aina että ”Todella hyvin, kiitos kysymästä, oon onneks päässyt tosi vähällä”. En oo kärsinyt pahemmista pahoinvoinneista ja jaksan urheilla ja tehdä juttuja. Tammi-helmikuussa, kun siirryttiin toiselle kolmannekselle, mussa oli energiaa kuin pienessä kylässä. Nyt valitettavasti väsymys on hiljaa hiiviskellyt arkeen takaisin, mikä saattaa hyvinkin johtua hemoglobiinin/rauta-arvojen laskusta. Oonkin popsinut nyt viime aikoina n. joka toinen päivä rautatabletteja, niin kuin neuvolantäti neuvoi.

Väsymykselle en onneksi pääse antamaan hirveästi tilaa näinä päivinä, sillä ensi viikon perjantaina mun täytyy palauttaa ensimmäinen ”valmis”versio mun toisesta pikkuvauvasta, eli gradusta. Näinä päivinä mun täytyykin priorisoida hirveästi asioita; mennäkö salille, mennäkö hulluille päiville tai katsoako Netflixiä? Ei, vaan tuntuu että kaikki aika on nyt käytettävä graduun, pakollisiin työhommiin, sekä lepoon ja palautumiseen. Viikonloppuna koitan ehtiä yhdelle BodyPump tunnille, ja se riittää mulle varsin hyvin.

Tuntuu että ruokahalu on hieman taas lisääntynyt, mutta pyrin parhaani mukaan pitämään huolta siitä, että ruoka jota syön on monipuolista, terveellistä, ravinteikasta ja niin edelleen. Lisäksi myönnettäköön että herkuttelen melkein joka päivä parilla palalla suklaata, mutta sen sallin itselleni!

Parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että vaikka tekemistä on hirveästi ja koko ajan täytyisi kirjoittaa sormet (ja aivot) sauhuten, välillä mahassa tuntuu pieniä töytäisyjä. Siis miten kukaan ei kertonut että vauvan liikkeet oman kropan sisällä tuntuu näin ihanalta? Tai ehkä joku on kertonut. Mutta se on vaan asia joka täytyy itse kokea. Tuntuu samalla tosi oudolta mutta samalla keho ja mieli täyttyy suunnattomasta rakkauden tunteesta. AAAH!!!

Ihanaa viikonlopun alkua kaikille, minä jään tähän sohvalle löhöilemään ja tunnustelemaan jos beibi pitäis taas jotain elämää mun sisällä!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *