Ladataan...
Manic Fat Mom

Pakko jakaa teille lähivuosien uusi suursuosikki jonka bongasin aikoinaan Yhteishyvän resepteistä!

Tästä on jo muodostumassa uusi jouluperinteeni, leivon tämän ja jätän siivoamatta. Kakku on niin täynnä rasvaa ja sokeria että tuota kun vetäsee kinkun päälle niin ruokakooma on taattu. Olen vaihtanut margariinin reseptistä voihin, täytyy vain muistaa silloin ottaa lämpimään ajoissa ennen syöntiä ettei rasva ole liian kylmä. En ole takuuvarma kuitenkaan kannattaako vaihto, oli aika täyteläinen viime vuonna. En vaan jotenkin osaa margishyllyllä ottaa niitä teollisia leivontamargariineja, pelottaa ne transrasvat mutta varmaan tämän kaloripommin kohdalla olisi ihan sama mitä sinne iskee. Kuitenkin kuvittelen että tämä on tosi hyvä terveydelle sillä se on oiva vatsan vauhdittaja jouluruuan päälle ;D.

Tässä linkki vähemmän ryppyseen versioon:

 https://www.yhteishyva.fi/reseptit/taateli-kahvikakku/044634

Lisäsin kakkuun myös Fazerin sinistä pieninä paloina sisään, katsotaan toimiiko. Koristelin myös kakun fazerin tummalla suklaalla johon lisäsin vesihauteessa tilkan kermaa. Joku voi olla toista mieltä suklaan lisäilystä mutta mielestäni suklaata ei ole koskaan liikaa.

Nyt se kakku sitten tuli yli ihan huolella, joka vuosi se on tosta vuuasta melkein tullut yli. Suosittelen siis oikeisti tilavaa vuokaa, ehkä ensi jouluna otan ja ostan sen. Mutta eipä tuo makua haittaa, tulee vaan uuninpesu eteen. Tunti ei riittänyt millään paistoajaksi, meni reippaasti yli, lähemmäs 1,5h! Ainakin maku on loistava jos ulkonäkö ei, maistoin ritilältä.

Kuulisin mielelläni kommenteissa jos joku on tätä kokeillut - tai muutenkin taatelikakuista tai mistä vaan muustakin;)

Ostin kinkun vasta nyt, suunnittelimme mennä syömään mummolaan niiden kinkku ja sitten tullaan herkuttelemaan toi välipäivinä miehen kanssa. Jos sen pojat on oikeen kiltisti ni ne voi saada myös siivun. Jaettavaksi. Hyvää joulufiilistelyä rakkaat!!!

Ladataan...
Manic Fat Mom

Ajattelin kirjoittaa viimeisimmästä tuunausprojektistani. Löysin Torista ( http://tori.fi ) syöttötuolin jonka mallia en ollut ennen nähnyt missään, ja sen ilmoituksessa luki että se olisi uudenveroinen. Se oli valkoinen ja siinä oli tuo lapsen eteen tuleva pinna ja jalkojen välissä oleva hihna punaiset. Pistin mieheni hakemaan sen töiden jälkeen, ja maksamaan tietenkin. Ihmettelin tuolia hetken sen kotiin tultua. Se nyt ei jotenkin ollut uudenveroinen sanan minulle merkkaavassa merkityksessä. Ikean pinnat kun hohtavat valkoisuuttaan sen hetken uutena. Se oli itsetehdyn oloinen. Tuoli oli kuulemma ostettu Saaremaalta, mummolan käyttöön. No mietin sitten niitä punaisia osia, olikohan ne siinä siksi että että se oli maalattu valkoiseksi punaisen päälle? Päätin maalata sen yhtenäisemmäksi kun en jotenkin ollut ihan tyytyväinen siihen punaiseen. Hämäsi myös yksi pensselinkarva joka oli jäänyt valkoiseen maalipintaan.

Lähdin S-rautaan fiilistelemään maaleja, ja punnitsin kahden eri maalin välillä, vaaleampi liila ja sitten tämä Lumo-sävy, harmahtava liila joka kuvassa näkyy. Yleensä valitsen aina sen voimakkaamman ja villimmän vaihtoehdon jos puntaroin kahden välillä, joten niin tein nytkin. Kotona huomasin että olin taas mennyt aika nappiin intuitiolla. Meillä on ruokailutilassa sohva missä on hempeänheleitä pastellisävyjä ja sieltä löytyi myös tätä samaa sävyä. Myös tapetti, kynttilät ja muu sisustus sointui mukavasti ylisöpöön väriin. Minusta se oli kumminkin suht tyylikäs sävy sen harmaisuuden takia, ei ihan äklöpastelli kuitenkaan. Tuo ruokailutila on meidän ainut väreiltään söpöstelevä huone, muissa on lähinnä vaan harmaata ja valkoista, sillä tapettimme ovat niin räikeäkuvioisia että niihin on vaikea yhdistellä mitään liian räväkkää. Tässä linkki Tikkurilan Lumo värisävyyn: https://www.tikkurila.fi/kotimaalarit/varit/varikartat_sisamaalaukseen/tunne_vari_-varikartta/siniset_ja_violetit/s427.11983.xhtml

Hioin ensin vanhan maalipinnan ja poistin punaisen "kassihihnan" tuolista (PP-remmin). Yllätyin siitä ettei valkoisen maalin alla ollutkaan mitään, raaka puupinta! No ilmoitus olikin totta, se oli uudenveroinen tuoli. Se ei vain ollut plastinen sarjatuote, vaan selvästi jonkun käsinnikkaroima, punaisine kierrätysosineen ja itsemaalaamine väreineen. Ilahduin jotenkin tuolin autenttisemmasta historiasta ja sain lisäpontta projektiin romantisoimistani mielikuvista artesaanihuonekalusta joka matkasi eri maasta tänne ja saisi pian olla pienen tytön ensimmäinen joululahja <3. Se että kuinka totuudenmukainen mielikuvani oli niin eipä sillä niin väliä.

Tuoli vaati kolmisen maalikerrosta, johon riitti Helmi kalustemaalin 0,225L kokoinen purkki. Kahden jälkeen jälki oli jo kyllä oikein hyvä, pistin varman päälle kolme. Maalasin aina kun Tipu nukkui päikkäreitä, niin projektiin meni kolme päivää. Tuolin pehmusteen olin ostanut Vauvatalo Johannan outletista, 8€:lla. Mielestäni sopi sävyyn ihan kivasti. En murehtinut pohjamaaleista, ajattelin katsoa nyt miten kestää ihan tällaisenaan.

Kun tarkastelin lopputulosta päivänvalossa niin löysin taas sen yhden pensselinkarvan! Ärsytti hieman niin ison vaivan jälkeen. Mutta yritin miettiä että äh, no ehkä sen on tarkoitus olla siinä, että se on epäplastisen ja itsetehdyn näköinen tuoli. Kaikenkaikkiaan olen ihan tyytyväinen vaikka onkin melko imelä ilmestys. Mutta se sallittakoon talouteen jossa on neljä isoveljeä, tämä vauva hukutetaan niin kaikkiin äklöihin pinkkeihin ja prinsessajuttuihin. Niinkuin minutkin pienenä, mutta rakastin silti dinosauruksia, teini-ikäisiä mutanttininjakilpikonnia ja vihasin nukkeja. Mutta vielä Tipu ei ilmaise mielipiteitään, vaan antaa äidin kiltisti toteuttaa tyttömäisempää puoltaan kun se nyt näköjään puhkesi jostakin 32-vuotiaana.

Tarvikkeet:

  • suojapaperit lattiaan (sanomalehteä)
  • Käytetty syöttötuoli ~35€
  • hiekkapaperi ~2€
  • kalusteisiin sopiva pensseli ~2,90
  • Helmi maali 0,225L ~14€
  • PP-remmi 50cm ~4€

Syöttötuolin hinnaksi tuli siis alle 60€. Aika paljon kyllä vaivoineen kaikkineen, mutta onpa nyt ainakin uniikki tekele. Vaihdan kyllä mustan PP-remmin tumman liilaksi vielä kunhan jostakin bongaan semmoisen. Saa vinkata mistä! Sinäänsä olisi vielä voinut koristella valkoisella pitsikuviolla mutta täytyyhän toi joskus saada vielä eteenpäinkin :D

Mitä mieltä olette, menikö liian imeläksi ;)?

 

Kuvat: Paulina

Ladataan...
Manic Fat Mom

Pitkästä aikaa alan taas kirjoittaa, mikä on aina ollut suuri intohimoni. Nyt rohkenin vihdoin viimein perustaa oman blogin, toivottavasti aihealueistani kiinnostuneet löytävät sen, muuten kirjoittelen omaksi iloksi- mikä ei nyt sekään haittaisi... Vielä en osaa sanoa kuinka usein pääsen tätä päivittämään, kun lapsiarki työnarkomaanimieheni kanssa on välillä melkoista härdelliä (siis silleen oikeesti työnarkomaani -ei tunti siellä täällä ylitöitä- vaan asuu töissä ja työmatkoilla). Täällä tulen käsittelemään yhtä sun toista aihetta, tällä hetkellä lähinnä tämän äitiysloman "suuria" tapahtumia.

Voisin siis esitellä itseni: Olen Paulina, 32-vuotias perheenäiti. Tällä hetkellä olen pikku Tipun (4,5 kk) kanssa täällä kotona, keskellä peltoja böndellä. Rakas villi Poitsuni on 4-vuotias, ja pitää perheen hereillä. Mieheni kolme esiteiniä/teiniä käyvät meillä noin kerran kuussa ja useimmilla koululomillaan kun asuvat sen verran kaukana äitinsä kanssa ettei useammin ole kovin helppo tulla. Heidän ollessa meillä on perhe täysi seitsemänhenkinen talous ahtautuneena 120:n neliömetrin rintamamiestaloon. Meillä on metsästyskoira Minni, kissojakin olisi ellei Minni luultavimmin söisi niitä. Voitte kuvitella kuinka neljä veljestä, villi koira, vauva ja etenkin me aikuiset saamme talon tuntumaan tolkuttoman ahtaalta joskus. Uusioperheen pakkamme on ajoittain uuvuttava, tuskastuttava ja hermojaraastava, mutta -ah- niin rakas.  Olen temperamenttinen ja maanläheinen persoona. Lisää selviää minusta ja perheestäni tässä kun tutustumme vähitellen :) .

Minni vaunulenkillä

 

Lähiviikot on mennyt epätoivoisesti yrittäen setviä tätä kaaosta kotonamme, tuntuu että vaikka kuinka paljon siivoaa niin valmista ei tule koskaan. Näin jouluna on siis parempi olla yrittämättä, antaa periksi ja mennä mummolaan. Toisaalta sielläkään ei ihan helpolla pääse kun tulossa on maailman villeimmät viisi serkusta (joista omiani kaksi). Harkitsen joulukuusen riipaisemista tuolta talomme omistajan metsästä, ihan luvalla kylläkin. Toisaalta en tiiä minne sen saan mahtumaan ja sitten ne varisevat neulaset... Tipu on jo alkanut ryömimään niin se pistää kyllä lisähaastetta tähän huushollinpitoon. Haaveilen ostavani leikkikehän, sillä siitä olisi iso apu koiran ja muiden lasten kanssa, esimerkiksi ruokaa laittaessa ei tarvitsisi jännätä kenen alle Tipu jää tai raastaako se Minniä hännästä.

 

 Ostamisesta puheen ollen- sain jokunen viikko sitten uudet rattaat Jollyroomista! Pakko oli hommata neljännet kun kaikissa oli jotain vikaa. Esikoisen vanhat Emmaljungan Vikingit on jo ihan puhkikuluneet, kovassa käytössä olleet jo serkkutytölläkin. Niiden runko asuu adapterin kanssa autoni takakontissa, kauppareissuja varten. Toiset Emmaljungan rattaat saimme naapureilta, ja vaikka ovatkin renkaan korjaustyön jälkeen tosi hyvät niin en pidä Cangaroon kolmipyöräisyydestä kauheasti näillä huonoilla hiekkateillä. Niissä ei myöskään saa istuinosaa itseensä päin, joka minusta on hieman vierasta kun esikoisen kanssa kommunikoitiin paljonkin kasvotusten kaupoilla ja lenkeillä. Ainakin kunnes tyhmä naamani rupesi kyllästyttämään ja käänsin hänet maisemia katsomaan. Olihan siinä vielä semmoinenkin pointti että jos niin hullusti käy että tämä on viimeinen lapseni niin haluan päästä ajelemaan ilmakumirenkailla kun olen niitä himoinnut pitkään. Sitten tuli vielä hyvä black friday ale, joten teinpä imettäessä aamuviideltä tilauksen puhelimitse, hah. "Jaa, tilasit sitten kun halvalla sait", sanoi mieheni (kun epätoivoisesti yrittää tuoda rahaa kotiimme päin ja minä sieltä poispäin).

Rohkenin tilaamaan Petite Chérie -merkkiset yhdistelmärattaat Classic mallia, vaikka jännitti minulle entuudestaan tuntematon merkki.  Tosi kivat ovat näin parin viikon käyttökokemuksen jälkeen. Rullaavat pehmeästi huonokuntoisilla teillä niin kuopissa kuin lumikokkareiden seassa, paljon pehmeämpi kyyti kun kolmilla kennorenkailla. Yksi pyörä hieman kitisi niin öljysin sen yleisvoitelulla, nyt enää pientä nitinää ja vaimeaa helinää metallikorista joka ei minua haittaa. Vois toki öljytellä lisääkin...

Noin edukkaammiksi vaunuiksi olen tosi tyytyväinen, en toki tiedä kuinka kestävät ovat mutta tuntuu että tietyillä rattailla on brändin takia kyllä poskettomat hinnat, en viitsi ihan autonhintasia kumminkaan ostaa. Toki Emmaljungia ahkerasti työntäneenäkin niin ei ole paljoa niistä pahaa sanottavaa. Listaan tähän vielä plussat ja miinukset, huomioikaa silti että käytössä on vasta vaunukoppa, olen vain hetken kokeillut istuinosaa:

Plussat Petite Chérie Classic vaunuista:

  • kevyet työntää, ilmakumit rullaavat hyvin hankalilla teillä
  • esteettisesti  minua ainakin miellyttävät
  • irrotettava sisäkangas kopassa (iso plussa, saa pyykkiin!)
  • muhkea patja verrattuna esim emmaljungan ng-baby patjaan
  • helpot säädöt
  • hinta-laatu suhde hyvä, etenkin jos alesta löytää
  • tilava metallikori johon helppo nostaa kassit, ei liiku ja lörpötä kun kiinteä

Miinukset Petite Chérie Classic vaunuista:

  • kuomu voisi tulla hieman helpommin vielä eteenpäin, vähän kinnaa
  • nepparit ainakin vielä uutuudenjäykät
  • jarrupolkasin jäykkä, löystyy ehkä käytössä
  • kankaat hieman edukkaamman oloset kun esim emmaljungalla, mielenkiinnolla odotan tihkusateita
  • ei kasaannu kovin pieneksi
  • ei sisällä hyttysverkkoa, hoitokassia tai sadesuojaa (minua tämä ei haitannut koska omistan ne jo entuudestaan, mutta joku ehkä kaipaa niitä)

 

harmaat Petite Chérie Classic vaunut

Pistäkää kommenttia perään jos jotain oleellista jäi uupumaan. Muutkin vinkit uudelle bloggaajalle ovat tervetulleita. Kuulen mielelläni myös mielipiteitä leikkikehistä jos joillakin niitä on! Toivottavasti tekstini alkaa pian rullata, tuntuu että ensikohtaamiset ja esittelyt ovat aina hiukan jäykkiä. Eiköhän tämä tästä kun arkeen päästään paremmin kiinni blogissa ;) Tervetuloa seuraamaan blogiani ja hyvää joulunodotusta kaikille!

 

Pages