Missä kannattaa bloggata?

Manic Fat Mom

Kun blogini yksivuotispäivä lähestyy, huomaan sen elävän jonkinasteista murrosikää. Se hakee suuntaa, etsii identiteettiään ja haluaa kapinoida.

Olen päivittänyt blogini esittelytekstin pariin otteeseen. Se, mitä luulin sen olevan, ei pitänytkään ihan paikkaansa. Käsityöläisenä kuvittelin bloggaavani ihkuista kutomisista, tauluista, tee-se-itse projekteista ja ruuanlaitosta pääosin. Sen sijaan olen sukeltanut syviinkin tunteisiin, irroittellut ehkä hieman hauskoillakin jutuilla ja sipaissut yhteiskunnan epäkohtia. 

Kellä ihmeellä nyt olisi aikaa kutoa täkkejä kun kaikki aika menee yritysten markkinoinnin, oman perheyrityksen räpellyksen, lasten touhujen, koiran ja miehen metsästysharrastuksen tukemisen, kodinhoidon, ja tietysti kirjoittamisen parissa? Ei minulla ainakaan. Jopa tämä J-poitsun (ennen vain "Poitsu") tekemä karvatupsu odottaa jo kolmatta iltaa että auttaisin sen viimeistelyssä. Hankalaa ja aikaavievää.

Nämä ovat selvästi ne kuuluisat ruuhkavuodet, käsite jota olen aina inhonnut mutta allekirjoitan sen nyt. Sitä tekee sen mitä on pakko, eikä niin paljon muuta. Kun on herännyt 15 kertaa yöllä hammashuutoon niin on kauhean vaikea innostua tuunaamaan pitsikauluksia mummon vanhoista tyynyliinoista. Aivan hiton sama onko kauluksia. Aivan sama onko paitaakaan. Kunhan hengissä selvitään jollakin nötköteillä ja munakokkeleilla.

Luulen että identiteetti muodostuu vain ajan kanssa. Turhan siloiteltu kiiltokuvabloggaaminen on varmaan jäämässä minulta täysin pois, oma ääneni ja persoonani saa ja kuuluu näkyä ja kuulua. Rohkeutta se on vaatinut ja pari julkista kömmähdystäkin kun kaikki eivät bloggaamisestani ole innostuneet. Onneksi minulla on bloggaajana lähipiirin tuki ja kannustus, sekä oma rohkeus ja itsevarmuus tässä iässä. En enää hetkahda ihan pienistä. 

Mutta sitten se kapinointi... Miten päädyin Lilyyn? Varmaan koska se oli tunnetuimpia sivustoja etenkin nuorille naisille aikoinaan kun aloin blogeja pläräillä. Se tuntui tutulta ja turvalliselta. Mutta mitä lisäarvoa se suo blogilleni? Ehdottomasti suurin liikennevirta tulee blogiini hakujen kautta, joten oletan että pärjäisin edes kohtalaisesti yksinkin. Olenko vain mukavuuttani muiden helmoissa, muiden sääntöjen alla? Mitä jos blogini olisi paljon parempi jossain muualla, vaikka toisessa portaalissa? Olisiko yhteistöiden tekniset toteutukset helpompia muualla, tai ulkoasu parempi? Onko muutto mahdoton, jaksaako vuoden materiaalit siirtää toiseen osoitteeseen, vai onko se sula mahdottomuus tässä kiireessä? Täsmennettäköön tässä kohtaa vielä että osoite tulee aina olemaan www.manicfatmom.com, oli alustani sitten mikä tahansa.

Keskusteluissa mielenkiintoni on herättänyt Nouw, raikkaana tuulahduksena. Mutta minulla ei ole siitä laajempaa tarvittavaa tietoa. Myös pelkkä oma blogi vaikka Wordpressillä tai Wixillä väsättynä voisi tulla kyseeseen. Loppupeleissä haluan olla siellä missä minulla on jotain hyötyä olla, oli se sitten vapaus, sopimusbloggaaminen tai muu syy. Haluan että blogillani on tilaa kasvaa vapaasti.

I'll keep you posted, minne matkani vie. Kaipaisin jonkinnäköistä porkkanaa ja buustia tilanteessa jossa koen hieman polkevani paikallaan. Vaikka blogini on viime kuukaudet ollutkin hiljaisempi kiireideni takia, ei sen hiljentyminen ole lainkaan suunnitelmissani, päinvastoin. 

Onko sinulla bloggaajana vastaavia ajatuksia? Onko sinulla ideoita jakaa? Kommentoi mielellään:)

<3 Paulina

 

 

Kommentoi