Painonpudotus- mutta millä keinoin? Kiloklubin kokemuksiani

apple-with-measuring-tape-1462979825vbo (640x427).jpg

Mietin jos tänä vuonna uudenvuodenlupaus olisi pitävä elämäntapamuutos eikä kolmen viikon nääntyminen jota seuraa onnistumisen huuma ja pikainen painonnousu?

 

Pian on sen aika taas kun moni meistä tekee uudenvuodenlupauksen. Joka vuosi tulee luvattua itselleen jotain ympäripyöreää salaa muilta. Vaikka kuin väittäisi että uudenvuodenlupaukset ovat turhia niin on se silti semmoinen vanhan kuoppaamisen ja uuden aloituksen ajankohta joka vuosi. Moni googlailee par’aikaa trendikkäimpiä dieettejä ja inspiraatiota itselleen jotta saisi painonsa hallintaan 2018. Suurin osa meistä kuitenkin tiedostaa että useimmat kuurit ovat pelkkää humpuukkia.

Ylipainoisena ja aihealueeseen parinkymmenen vuoden ajan intensiivisesti paneutuneena tiedän painonhallinnasta yhtä sun toista. Faktat ovat melko hyvin hallussa vaikka käytäntöön en osaakaan aina niitä soveltaa. Lähivuosina haastettetta on asettanut raskaudet sekä mielialaongelmat. Olen vahvasti tunnesyöjä, myönnettäköön. Olen ehtinyt kokeilla hyviä ja toimivia ratkaisuja, tiputtanut kahteen otteeseen parikymmentä kiloa, mutta myös langennut hömppäkuurien ansaan. Huvittavin trendikokeiluni oli sitruunavesipaasto (joka kylläkin oli detox henkinen puhdistautuminen tarkoitukseltaan eikä niinkään painonpudotus). Päätin nälkäpäivän kunniaksi kokeilla ihan mielenkiinnosta kun pistin yksinhuoltajana ruokabudjetin hyväntekeväisyyteen. Ostin kaapin täyteen sitruunoita ja lotrasin sen sotkun vedestä, sitruunasta, vaahterasiirapista ja cayennepippurista. Maku oli kummallisin koskaan kokemani, jokin siinä makeassa, tulisessa ja happamassa yhdistelmässä oli niin vastenmielistä että onnistuin vain iltakuuteen saakka. Voin todella huonosti, vesi ei uponnut vaan lensi kaaressa takas ylös, ja jouduin lopettamaan paaston siihen paikkaan. Kuka tuohon pystyy sitoutumaan kun litku on niin karmeeta ettei se edes pysy sisällä?

Olen myös ollut kahdentoista viikon ENED-kuurilla (Erittäin Niukka Ereginen Dieetti, tunnetaan myäs VLCD-dieettinä, lyhenne sanoista Very Low Calorie Diet). Kurssi oli terveyskeskuksen järjestämä ja kokemus erittäin mielenkiintoinen henkinen matka, mutta siitä haluan tehdä kokonaan omansa blogikirjoituksen tuonnempana (seuratkaa manicfatmomia niin yritän saada senkin julkaistua tässä lähiaikoina).

Ainoana oikeasti toimivana ratkaisuna olen kokenut Kiloklubin (http://www.kiloklubi.fi) .Vastaavia nettisivustojahan löytyy muitakin kuten esimerkiksi Keventäjät, mutta niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Kiloklubiin eksyin sen terveyskeskuksen ENED kurssin vetäjien innoittamana, ja siihen oli matala kynnys ryhtyä koska se oli silloin vielä ilmainen. Nykyään palvelu on maksullinen, mutta varmasti hintansa väärti jos se on asiakkaalleen tehokas menetelmä. Sanoisin että ruokapäiväkirjaa kalorilaskurilla olisi hyvä pitää silloin tällöin, huomaa että annoskoon tarkastamisella on valtava merkitys kalorien saantiin. Samalla tulee tarkkailtua ihan eri tavalla ravinnon laatua, ainakin kiloklubissa oli mielenkiintoista seurata kasviksien ja hedelmien määrää, sekä esimerkiksi hiilihydraattejen ja proteiinin suhteita päivän ruokavaliossa. Pidin kiloklubissa bmi laskurista ja painokäyrästä mistä voi seurata kehitystään. Kiloklubin ruokapäiväkirjan täyttäminen kesti normipäivänä kokeneelta käyttäjältä noin viisi minuuttia, jos piti laatia itse reseptejä, etsiä ruoka-aineita tai muistella mitä sitä söikään niin saattoi mennä kyllä varttikin helposti. Toisaalta se miettiminen päivän päätteeksi oli varmasti hyvää muistiharjoitusta.

Poitsun syntymän jälkeen sain hissukseen pudoteltua painoa ihan vaan jättämällä suklaat ja leipomiset väliin, mutta kun tarvitsin lisäpotkua projektiin muistin taas kiloklubin. Aloin pitämään tunnollisesti ruokapäiväkirjaa ja vuodessa sain kovan kuntoilun ja ruokavalion avulla pois parikymmentä kiloa. Raskauden huippulukemista sain tuolloin pudotettua 40 kiloa. Koin vieläkin olevani keskeneräisen projektin kimpussa, mutta sitten tuli hermostovaivoja jotka veivät lopulta sairaalakuntoon. Kevät meni levätessä, ja kun vähensin rajusti kuntoilua niin alkoi taas hyvän mielen etsiminen muualta, eli ruuasta. Sitten tuli taas lisähaasteita, muuttoa, rakkautta ja raskautta, ja kadotin motivaation taas olemattomiin. Koska olen niin mustavalkoinen luonteeltani niin minun on vaikeaa säilyttää mitään järkevää tasapainoa näissä asioissa. Joko rääkkään itseäni sellerismoothieilla tai syön kaiken mikä kaapissa on. Etenkin suklaat.

homer-after-one-day-at-the-gym.jpg

Nyt on kovasti muhinut taas päässä ajatus muutoksesta. Kiloklubi oli toimiva lisäapu minulla kerran aiemmin, niin voisiko se taas saada ateriakoot ja ravinnon laadun kohdilleen..? Toki siihen saa nykyään upottaa jonkin euron, mutta olisi varmasti sen arvoista. En tiedä miten hyvin ohjelma toimii nykyään, ainakin toivon että mobiiliversioon on tullut huimasti parannusta takavuosilta (luultavasti on). Painoa olisi pudotettavana kauhean iso määrä taas, mutta voisin aloitella hissukseen, sillä imetän vielä Tipua. Jos ensimmäinen tavoitteeni olisi mahtua lentokoneeseen istumaan maaliskuun kanarianmatkallani ;D.

Pysykää matkassa mukana, lisää aiheesta on tulossa manicfatmom -blogissani!

hyvinvointi terveys liikunta ajattelin-tanaan
Kommentit (2)
  1. Kyllä se on niin että kaikki ihmedieettihömpötykset kannattaa unohtaa. Pysyvä painonpudotus onnistuu vain muuttamalla elintapojaan kokonaan ja elämällä loppuelämö niiden mukaan. Done that 🙂

    Kiva blogi sulla.

    1. On ehdottomasti, mukavaa kun blogin kautta voi taas kanavoida itseensä uutta motivaatiota ja samalla jakaa muille kokemuksiaan painonhallinnasta. Kiitos kehuista, kiva kuulla palautetta näin uutena kirjoittajana! 😉 t. Paulina

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *