Kuinka huijasin mieheni naimisiin

Manic Fat Mom

Oli pimeä alkutalven yö. Vain minä ja hän, ja kysymys joka räväytti silmäni ammolleen. Miten tämä on mahdollista? Mistä nyt tuulee? Onko joku kuolemassa? Kuinka ihmeessä hän, joka aina on väistellyt aihetta ja lähinnä tuhahdellut ihmisten kiusotteleviin kommentteihin, otti ja kosi minua?

 

Olin pitkään jo kiusannut Hania siitä että meielestäni avioliitto olisi paikallaan - koska leskeneläke. Noh, ja sitten tietysti se pieni sivuseikka että rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta ikinä ja että hän on elämäni rakkaus. Hän oli lähinnä väistellyt aihetta, taikka antanut ymmärtää että ei enää ikinä kiitos sille tielle. Siksi yllätyin niin kovin että sain kuulla sen kysymyksen. Luulin joutuvani lähinnä väkipakolla raahaamaan hänet vihille, vaikka huijaamaan jonkun rullakebabin voimin hänet pahaa aavistamattomana maistraattiin.

En oikein osannut uskoa todeksi koko asiaa. Se tuntui niin oudolta ja herkältä, meidän omalta asialta, etten saanut blogissanikaan sitä sanottua. Joillekin sukulaisille sain sentään mainittua, koska pitäähän tuommoista nyt hieman fiilistellä. Sormuksia meillä ei ollut, eikä ole vieläkään. Ei mitään konkreettista joka olisi kertonut maailmalle sitoutumisestamme. Noh, paitsi yhteisasuminen, yhteinen tytär, yhteiset taloushuolet ja yhteinen elämä.  Ehkä ne symbolit saamme sormeenkin sitten jonakin päivänä.

Tammikuun puolessa välissä menimme maistraattiin. Pukeuduimme parempaan Seppälään, kraavimme rahaa kasaan sen verran että saatiin kaffea ja kakkua. Ihmiset onnitteli. Muutuin Rouvaksi. Kamala sana, vanhenin siltä seisomalta heti kymmenen vuotta. Phyi. Sukunimeni pysyi ennallaan, koska en jaksa identiteettikriisiä enkä halua maksaa uudesta passista ja ajokortista. 

Käytännönläheistä ja korutonta. Silti kaunista ja koskettavaa. En vieläkään tiedä kuinka sain mieheni huijattua naimisiin. Joko hän järkeentyi taikka kärsi hetkellisestä mielenhäiriöstä. Samapa tuo loppupeleissä, sain maailman parhaimman miehen aviopuolisokseni. Olen ikuisesti onnellinen polusta ja ajasta jonka saan kulkea hänen kanssaan. Kunnes kuolema meidät erottaa, ja tuo lopulta yhteen jälleen. 

<3 Paulina

Kommentoi