Pikku ylläri Poitsulle

Tänään ajattelin kirjoittaa pidemmän jutun viikonlopun juhlistamme kuin poikani täytti 5-vuotta, mutta toisin kävi… Nukahdin sohvalle, olin ilmeisen uupunut rankan viikonlopun jäljiltä. Kotimme kun on ollut kuin hävityksen kauhistus niin oli melkoinen savotta jo ihan siinä että sen sai siihen kuntoon että kehtasi päästää oman perheensä sisään… Mutta niistä enemmän seuraavassa jutussani ;).

Nyt halusin vaan jakaa lyhyesti tämän huvittavan DIY käsityöprojektin joka ei ota loppuakseen…

Ostin halvimman mahdollisen pehmolelun matkalla mökille kerran kuin Poitsu oli unohtanut rakkaan sammakkonsa kotiin. Jotain koukkasimme hädissämme siis matkaan mukaan lievittämään ahdistusta, ja poikani antoi sen nimeksi Evi. Ei mitään hajua mistä hän repäsi sen nimen.

Eville kävi muuttomme jälkeen köpelösti. Minni-koiramme oli vasta pentu ja se söi Eviltä ja tiikeriltä nenät irti. Ompelin niille uudet kankaiset nenät koska tietysti kyseessä oli juuri ne tärkeimmät pehmot. Sitten meni puolisen vuotta ja taas Evi otti pahasti osumaa, Minni irrotti siltä toisen silmän ja korvakin repesi. Lupasin poikaparalleni että saan sen taas jotenkin kuntoon… mutta miten? Se lojui kuukausia ompelutarvikkeissani kunnes poikani muisti sen vast’ikään, ykskaks rupesi hirveä hermoilu siitä että rakas Evi on kadonnut. Löysin sen onneksi roinamme seasta.

IMG_20180205_132938.jpg

Tänään meni siis Tipun päikkäriaika siinä kun nukuin ne kaunistavat (heh ihan kun mikään enää kaunistais tätä Kikka Vaaraa), ja kun ompelin tuusannuuskaksi jyrsittyä koiraparkaa. Ratkaisu oli sitten kuvan mukainen. Tarvikkeina oli mokkapala (eli ei syötävä sellainen vaan pala mokkanahkaa) ja pieni pätkä vanhaa koristenauhaa. Kaikkea tärkeää sitä saa kiireisenä äitinä tehdä. Mutta luulen että joku yllättyy melko iloisesti päiväkotipäivän jälkeen :)…

perhe vanhemmuus diy
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *