Viimeinen pisara maitoa -Kun imetys lähenee loppuaan

Tissini ovat kipuilleet viimeisen viikon. Olen varma että ne kuulivat kun toisessa asiayhteydessä sanoin lääkärilleni että minusta imetystaival voisi vähitellen olla jo ohi. Ne kipuilevat samalla tavalla kuin esikoisen kanssa. Tuntuu ettei mitään tule, ja sattuu kun Tipu yrittää väkisin saada niistä jotain ulos. Minulla on useita syitä miksi haluaisin että imetys jo loppuisi. Esikoiseni kanssa painoni ei halunnut pudota ennen sitä, ja luulen että nyt on myös sama ongelma. Lääkkeiden käyttö on myös vaikeaa, kun välillä olisi tarvetta johonkin syödä jotain droppia. Imetys ei enää ole mukavaa ja rentoa vaan epämukavaa ja lapsi riehuu tissillä. Tipu on jo 10 kuukautta vanha. Poitsua imetin 1v 4kk.

rintamaito.jpg

Haluaisin imettää kunnes voisi asteittain siirtyä suoraan normimaitoon. Olisi kiva ettei enää tässä vaiheessa joutuisi turvautumaan korvikkeeseen.

Mutta käytännönasioiden lisäksi koen imetyksen lopun jotenkin kovin raskaasti, pelkästään jo ajatustasolla. Imettäessäni rakasta pientä tyttöäni, mietin että mitä jos tämä on se vihoviimeinen kerta? Entä jos juuri tämä on se viimeinen pisara maitoa?

Aloin itkeä.

Ajatus siitä etten enää koskaan imettäisi tuntui todella masentavalta. Koin itseni vanhaksi. En turhaksi, mutta jonkun tietyn ikävaiheen ja suuremman tarpeellisuuden ohittaneeksi Naiseksi. Koin mikromuodossa samoja tunteita kun mitä voisi kuvitella menopaussin herättävän naisessa.

Etten enää koskaan synnyttäisi, imettäisi, antaisi elämää ja olisi hedelmällinen ja täyttäisi tehtävääni jonka luontoäiti on minulle antanut. Katkerana mietin sitä ettei miesten koskaan tarvitse läpikäydä juuri näitä tunteita.

Onneksi minulla on vielä vuosia. Vuosia unohtaa, vuosia saada etäisyyttä näihin asioihin ja huomata kuinka en missään nimessä enää haluaisi elää näitä raskaita vuosia. Tai ehkä minulla on vuosia, vuosia jolloin muutamme Hanin kanssa mielemme ja päätämme vielä kerran lähteä tähän, kun viisi lastahan on melko vähän näin meidän kesken. Ehkei minun tarvitse vielä yliromantisoida tunteita, hetkiä ja pisaroita. Ehkä on vielä pisara, karahvi ja tonkallinenkin.

En silti lopeta ihan vielä. Viimeinen pisara saa odottaa. Tipu saa päättää milloin on sen aika.

<3 Paulina

Seuraa Manic Fat Momia Lilyssä (klikkaa sivupalkista) tai Blogit.fissä. Tykkää facesivuistani, niin kuulet sitä kautta uusimmista julkaisuistani. Instagram-sivuni löydät tästä, ja Bloglovin´issa voit seurata tästä. Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen manicfatmom@gmail.com.

 

perhe lapset vanhemmuus ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *