Kemiallinen raskaus

Taisin kokea sellaisen asian kuin kemiallinen raskaus. Mun täytyy kyllä nyt hieman pohjustaa tätä juttua ihan ensimmäiseksi. Olen seurustellut avopuolisoni kanssa nelisen kuukautta. Suhteemme eteni jo heti alkuun todella nopeasti: kahden viikon tapailun jälkeen hän tapasi perheeni (äidin reaktio avopuolisooni oli seuraavanlainen: ”voi kunpa tuosta tulisi minun vävypoikani 😍”) ja kuukauden yhdessä olon jälkeen päätimme etsiä yhteisen kodin ja lyödä hynttyyt yhteen.

Meillä on ollut jo alusta alkaen todella vahva side toisiimme ja  meillä on ollut jo varhain vahva ajatus yhteisestä tulevaisuudesta. Olemme totta kai puhuneet perheen perustamisesta, mutta nuo asiat olivat meille ajankohtaisia vasta jokusen vuoden kuluttua. Itse opiskelen vasta ensimmäistä vuotta ammattikorkeakoulussa ja avopuolisonikin hakee nyt opiskelemaan.

Väsytti ihan hemmetisti

Vähän yli viikko sitten mulla oli vähän sellainen kipeä olo – väsytti ihan hemmetisti, jotenkin aivan uudella tavalla ja en jaksanut tehdä pieniäkään askareita ja mua paleli kokoajan. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa silloinkin kun kävelin vain 100 metriä kaupasta kotiin. Kurkkukin oli kipeä, jonka vuoksi kävin koronatestissä. Jäin töistä pois useammaksi päiväksi, sillä olo oli niin heikko ja testituloksissakin kesti. Koronatesti osoittautui negatiiviseksi ja tajusin, että kurkkuni saattoi olla kipeä kouluni huonohkon sisäilman vuoksi.

Lauantaina 27.3. havahduin siihen, että rintani olivat muuten olleet kipeät jo viikon verran, jo kaksi viikkoa ennen kuukautisteni alkamista. Se oli epätavallista. Rintani olivat ihan megaherkät ja turvonneet. Sanoin avopuolisolleni että ”kokeile nyt näitä, nää on ihan jäätävän kokoiset!” johon hän totesi että ”sullahan on muutenkin isot tissit. Oho, juu kyllä ne on turvonnu”. Tein silloin lauantaina raskaustestin, mutta se oli negatiivinen. Ajattelin, että rintani ovat varmasti kipeät tulevien menkkojeni takia. Menkkojeni oli tarkoitus alkaa lauantaina 3.4.

Positiivinen raskaustesti

Tiistaina 30.3. rintani olivat edelleen todella herkät ja tämän lisäksi mahaani oli nipistellyt parin päivän ajan. Tää on nyt varmaan ihan hölmö juttu, mutta avopuolisoni oli haissut omaan nenääni todella merkilliseltä viimeiset pari päivää ja hajuaistini tuntui muutenkin olevan lähes yliluonnollisella tasolla.

Säntäsin kauppaan ja ostin uuden raskaustestin. Ostin sellaisen raskaustestin, jolla voi testata 5 päivää ennen kuukautisten oletettua alkamispäivää. Tein sen samantien kotiin päästyäni ja siihen ilmestyi hailakka viiva. Vähän yli viiden minuutin odottelun jälkeen viiva oli jo todella selkeä. Purskahdin itkuun. Sydämeni hakkasi varmaan tuhat kertaa minuutin aikana ja hämmentyneenä toljotin testiä.

En halunnut häiritä töissä olevaa avopuolisoani, joten ensimmäinen asia mitä tein oli se, että avasin Jodelin puhelimessani ja etsin vauvakanavan. Otin kuvan positiivisesta testistäni ja kirjoitin kuvan oheen jotain ”APUA oonko raskaana??” 😅 Sain jodlaukseeni paljon onnittelukommentteja ja ihmiset olivat siellä sitä mieltä että mä todella olin raskaana.

Puin nopeasti ulkovaatteet takaisin niskaani ja säntäsin itkunsekaisena kauppaan ostamaan lisää raskaustestejä. Tein samantien kotiin päästyäni uuden testin, mutta siihen ei ilmestynyt lainkaan viivaa, sillä pissan täytynee olla kauemmin rakossa kuin puoli tuntia positiivisen raskaustestin saamiseksi. Vain puoli tuntia rakossa ollut pissa ei ole tarpeeksi hcg-pitoista.

Mieheni tuli kotiin neljän maissa ja kädet täristen näytin hänelle positiivisen raskaustestin. Hän oli silminnähden hämmentynyt ja myös iloinen. Istuimme sängyllä varmaan tunnin verran puhumassa tulevasta vauvastamme. Olimme kumpikin hämmentyneitä, mutta onnemme kukkuloilla. Tein vielä illemmalla uuden testin ja se oli taas positiivinen. Hengailimme illan sohvalla ja juttelimme tulevaisuudestamme. Aina viiden minuutin välein kävin katsomassa pöydällä lojuvia raskaustestejä ja totesin ”jep, mä oon raskaana”, johon avomieheni totesi ”jep, sä oot niin raskaana”.

Kemiallinen raskaus

Samana iltana suihkussa ollessani mun kehon valtasi viiltävä kipukohtaus. Selkääni ja mahaani sattui menkkakipujen lailla, mutta kipu oli pahempaa ja jotenkin öö, noh viiltävämpää. Säikähdin kipua melko paljon ja olin aika huolissani että mitä ihmettä mun kehossa nyt tapahtuu.

Pelkäsin, että kyseessä on kemiallinen raskaus. Tein vielä seuraavana aamuna uuden raskaustestin aamupissasta, mutta testiin ei ilmestynytkään enää viivaa. Samana päivänä mun menkat alkoivat 4 päivää aikaisemmin, kuin niiden piti. Mun menkat eivät ikinä ala aikaisemmin, vaan aina just silloin kun niiden on määrä alkaa.

Kävin keskustelua aiheesta missäs muuallakaan kuin Jodelissa ja monet tosiaan mainitsivat kemiallisen raskauden. Googlettelin aihetta ja tulin siihen tulokseen että kyseessä oli luultavasti kemiallinen raskaus. Kemiallisessa raskaudessa munasolu on hedelmöittynyt ja kiinnittynyt kohtuun, mutta raskaus keskeytyy jo varhain alkumetreillä (mm. täältä voit lukea kemiallisesta raskaudesta).

Olimme todella pettyneitä, ettei raskaus jatkunutkaan. Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että alkaisimme yrittämään lasta. Ihan sama vaikka ajoitus ei ole kaikkein täydellisin ja ihan sama että olemme olleet yhdessä vasta niin vähän aikaa. Tässä sitä nyt odotellaan kovasti seuraavaa ovulaatiota! Jännää. Tää on niin jännää ja ihanaa et mä halkeen.

Seuraa blogiani Bloglovinissa

Kommentit (1)
  1. 4 kuukautta yhdessä ja vauvahaave – mamajuttui | Lily
    9.4.2021, 21:31

    […] Edellisessä postauksessani kerroin lyhyesti, kuinka päädyimme tällaiseen isoon päätökseen. Koin siis melko varmasti kemiallisen raskauden ihan vahingossa. Silloin kun emme vielä tienneet raskauden päättyvän ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan, istuimme pitkään sängyllä puhumassa tulevaisuudestamme. ”Sä haluisit pitää sen?”, hän kysyi. Ja mä nyökkäsin. ”Niin mäkin”, hän sanoi. Me molemmat hymyilimme. Mulla itselläni oli ainakin sellainen aivan uudenlainen ihana fiilis. Sitä fiilistä on vähän vaikea kuvailla kuulostamatta siirappiselta. Mutta joskus on ihan ok olla siirappinen, joten täältä pesee: Mulla oli sellainen ihana fiilis siitä ajatuksesta, että meidän syvästä rakkaudesta (ja toki siitä suojaamattomasta seksistä, heh) kumpuaa ihan uusi elämä, joka me hukutetaan rakkauteen. […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *