Pyykkiä ja Lettutaikinaa

pyykki.jpg

Takaisin arkeen etelänmatkan jälkeen… Tulimme yölennolla kotiin Tipun ja Poitsun kanssa. Nukuin yhteensä noin puoli tuntia su-ma välisenä yönä, joten kuten arvata saattaa nukahdin päikkäreille imettäessä Tipua eilen sängylle. Poitsu herätti minut ylpeänä. ”Äiti, mä oon tehnyt täällä lettutaikinaa!” Tuijotin hetken kattoa. Suljin silmäni uudelleen. Eli koko keittiö olisi lattiasta kattoon kanamunassa, johonkin kattilaan olisi survastu päärynä, litra piimää ja puoli purkkia suolaa. Kauhunkankeana lähestyin keittiötä hitain askelin. Koko keittiö ei ollut kananmunassa. Appelsiinissa kyllä, koska hän oli puristanut myös itselleen appelsiinimehua. Mutta hellan vieressä nökötti siististi taikinakulho, jossa oli ihan oikea taikina! Lisäsin vain hyppysellisen suolaa ja paistoin letut yhteisvoimin hänen kanssaan, muuten viisivuotias osasi lonkalta heittämällä keksiä reseptin.

Poitsun Viiden Letun taikina:

  • kevytmaitoa 5 dl

  • 2 munaa
  • vehnäjauhoja kunnes taikina valuttaessa valuu tasaisena, kauniina nauhana

  • 1 rkl sokeria
  • hyppysellinen suolaa
  • oivariinia tms paistamiseen

Yleensä teen maitolitran taikinan, joten tämä olikin ihan hauska määrä kokeilla. Yritin ensin torua että tämmöiseen pitää kyllä olla lupa meidän huushollissa, mutta olin niin huojentunut ettei hän ollut itse lähtenyt paistelemaan niitä etten oikein osannut olla vihainen. Ja olihan huono vahtiminen ihan oma vikani. Sitäpaitsi sain hyviä lettuja.

 

lettutaikina.jpg

Kuvat eivät nyt tällä kertaa olleet mitään kauneinta mahdollista höttöä, vaan juuri sitä oikeaa arkea. Matkalta tullessamme vastassa oli laskuvuori ja pyykkivuori. Uskon lajitteluni perusteella että noin seitsemän koneellista tulee pyöräytettyä putkeen, meneillään on neljäs koneellinen. Uusi ihana kuivausrumpumme pelastaa taas tässäkin tilanteessa, muuten niiden kuivatus kestäisi kostealla säällä ikuisuuden. Böndekuulumisia vielä sen verran että olen jälleen kerran jumissa kotona. Ajelimme lasten kanssa kaupoille päin parisataa metriä, ja sen kahdenkymmenennen luiskahtamisen jälkeen päättelin että on viisainta jättää kauppa väliin ja palata kotiin ennenkuin olemme ojassa. Leudot kelit ovat sulattaneet huonon hiekkatiemme kammottavaksi velliksi. Uusi yritys huomenna, jos vaikka saisin aloiteltua juttuja matkoiltamme mikäli saan Poitsun päiväkotiin saakka.

<3 Paulina

 

kuvat: Paulina

suhteet oma-elama vanhemmuus ajattelin-tanaan
Kommentit (2)
  1. Maijalan Anna
    14.3.2018, 15:26

    Eikä miten taitava lapsi! Kohta hän varmaan kokkailee kaikki ruoat

    Toivottavasti meidän kohta kolme vuotiaasta tulee taitava kokki tulevaisuudessa, ainakin nykyään leikeissä pullataikinaan laittaa ihan oikeat aineet.

    1. Niinpä, kyllä nuo vaan jaksaa ällistyttää taidoillaan välillä. Vasta äskettäin tajunnut että pojalta onnistuu voileivän teko niin tuo kyllä hieman yllätti:) . Mukaan vaan kokkaamaan niin kyllä ne näköjään oppii. T. Paulina

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *