VAUVA-ARKI: MEIDÄN TAVALLINEN PÄIVÄ

Miltä näyttää tällä hetkellä tavallinen arkipäivä äitiyslomalla pienen 2kk vanhan vauvan kanssa? Jos kiinnostuit, jatka lukemista! Seuraavaksi nimittäin kuvaan meidän tavanomaisen arkipäivän pienen tyttäremme kanssa, joka muuten sai parisen viikkoa sitten nimekseen Ellen (!).

06:45: Havahdun unestani, kun vieressä olevasta pinnasängystä kuuluu pärskyntää ja ähinää. Ummistan silmiäni vielä hetkeksi kunnes tajuan, että pärskintä ja ähinä jatkuu ja alkaa muuttua hiljalleen itkuksi. Kun noustessani sanoitan mielessäni, että se on meidän ihana tytär, joka siellä heräilee, tuntuu ihanalta. Kaikki ei ole pelkkää unta, vaan todellisuutta. Meillä on ihana tytär, ja alkamassa on taas uusi päivä hänen kanssaan. Olen äitiyslomalla, eikä minulla ole mitään kovin kummoisia velvoitteita päivälle muuta kuin ruokkia Ellen ja huolehtia hänestä.

Nostan syliin tuon pienen vauvan, jonka itku ja kutsuva itku alkaa muuttua nälkäiseksi tissin hamuamiseksi mun sylissä. Istahdan olkkarin sohvalle, laitan pikkuvalon päälle ja alan imettämään. Samalla avaan vesipullon korkin, sillä imettäessä mulle iskee aina järkyttävä jano ja juomisen tarve. Ellen syö hyvällä ruokahalulla ja monesti homma meneekin vähän ahmimisen puolelle.

07:15: Kun Ellen on saanut syötyä, mennään vaihtamaan vaippaa yön jäljiltä. Kun lasken hänet hoitoalustalle, saan osakseni paljon virnistyksiä, hymyjä ja äänetöntä naurua – ihan paras hyvän huomenen toivotus!

Vaipan vaihdon jälkeen jäädään vielä seurustelemaan hoitopöydän ääreen, sillä Ellen nauttii loputtomasta hymystä päätellen loikoilla siinä. Yleensä tässä vaiheessa saan suihkautettua myös D-vitamiinisuihkeen siitä tietämättömän vauvani suuhun samalla kun naureskelee mulle. 😀

07:30: Hoitopöytäseurustelun jälkeen laitan Ellenin sitteriinsä istumaan keittiön lattialle ja alan tekemään itselleni (tai itselleni ja miehelleni) aamupalaa ja keittämään kahvia. Samalla täytyy jutella Ellenille ja heilutella sitteriä aina välillä. Tällä kertaa (niin kuin monena muunakin aamuna) aamupalaksi valmistuu tämän hetken lemppariannos: kaurapuuroa, johon olen sekoittanut 1rkl chian siemeniä ja puolikkaan banaanin sekä kanelia. Päälle toinen puolikas banaanista, itsepoimittuja punaviinimarjoja ja teelusikallinen Lidlin luomumaapähkinävoita.PARASTA!

Aamupalan syönnin aikana joskus täytyy alkaa syöttämään Elleniä häntä uudemman kerran, tai sitten hän istuu tyytyväisenä sitterissään. Luen lehteä ja juon kahviani rauhassa, minkä jälkeen viimeistään täytyy yleensä syöttää Ellen uudelleen, ellei sitä tehty jo aamupalan aikana.

08:30: Syötön jälkeen Ellen nukahtaa syliin. Tässä vaiheessa olen parkkeerannut itseni sohvalle läppärin ääreen, jotta voin katsoa samalla jotain sarjaa – tällä kertaa C Morelta Younger. Annan Ellenin nukkua sylissä niin kauan kuin itse vain siinä maltan istua.

09:30: Lasken Ellenin varovaisesti takaisin sitteriin, ja hän avaa silmät. Kiikutan sitterin vessan edustalle, jotta pääsen pesemään hampaat. Ellenillä riittää onneksi ihmetelävää eteisessä; katto, lamppu ja rattaat… Saan pestyä hampaat, minkä jälkeen on taas ruokinnan aika. Sama toistuu: istun sohvalla ja katson hetken aikaa Youngeria.

10:30: Syötön jälkeen istutan Ellenin jälleen sitteriinsä. Sitterissä Ellen nukahtaa ja pääsen rientämään suihkuun. Ellen kuitenkin havahtuu ennen pitkää (tietysti) siihen, että en olekaan vieressä ja alkaa itkemään. Huutelen suihkusta että ”Ei mitään hätää, äiti tulee ihan kohta, odota vähän” – tuloksetta tietysti. Lopetan suihkuttelun mahdollisimman nopeasti ja toivon että saan huuhdeltua hoitoaineen kunnolla.

11:00: Ellen rauhoittui sitterissään kun palasin häntä viihdyttämään. Naureskelemme ja hymyilemme toisillemme. Yhtäkkiä Ellenin katse muuttuu todella intensiiviseksi, kädet jännittyy, naama muuttuu vähän punaiseksi, kuuluu ähähdys ja törähdys housuista. Ja toinen pitkä törähdys. Odotan että ilme muuttuu neutraaliksi ja koitan tulkita, josko uskaltaisi mennä jo vaihtamaan vaippaa. Samalla toivon, että kakkaa olisi tullut ”maltillisesti” eli niin, että kaikki vaatteet ei menisi vaihtoon.

Turha toivo. Kakkaa on tullut juuri sen verran että sitä on tullut vähän selkäpuolelle bodyyn ja vähän tietty sitteriin (onneksi sen kankaan saa pestyä koneessa!). Lasken Ellenin hoitoalustalle ja välkkyvät silmät ja korvasta-korvaan-hymy pyyhkii pois mieleeni ajautuneen ”ketutuksen” häivähdyksen siitä mitä on edessä: kakkaiset vaatteet, vauva ja minä. Riisun Ellenin ja kiikutan hänet vessaan pesulle. Onneksi hän tykkää pesusta ja tarkkailee silmät suurina ympärilleen. Puhdas vaippa ja vaatteet päälle ja taas ollaan vähän aikaa tyytyväisiä.

11:30: Lämmitän jääkaapista ruokaa itselleni. Tällä kertaa vuorossa kaalilaatikkoa, jota olin pakastanut. Heti kun saan lämpimän ruoan eteeni, täytyy tietysti myös Ellenin saada ruokaa. Ruoka odottaa, Ellen ei.

12:00: Saan oman ruokani syötyä, ja Ellen itkeskelee väsyneenä. Laitan hänelle (ja itselleni) pörröisen teddy-takin päälle, myssyn päähän, villasukat jalkaan, tumput käteen ja asetan itkuisen vauvan vaunuihin. Hissiin mentäessä silmät painuu jo kiinni ja voin hyvillä mielin kuunnella podcastia (tän hetken ehdoton suosikki on Yksillä-podcast Suplassa). Ulkoillaan n. tunnin verran. Minä saan hyvän kävelylenkin ja Ellen makoisat unet, jotka jatkuu parvekkeella kotiin palatessa.

Ellen nukkuu vielä parisen tuntia ja minä voin käyttää aikani niin kuin tahdon. Keitän kahvit, siivoan ja kahvikupin kanssa istahdan taas alas katsomaan Youngeria  pari jaksoa.

15:30: Vaunukopasta alkaa kuulua ähinää ja itkua, joten syötän Ellenin ja vaihdan vaipan. Laitan Ellenin olkkarin lattialle leikkimatolle ensin selälteen, sitten treenataan vatsallaan oloa ja niskaa. Kun pikkuneidillä menee siihen hermot, laitan hänet sitteriin ja seurustellaan siinä. Kiikutan sitterin taas keittiöön koska teen itselleni välipalaa; tällä kertaa kreikkalaista jugurttia, banaania ja pähkinöitä.

16:30: Syötän Ellenin taas, ja alan harkitsemaan ruoanlaittoa. Päätän ottaa Ellenin kantoreppuun, jossa hän itkeskelee ensin mutta lopulta nukahtaa ja tuhisee siinä ruoanlaiton ajan.

18:00: Aina kun aletaan syömään iltasella ruokaa, myös Ellenin täytyy saada jälleen osansa. Taas oma ruoka odottaa, Ellen ei.

19-21:00: Löhötään koko perhe sohvalla ja katsotaan telkkaria tai jotain sarjaa läppäriltä. Iltaisin Ellen tankkaa yötä varten, sillä hän on alkanut nukkumaan melko pitkiä yöunia heräämättä, n. 7,5h pätkiä. Ilta meneekin siis siinä, että Ellen syö, rauhoittuu, torkahtaa, herää itkee, syö, vähän seurustelee ja itkee taas. Ellenin päivän asu vaihtuu unihaalariin.

22:30: Lopulta itku alkaa olla todella väsynyttä ja silmätkään ei meinaa pikkuisella pysyä auki. Antti hyssyttelee Elleniä sylissään, monesti laulaa jotain ja mitä kovempaa heiluttelee ja tuudittaa vauvaa, sitä parempi. 😀 Tämän iltarutiinin aikana minä käyn tekemässä iltapesut itselleni ja valmistaudun nukkumaan. Saadaan lopulta Ellen omaan sänkyynsä ja pääsen pienen tuhisijan kanssa nukkumaan. Nukutaan aamuun asti, ja taas suurin piirtein sama toistuu.

Kommentit (2)
  1. Kiva postaus 🙂 Kuulostaa niin tutulta, oon itse kohta 5kk ikäisen Lydia-vauvan kanssa kotona 🙂 Niin herkullisen kuulonen tuo puuro, pakko ehkä kokeilla joskus samanlaista! Ihana nimi muuten Ellenillä, muistan että meilläkin se oli jossain vaiheessa nimiehdotuslistalla 🙂

    1. Kiitos, ja kiitos kommentista <3 Tällaisia olis hauska lukea muiltakin! Hassua miten päivät menee niin vikkelästi ohi, tällä samalla ihanalla kaavalla. Välillä tulee tietysti tehtyä kaikkea erilaista ja oltua menossa paljonkin – silloin tähän arkirutiiniin on ihana palata 🙂

      Oi Lydia on myös tosi kaunis nimi! Ellen kiittää <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *