Parhaat palat Kanarialta

kaktus.jpg

Hieman olen kuhnaillut lomakuviemme kanssa, sillä viikko etelänmatkalla lasten kanssa tarkoittaa näköjään kolme viikkoa metatyötä ja hampaiden kiristelyä. Mutta nyt siis ehdin koneen ääreen hetkeksi, ennenkuin Tipu taas herää päiväuniltaan. Olimme siis viikon mittaisella reissulla minä, Tipu 7 kk ja Poitsu 5-vuotta. Mies jäi kotiin tekemään vuokrarahoja, lämmittämään mökkiä ja kolaamaan lunta kun minä nautin etelän auringossa jäätelöä. No ei nyt ihan niinkään, hän itse valitsi jäädä kotiin (en lainkaan käsitä miksi) kun kuuli että olisi pieni kaksio tiedossa siskoni ja hänen tyttärensä kanssa. Kaksi kälättävää akkaa, kaksi villiä lasta ja vaativa vauva ahtaissa tiloissa kuulostaa aivan ihanalta mielestäni. Ja niin meillä olikin- aivan ihanaa. Lomariitojakaan ei ollut kuin joku pienenpieni nihkeily, emme edes mehevää riitaa osanneet tällä kertaa saada aikaiseksi.

 

En kuitenkaan väitä että kaikki olisi aina reissun päällä niin ruusuista, Poitsun kanssa haassteet ovat edelleen tapetilla. Hän on välillä niin voimakkaasti jotakin mieltä, ettei uhmaaminen meinaa millään loppua, ja matkallakin otimme yhden aamupäivän time outin toistemme perheistä tämän takia. Parissa tunnissa kiukun puuska kuitenkin laantui ja  pääsimme jatkamaan yhdessä naurua ja relailua.

 

puerto rico2.jpg

puerto rico.jpg

Mielestäni yksi etelänmatka olisi kyllä sopiva olla joka talvi halkomassa pimeää ajanjaksoa. Ihoni parani kuin taikaiskusta, kuten olinkin ennustanut (paitsi rintavarustuksen yläosa jonka onnistuin korventamaan pahasti suojakertoimista huolimatta). Käteni ovat kuin uudet (jos sinun ei ole niin lue kuivien käsien kymmenen käskyä-juttuni). Mielialakin kohenee kummasti kun saa aimotankkauksen d-vitamiinia, valoa ja uusia kokemuksia.

 

IMG_20180310_104657.jpgKoko reissun mahdollisti itseäni rikkaammat ystävät. Kaverin kaverin kämppä löytyi parin suunnittelukömmähdyksen jälkeen, ja löysin halvat lennot Norwegianilta Gran Canarialle. Las Palmasin lentokentältä matka jatkui Puerto Ricoon, joka oli meidän lomatyylillemme oikein hyvä valinta. Siellä oli enimmäkseen nahkaiseksi korvennettuja pohjoismaalaisia eläkeläisiä ja lapsiperheitä, joten absolutistina lasten kanssa sovin hyvin siihen villiin menoon.

Saavuimme asunnolle yöpimeällä, ja kaivoimme koodilukon takaa kämpän avaimet. Iloksemme asunto näytti oikeen fressiltä, ja parveke oli aivan ihana! Nautimmekin joka aamu aamiaisen ulkona isolla partsilla markiisin alla. Tipu nukkui minun ja siskoni välissä parivuoteessa, niinkuin hän on tottunut nukkumaan kotonakin perhepedissä. Kun ei majoitu hotellissa joutuu käyttämään hieman mielikuvitusta puitteiden kanssa. En pihiyttäni viitsinyt vuokrata matkasänkyä, vaikka etukäteen tarkistin että senkin voi tehdä Gran Canarialla, esim tältä Solmobilityn sivustolta. En toki voi heitä kuitenkaan suositella omalla kokemuksella, sillä en sitten tarvinnutkaan heidän palveluitaan. Ratkaisin ongelman näin kuten kuvasta näkyy päiväsaikaan, kun vauvan ympärillä ei ollut lihamuureja estämässä putoamista. Tunkasin hänet siis petivaatelaatikkoon nukkumaan. Syöttötuoleja en löytänyt mistään, en lentokentältä enkä ravintoloista. Syötin hänet siis matkarattaissa. Peg Perego Pliko p3:t ostin käytettynä kympillä, joten niiden sotkeminen ei hirveästi heilauttanut.

Rannat olivat kuten aina mielestäni reissun parasta antia.  Saimme kokea Maspalomaksen hurjat aallot ja kivikot, Puerto de Mogánin rauhaisan poukaman ilman aaltoja, ja Puerto Ricon letkeää espanjalaistunnelmaa lauantain vapaapäivänä. Myös poolilla tuli uitua lasten kanssa, ja Tipu jopa kävi ekaa kertaa kastautumassa uima-altaassa. Pidin siitä että asunto oli hiljaisessa paikassa korkealla vuorilla, ja taksimatka maksoi ylös rannalta tai keskustasta vain kolmisen euroa. Monessa taksissa kanarialla oli tarjota turvaistuimia, mutta ei kaukaloa vauvalle (minulla oli oma mukana). Maspalomaksen päiväreissulla kameliratsastukseen ja rannalle olisin halunnut jättää istuimen taksikuskillemme, mutta saarella on tarkasti säädellyt taksilait. Tietyt taksit saavat lähteä vain omalta alueeltaan (katon värikoodista riippuen), joten jouduin kiikuttamaan turvaistuinta mukanani sen päivän.

 

stifado.jpg

Gran Canarian Puerto Ricossa parasta oli satama-alueen (Harbourin) kreikkalainen ravintola Rhodos Palace. Palvelu oli huomaavaista ja ruoka aivan ihanaa, harmi kyllä sen kimppuun hyökättiin niin nopeasti etten saanut taltioitua tämän parempaa kuvaa kun itse lautaselleni lappaamasta Beef Stifadosta. Lapset pitivät myös heidän turvallisesta lapsimenyystä ja muistakin ruuista. Ainoana pienenä miinuksena sanoisin henkilökunnan kiireen ensimmäisenä iltana siellä ollessamme. Mutta voihan se olla ollut poikkeusilta henkilökunnan poissolon takia tai vastaavaa, ja omistajaparin rautainen ammattitaito näkyi kyllä kiireessäkin. Seuraavalla kerralla tulimmekin aiemmin syömään ja oli hieman hiljaisempaa, mutta huomasimme että pieni ravintola täyttyi ääriään myöten joka ilta.

 

laika.jpg

Tämmöinen karvakuono ilahtui kovin kun palasimme lasten kanssa kotisuomeen. Minni on ollut erossa minusta enimmillään pari päivää metsästysretkillään, joten tulihan sille jo ikävä viikossa, etenkin leikkikaveriaan Poitsua. Minusta taas oli vallan mukavaa lintsata viikko koiran lenkittämisestä ja pärrätä Puerto Ricon jyrkkiä vuoristomäkiä taxilla ylös alas. Nyt on taas virtaa nauttia ihan perusarjesta lasten kanssa kauniissa keväthankimaisemissa.

Seuraavassa jutussa vauvanruuista kanarialla!

Stay tuned – seuraa Manic Fat Momia Lilyssä (klikkaa sivupalkista oikealla) tai Blogit.fissä. Tykkää facesivuistani niin kuulet sitä kautta uusimmista julkaisuistani. Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen manicfatmom(at)gmail.com .

Kuvat: Paulina, koiran kuva Paulinan Hani.

 

kulttuuri suosittelen matkat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *