Aktiivimalli ajaa kotiäitejä ahdinkoon

Miltä sinusta tuntuisi, hyvä päättäjä, jos et haluaisi mitään muuta kuin tehdä töitä jotka ovat sinulle ja perheesi tilanteeseen sopivia, mutta jos siihen ei välittömästi ole mahdollisuutta, valtio rankaisee sinua, lapsiasi ja puolisoasi siitä?

d.jpg

Aktiivimalli puhuttaa niin paljon että tuntuu että siitä vouhkaamista tulee joka tuutista. Mutta en ymmärrä miksi kotiäidit ovat nyt olleet kovin hiljaisia. Emmekö me ansaitse älähtää siinä missä muutkin työttömyystyyppiryhmät? Yhtä artikkelia lukuunottamatta IltaSanomissa (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005505702.html) tuntuu että meitä ei ole kuultu tarpeeksi, ja haluan sanoa sanottavani, vaikka yleensä nielen kiltisti monet vaikeat poliittiset päätökset, iso kuva mielessä. Ensimmäistä kertaa elämässäni meni kyllä nyt täysin yli hilseen kuinka näin kammottavan huono laki meni läpi heittämällä.

Aktiivimalli on hyvä kannuste vain yhdelle porukalle, sinkuille jotka ovat valmiita muuttamaan työn perässä, ja hyvä potku persauksille niille jotka lipittävät keskikaljaa (tai nelosta vissiin tästä kuusta lähtien) kotona kalsareillaan. Monelle muulle se luo epätoivoa, eriarvoisuuden tunnetta ja on suora leikkaus työttömyysturvaan. Siitä kärsii eniten heikoimmassa asemassa olevat.

Olen muuttanut melko hiljattain uudelle paikkakunnalle jossa ei ole oman alani töitä. Etsin niitä ja monia muita töitä aktiivisesti kun muutimme tänne, ja jossain vaiheessa jouduin nielemään karvaan pettymyksen ettei kukaan enään palkkaisi minua kun vatsani oli tarpeeksi pinkeä raskaudesta. Tein hetken myyntityötä vielä viimeisilläni raskaana, kun löysin tarpeeksi epätoivoisen työnantajan jolle puuskuttava pallerokin kelpasi. Ajatus siitä että joutuisin taas olla toisen talven yksin kotona hirvitti ja oli ihanan raikastavaa päästä edes hetkeksi ihmisten ilmoille. Vanhempainvapaani alkaa pian tulla päätökseensä ja soitin tänään TE-toimistoon aktivoidakseni työnhakuni taas jonkin ajan kuluttua. Hetken selviteltyäni tilannettani purskahdin itkuun voimattomana. Kuinka voi järjestelmä olla näin kylmä ja epäreilu? En halua jäädä hoitovapaalle koska mielenterveyteni ei kestä sitä, mutta en suostu siihen että tyttärestäni tulee heittopussi aktiivimallin takia. Vaihtoehtoni ovat siis joko hoitovapaa, jolla saisin 377€ kuukaudessa, tai työttömyyspäiväraha jolla saisin edes jonkun satasen enemmän. Hoitovapaa ei tule kysymykseenkään, muuten emme syö tässä perheessä. Haluaisin pian päästä töihin, mutta minulla on haasteita löytää työpaikkaa koska:

  • kunnan ainoa ruotsinkielinen päivähoito tapahtuu klo 07-17 välillä, joten työajan on oltava vain ja ainoastaan 8-16 välillä
  • mieheni ei voi hoitaa lasten päivähoitokuljetuksia pitkien työpäiviensä ja työmatkojensa takia
  • jos lapset sairastavat, minä jään luultavasti kotiin
  • kunnassa ei ole alani töitä
  • kunnassa ei ole ollut ainakaan viimeiseen 1,5 vuoteen työtä johon minulla olisi soveltuva tai riittävä koulutus yksivuorotyönä
  • lasten päivähoitokuljetusten ja asioilla käyntejen takia en voi ottaa vastaan töitä pitkällä työmatkalla
  • minulla ei ole lähellä tukiverkostoa joka voisi auttaa ylläolevien haasteiden kanssa

Työllistymistäni puoltaisi toki se että olen ahkera, luotettava ja tunnollinen työntekijä. Nyt siis tilanne on se, että maksan päivähoitoa esikoiselleni koska hän ei viihtyisi enää kotona kanssani ja vaatii varhaiskasvatusta. Pieni tyttöni on kuitenkin niin pieni vielä lähiaikoina etten harkitsekaan hänen laittoa päiväkotiin jossa ei ole muita yhtä pieniä ellen löydä minulle JA PERHEENI TILANTEELLE soveltuvaa työtä. Olemme yksikkö joka vetää yhtä köyttä. Jotta mieheni voisi olla hemmetin ahkera ja tehokas veronmaksaja otan vetovastuun kotona ja tuen häntä kaikin keinoin kun vain voin. Ja valtiohan ei tätä ymmärrä ja tunnusta millään lailla, vaan puhutaan vain tasa-arvosta ja työttömien väkisinaktivoinnista. OLEN AKTIIVINEN, mutten koskaan tule viemään lastani useisiin eri hoitopaikkoihin ilman järkevää pedagogista suunnitelmaa ja seurantaa. 37€ taisi olla suunnilleen se osuus joka minulta tippuu pois ellen löydä erinäisiä työtehtäviä mitä voin toteuttaa lapsi sylissä. Ainoa työ mihin heittämällä pääsisin olisi puhelinmyyntityö, ja koska se on provisiopohjaista niin palkkakriteerit ei aina täyttyisi. Tekisin näin ollen henkisesti kuormittavaa työtä joka ei kustantaisi lapsieni päivähoitomaksuja eikä edes täyttäisi aktiivimallin kriteerejä, joten tukeani leikattaisiin luultavimmin silti. Laki on monen kohdalla vain julkisivu, jonka takana piilee väistämätön tukien leikkaus.

Haluan että jokainen joka julkaisuani lukee ymmärtää että en yritä luikerrella vastuitani ja pakoilla työnhakijan velvollisuuksiani. Yritän ainoastaan kertoa että työnhakijoita on myös meitä jotka kuumeisesti etsii itselleen ja lähiomaisilleen sopivaa ratkaisua, eikä aktiivimalli kannusta siihen millään tavalla, vaan SYÖ AIKAA JA ENERGIAA SILTÄ OIKEAN RATKAISUN LÖYTÄMISELTÄ.

Se että juoksen siivoamassa jonkun illan, puhelinmyynnissä jonkun keikan, teen epämääräisiä pikkutöitä siellä täällä on valtava kuormitus perheelleni ja omalle mielenterveydelleni pienten lasten jo melko kuormittuneena äitinä. Miten aktiivimalli palvelee pikkulapsiperheitä joilla on haasteita jaksamisen ja taloudellisen pärjäämisen kanssa? Eikö sillä ole riskinä näkyä lisäkustannuksina muissa sote-alojen palveluissa pitkässä juoksussa? En ymmärrä miten kunta pystyy takaamaan päivähoidon kaikille perheille joiden kotiäidit tai -isät poukkoilevat työelämässä miten sattuu.

Omakohtaisella kokemuksella voin myös sanoa että laki on täysin käsittämätön yksinhuoltajille, joiden oletetaan raahaavan lapsi mukanaan eri paikkakunnalle ja jättävän usein niin hentoinen tukiverkosto taakseen. Myös kaikenmoiset työt iltavuoroineen voi olla todella kurjia ratkaisuja yhden vanhemman perheille joissa lapsi on kouluikäinen, ja saa täten vähemmän aikaa ja tukea siltä ainoalta vanhemmaltaan.

Vastaanotan heti töitä kun löydän sen paikkani, ja harkitsen myös uudelleenkouluttautumista. Siihen saakka teen mielelläni lisätienestejä jos se on mahdollista- lapsen edut edellä. En ymmärrä miksi minua ja rakkaitani pitää rangaista ellen onnistu kovasta yrityksestä huolimatta? Sitten joudun nöyränä antaa yhden viikon neljän hengen ruokabudjetin suosiolla lohkeutua pois peruspäivärahastani.

Lovi lompakossa tai lasku ulosotossa ei tunnu miltään verrattuna siihen tunteeseen, ettei hallitus halua kannustaa sinua tavoittelemaan unelmiasi ja menestymään, vaan räpiköimään itku kurkussa sinulle sopimattomissa hommissa perheesi hyvinvoinnin kustannuksella, ja jos et epätoivoisista yrityksistäsi huolimatta onnistu- nujerretaan loputkin omanarvon tunnon rippeet potkimalla jo maassa makaavaa.

Lainaus TE-palveluiden sivuilta:

”Mitä aktiivimalli tarkoittaa?

Aktiivimalli tarkoittaa sitä, että työttömän työnhakijan on 65 työttömyysetuuden maksupäivän tarkastelujakson aikana täytettävä niin sanottu aktiivisuusedellytys, jotta etuutta maksetaan täysimääräisenä myös tarkastelujaksoa seuraavat 65 maksupäivää (noin kolme kuukautta). Mikäli aktiivisuusedellytys ei täyty, niin työttömyysetuus pienenee seuraavan tarkastelujakson ajaksi 4,65 prosenttia. Leikkaus vastaa yhtä korvauksetonta päivää kuukaudessa.

Mitä minun käytännössä on tehtävä, jotta työttömyysetuuteni säilyisi ennallaan?

Säilyttääkseen työttömyysetuuden ennallaan työttömän työnhakijan on tarkastelujakson aikana joko

  • tehtävä 18 tuntia palkkatyötä
  • ansaittava yritystoiminnassa yhteensä vähintään 23 prosenttia yrittäjän työssäoloehtoon vaaditusta kuukausiansiosta (vuonna 2018: 241 euroa) TAI
  • oltava viisi päivää TE-toimiston työllistymistä edistävässä palvelussa”

Tässä aktiivimallista lisää TE-palveluiden sivuilla:

 http://toimistot.te-palvelut.fi/uusimaa/aktiivimalli

allekirjoita adressi :https://www.adressit.com/tyottomyysturvan_aktiivimalli_ns_orjatyolaki_saatava_peruttua

allekirjoita kansalaisaloite:https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730

Jutussa olen painottanut kotiäitinä äitejä, mutta puhun yhtälailla koti-isien puolesta.

Valokuva: Business image created by Jcomp – Freepik.com

Kommentit (9)
  1. Sanna_P_2lasta
    28.2.2018, 11:43

    Nyt olen osallistunut neljälle verkkoluennolle. Mitenköhän käytännössä onnistuu niin saapi nähä. Huomenna ensimmäinen verkkoluento ja olen vielä kipeä sekä lisäksi lasten hoitaminen luennon aikana. Kyllähän se on vähä niin ja näin oma keskittyminen. On kuitenkin tärkempi mennä 1 vuotiaan perässä joka nyt jo kävelee mutta laittaa kaiken suuhunsa, joten mun luentoni tulee pyörimään vain taustalla. 4 vuotias käy srk kerhoa ja mutta muuten kotihoidossa. Eihän tämä ole oikein perheellisiä kohtaan. Meidän kaupungissa rajattu päivähoito-oikeus. Mutta ei ole varaa laittaa lapsia hoitoon kun kaksi päiväkoti ikäistä. Mutta tuntuu tämä epäoikeuden mukaiselta kun työnhaku ei riitä aktiivisuudeksi. Ihan kuin makoilisin täällä sohvalla ja kattoisin vaa telkkaa. Minun oma kunta/kaupunki tarjosi seuraavanlaisia kursseja: Kohti työtä -uravalmennus/ Hyvinvointipalvelut Arjessa, alkaa 9.4.2018

    – Yhdessä kohti työtä -uravalmennus/ Cimson koulutuspalvelut, alkaa 12.2.2018

    – Uraohjauksen psykologipalvelu

    Nämä kaikli kestää 2-3kk ark klo 9-15. Pahoittekivatllivat vielä kun vanhat esitteet liitteenä. Max 10 mahtuu ryhmiin. Miten tämä edes onnistuisi minun elämän tilanteessa? Ei sitten mitenkää. Ja viä rajattu päivähoito. Eihän sitä ole mahdollista ees toteuttaa omalla kohdallani ku 4hmax saa olla hoidossa. Istuisin klo 13 asti kurssilla ja maksaisin siitä 150-180e/kk. Josta ei ole edes mitään hyötyä. Olen ainakin yrittänyt tehdä kaikkeni etten olisi se työtön lusmuileva kotiäiti vaan aktiivinen. Tässä on kohta kuin se putouksen hahmo että oisps kahavia röh röh kun kiire luennoille ja hoidat siinä lapset yms.

    1. Kiitos paljon mielenkiintoisesta kommentista! Juuri näitä tarinoita tässä kaivelinkin, en usko että olen ainoa joka kokee kotiäitinä aktiivimallin kohtuuttoman epäoikeudenmukaisena, ja kuulenkin mielelläni teistä muista! Äänet kuuluviin vaan kaikki jotka eivät pysty venymään hallituksen pompotustoiveisiin vaikka kuinka tahtoisikin. Marginaaliporukalle aktiivimalli toimii, aktiivisille työnhakijoille joilla muitakin haasteita ei. oispa kahvia XD. Voimia työnhakuusi ja perhearkeesi! <3 t.paulina

  2. Sanna_P_2lasta
    22.1.2018, 16:12

    Tosi hyvä kirjoitus. Olen itse ihan samassa tilanteessa. Mulla 1v ja 4v lapset. Asutaan omakotitalossa, on talolainaa, miehellä vakityö ja itse olen tällä hetkellä työtön. Työkkäri on pommittanut tällä hetkellä minua ihan kunnolla 1.1.2018 alkaen. Olen käskystä hakenut osa-aikaista työtä ja nyt pitäs sitten siivoojan hommaaki hakea. Lisäks laitto kursseista sähköpostiin jotka kaikki kestää 2-3kk, ja arkisin klo 9-15, paikka se ja se. Kurssille mahtuu max 10hlö. Lapset joutuisin siis laittamaan kokopäivähoitoon. Täällä on rajattu päivähoito-oikeus. Tietenkään mitään palkkaa tuosta kurssista ei saisi. Joku porsaanreikä oli olemassa että etsii 18h työtä jonka pystyisi todistamaan että on hakenut mutta ei ole päässyt! Toinen oli hakea työkyvyttömyys eläkettä ja kolmas oli omais/ perhehoitajaksi ryhtyminen. Mutta kaippa siihen tietysti joku koulutus pitää käydä. Huhtikuuhun asti aikaa tässä miettii mitä tekee. Ihan hullua tämä on että perheellinen laitetaan kurssille. Jos minä menen kurssille niin lapset otan mukaan koska ei ole varaa maksaa kokopäiväistä päivähoitoa.

    1. Lain tarkemmat kiemurat ovat vielä aika hämärän peitossa minulle, ja odottelen siinä toivossa että jos lakia ei kumota niin siihen ainakin tulisi järkevämpiä tarkennuksia. Kiitos kommentista, kiva kuulla kohtalotovereista! Toivottavasti kummatkin löydämme elämäntilanteeseen sen meidän perheelle toimivan ratkaisun ilman epäreilun mukaista riistoa <3 t. Paulina

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *