Ladataan...
Manic Fat Mom

Yhteistyö Samaskorun kanssa

muok.25.04.2018: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT. Voittaja on Elise H, Onnea! (linkki voittajan julkistamiskirjoitukseen).

Minulla on ilo saada järjestää ARVONTA Samaskorun kanssa!

Aikaisemmassa jutussani "Ihanat samaskorut" kerroin omista löydöistäni Samaskorulta, joihin olen kovin ihastunut :). Nyt saan arpoa huiman 50€:n lahjakortin lukijoideni parissa! Sinun on vain:

  • Kommentoitava tähän julkaisuun vapaasti jotain mukavaa. Kerro vaikka mikä on oma suosikkisi Samaskorun sivuilta(klikkaa).
  • Saat 1:n arvan kommentista, sekä lisäarvat mikäli tykkäät Manic Fat Momin Facebook-sivuista, klikkaat "seuraa" Manic Fat Momia Blogit.fi:ssä, Bloglovinissa tai suoraan oikeasta sivupalkista sisäänkirjautuneena Lilyssä. Voit siis osallistua 1-4:llä arvalla arvontaan.
  • Muista mainita kommentissasi kuinka monella arvalla osallistut sekä HUOM! ANTAA SÄHKÖPOSTISI jotta saan voittajaan yhteyttä.

Arvontaan on aikaa osallistua klo 23.00 saakka 24.4. Julkistan voittajan 25.5, jota ennen lähetän voittajalle sähköpostia. Pidätän oikeuden arpoa uuden voittajan mikäli en tavoita voittajaa viiden päivän aikana.

Tässä vielä linkki Samaskorun sivuille, jossa voit tehdä ostoksia koodilla "ManicFatMom20" ja saat 20% ALENNUSTA ostostesi loppusummasta!

(voimassa 28.7.2018)

(koodi on voimassa 28.07.2018 saakka).

Paljon Onnea Arvontaan! <3

-Paulina

kuvat: ©Paulina

Julkaisu sisältää mainoslinkkejä

 

Ladataan...
Manic Fat Mom

Kaupallinen yhteistyö Color4Care

Ihanaa! Kevään tullen alkaa yleensä myös reissukauteni, pienten lasten myötä vain jokseenkin hiljaisempana kuin ennen. Olen aina rakastanut aavaa moottoritietä, sekä pikkuisia, idyllisiä, mutkikkaita hiekkateitä maalaismaisemissa. Sinä vuonna kun taloustilanteeni alkaa kohentua, aion reissata suomea ristiin rastiin, ja miksi en muitakin lähimaita. Tänä vuonna taidan kuitenkin tyytyä pikkuisen Tipun, 8kk, ja Poitsun, 5v., kanssa lähinnä mökkeilemään omien sekä puolisoni vanhempien mökeillä. Myös sukulaisten iloksi aioin raahata älämölöävän revohkamme kyläilemään.

Auton pakkaustouhussa Hanin tyylikkäissä linttaanastutuissa Reinoissa.

 

Sain tuotekokeiluun Bagheeran 60-litraisen merimiessäkin. Se pääsi heti mukaan mökki- sekä anoppilareissulle kaakkoissuomeen pääsiäisenviettoon. Laukku oli mukava kantaa olalla sekä kädessä ja tuntui heti omalta. Sitoudun yleensä reissukassiini vuosiksi eteenpäin, joten niihin kehittyy jo jonkinlainen suhde. Tuntui heti että olimme samalla aaltopituudella. En ota tätä enempää kantaa siihen, että imetyksen mureuttama nuppini on laukun kanssa samalla aaltopituudella.

Laukku on ihanan jämäkän ja laadukkaan tuntuinen. Merimiessäkkihän on materiaaliltaan vedenpitävä, sekä vetskarit sun muut aukot ovat sen mallisten ompeluteknisten ratkaisujen takana että niistäkään ei pääse ihan heti sisään roiskevedet eikä sadevedet. Kätevää lasten kanssa, siitä saa helposti pyyhittyä puklut, suklaat, maissinaksumössön ja jopa ajoittain matkapahoinvoivan koiramme vahingot tarvittaessa XD.

Laukussa on ihanan järeät vetskarit, ja pidän etenkin luukkuosan sisätaskusta jossa pikkutavarat ovat näppärästi luukun nostamalla näkyvillä verkko-osastossa.

Laukussa on kaksi olkahihnaa, joten siinä saa painavampaakin lastia kannettua vaikka kahdestaan. Niputettuna hihnat toimivat myös oikein mukavasti yksin kantaessa. Pienenä miinuksena voisi sanoa laukun painon, mikäli etsii sitä kevyintä ratkaisua niin paksuhko, vedenpitävä materiaali ei ehkä ole se heppoisin. Tarkoituksiin joissa kuitenkin tarvitaan kestävää, laadukasta ja painoa kantavaa kassia, tämä on omiaan. Roiskeenpitävyys voi olla käytännöllistä festareilla, telttaillessa, merellä, järvellä, tai ihan vaan reissussa lasten ja eläinten kanssa.

Color4Careltä löydät lisäksi tuttuja brändejä kuten Hummel, Wock, ja Toffeln.

Onko sinulla jo kevättä rinnassa ja menomono vipottaa tien päälle?

kuvat: ©Paulina

Ladataan...
Manic Fat Mom

 

Olen tähän ikään mennessä maistellut monenmoista munaa. Ja koska olen ekspertti myös suklaissa (itseoppinut, kröhöm *kiillottaa kynsiään rinnukseen*), niin tunnistan hyvän munan kun näen sen. Tänä vuonna maistelin hirveän määrän eri munia, koska Poitsu jätti kaikista omistaan suurimman osan syömättä. Reissumme anoppilaan sekä kälylleni (oisiko se avoanoppi ja avokäly kun emme ole naimisissa?) varmisti vielä sen että tämän vuoden hervoton munasaalis oli taattu.

Itse olen aina tykännyt leikistä jossa pääsiäspupu on käynyt kylässä jemmaamassa munia. Muistan itse kuinka kutkuttavaa oli pienenä käydä kylässä missä leikittiin tätä. Oma äitini ei oikein osannut näitä leikkejä vetää.  Hän ennemminkin antoi kouraan munat, tai jos olisin patistanut jemmaamaan munia niin luultavimmin olisi löytynyt yksi siniseksi ylikeitetty kananmuna jostakin ilmeisen helposta piilosta. No hard feelings- ymmärsin jopa melko pienenä että meidän porukat vain oli aika suoraselkäistä jalat maassa -tyyppiä. Turhia kotkotuksia ei harjoitettu. 

Tänään opin uuden pääsiäisperinteen. Ilmeisesti täällä idempänä eteläsuomessa on ollut tapana laittaa hattu sängyn viereen niin että kukko käy siellä munimassa. Kukko... muistikohan käly nyt ihan oikein kun mielestäni kana olisi loogisempi. Mutta tätäkin kokeilimme oitis!

No siis asiaan - tämän vuoden muna-antiin ja vielä paremmuusjärjestyksessä!

  1. Mignon-muna: (haudon omaani vieläkin jemmassa, mutta tiedän kyllä miltä se maistuu). Klassikko joka äklörunsaudestaan huolimatta on pakko syödä loppuun. Iän myötä olen alkanut rakastaa nougaata, huonompi homma kyllä. Ainoa markettimuna suomessa joka on valmistettu täällä tietääkseni. Korjatkaa jos olen väärässä! Pidän myös siitä ettei siinä ole muovia -  lainkaan!
  2. Kinder-muna: ​klassikko joka ei esittelyitä kaipaa. Lelut ovat huonontuneet vuosien mittaan mielestäni, mutta muna on edelleen kärkikastia. Hieman kärsinyt inflaatiosta kun tuotteet ovat hyllyssä vuoden ympäri ja saa sitä syödä palamuodossakin. Kyllä siinä yhdessä munassa per vuosi oli  enemmän magian hohtoa.
  3. Koiramäki-muna: ​mielestäni rihkama näissä oli keskivertoa parempaa tavaraa. Suklaakin oli ihan kelpo settiä. 
  4. Turtles-muna: ​taju ei räjähdä mausta mutta ihan ookoo. Lelut ihan järkevähköä krääsää.
  5. Secret Life of Pets-muna: ​kammottavaa roskaa saatiin näistä. Hyppivä imukoppihässäkkä, jonka jalka murtui aina kuin yritti laittaa imukupin pöytään. Lelut lensi siis roskiin ennen ensimmäistäkään toimimista. Kauheaa luonnontuhoa tehdä tuollaista tavaraa, en osta enää näitä. Sai kuitenkin viidennen sijan koska suklaa samaa huttua kuin Turtles-munassa.
  6. Ryhmä Hau-muna: Näistä tuli ihan ​söpöjä kynäkoristeita, mutta vaikka kinderiä oltiinkin matkittu valkosuklaa-maitosuklaa yhdistelmällä niin maku jätti parantamisen varaa.
  7. Milky Kids-muna: Nämä olivat melkoinen pohjanoteeraus. Suklaariippuvaisena syön mitä vain moskaakin, mutta nämä ovat saaneet olla ihan rauhassa. Jos ei edes minulle kelpaa niin en tiedä kelle. Lelut vaikuttivat melko nihkeiltä. Useampia emme availleet kuitenkaan pahan maun takia.

Suklaan ja kaikkien huonojen munavitsejen yliannostuksen riskilläkin haluan toivottaa Sinulle munarik... No enpä sanokkaan. Ihan vain Hyvää Pääsiäistä!

Ladataan...
Manic Fat Mom

Tässä tämän tarinan päähenkilö. Tiikeri, jonka nimi on Tiikeri. Hän matkusti kanssamme Gran Canarialle kuukausi sitten, mutta päätti jäädä sille matkalle.

Hän oli ollut monessa mukana sillä hänen omistajansa Poitsu raahasi häntä mukanaan usein mökille, sukulaiskyläilyille ja päiväkotiin. Hän oli antanut lohtua monet kerrat pienelle ruskeasilmäiselle pojalle joka tunsi epävarmuutta ja hämmennystä. Hän oli ollut mukana hurjissa leikeissä ja seikkailuissa, tuonut turvaa illan tullen ja tuuduttanut halaajansa uneen. Hän oli asunut meillä viisi vuotta, siitä asti kun Poitsu oli ihan pieni vauva ja sai hänet lahjaksi tädiltään.

Poitsu unohti reppunsa autokyytiin jolla matkasimme Puerto Ricosta lentokentälle (etukäteen sovittuna 50€). Minulla oli niin paljon tavaroita, että oli hyvä että muistin sentään Poitsun ja Tipunkin, joka puolivuotiaana oli kuitenkin se tärkein kantamus. Huomasimme repun puuttuvan vasta lentokoneessa, ja poikani itki vuolaasti ja pitkään. Yritin piristää vaikka millä keinoin mutta turhaan.

Kotoa soitin heti kuljetusfirmalle Candido Transfers ja kyselin puolen tunnin unillani englanniksi repun perään. Kielimuuri. Mies toisessa päässä vaikutti ymmärtävän jostakin repusta jotakin, ehkä se jopa oli se meidän samainen kuski! Hän vastaili hitaanpuoleisesti, ja saimme jotenkin selvitettyä että minun tulisi laittaa tekstiviestillä osoitteeni hänelle. Yritin ehdottaa että voin maksaa postikulut Tiikeristä ja tärkeimmästä kirjasta joka myös oli repussa. Pringlesit sun muut sälät sekä repun voisi heittää puolestani roskiin. Jäi kuitenkin semmoinen kuva että en oikein osannut uskoa näkeväni Tiikeriä enää ikinä.

Yritin piristää Poitsua ja valitsimme netistä uuden repun. Löysimme kauniin kirjavan repun missä oli tiikereitä, vähän niinkuin Tiikerin muistoksi. Lupasin että ostamme vähitellen takaisin repun tärkeintä sisältöä, kuten puukynät, legotarravihkon ja karkit.

Meni viikko. Ei kuulunut mitään.

Meni kaksi. Ei kuulunut mitään.

Katselin haikeana poitsun uutta reppua ja ajattelin että se oli kyllä siinä, Tiikeriä ja reppua emme näkisi enää koskaan. Kuinka saisin kerrottua siitä Poitsulle? Olimme monena iltanakin vielä puhuneet Tiikeristä. Siitä kuinka se oli seikkailunhaluisena jäänyt ihanaan aurinkoiseen maahan, ja että se löytäisi varmasti toisen lapsen joka pitäisi siitä huolta. Siitä, ettei reppu varmaankaan enää löytäisi kotiin.

Olin kylillä asioilla kun tuli ilmoitus pakettilähetyksestä. Kävin poimimassa sen, ja ajattelin sen liittyvän blogiyhteystöihini tai tilaamani nappiksiin. Paketti yllätti kuitenkin sen verran että silmät pullistuivat päästä. Las Palmas! Se oli lähetetty Las Palmasista! Pistin viestiä Hanille että älä laita vielä Poitsua nukkumaan, voisiko paketti olla...?

Kotona avasimme paketin ja siellä oli aivan kaikki! Rakas Tiikeri joka sai pisimmän halin koskaan, kirjat, vihkot, karkit, sipsit, ja reppukin. Repun pohjalta löytyi oma aarteeni, vanha Game Boy jonka en edes muistanut olleen siellä! Onnenkyyneleet tuli väkisinkin silmiin kun katsoi Poitsun leveää hymyä joka ei hyytynyt huulilta koko loppuiltana. "Sä olet Äiti kyllä maailman paras äiti", hän sanoi kiitollisena sängyssään nukkumaan mennessään. Seuraavana päivänä hän siivosi pyytämättä huoneensa ja raahasi itse imurin sinne ja imuroi sen.

Vasta nyt kirjoittaessani juttua huomasin lapun laatikon päällä. Apua, tulipas karkeille ja vanhalle pehmolelulle hintaa! Vielä kun ynnää tuohon puhelukustannukset niin voi olla aika suolaista. Mutta joka pennin arvoista.

Laitoin pitkän kiitosviestin Candido Transfersille, ja pyysin että saisinko edes korvata postimaksut. Ei ole vielä mitään kuulunut, mutta se on samantekevää. Saan vaivanpalkan sitten maksettua tai en, niin sydämeni täyttyi ilosta siitä että tuntematon mies Afrikan maanosan vieressä ajatteli pientä poikaa joka kaipasi pehmoleluaan. Siitä, että ihminen voi olla niin huomaavainen että näkee vaivaa toisen tuntemattoman ihmisen onnen puolesta, ja ymmärtää näennäisesti pienen asian tärkeyden toiselle. Kaikki ei ole menetetty jos voimme näihin pieniin sankaritekoihin venyä. Uskoni ihmiskuntaan palasi.

<3 Paulina

kuvat: ©Paulina

 

 

Ladataan...
Manic Fat Mom

Kirjoitus sisältää mainoslinkkejä

Löysin ihania Samaskoruja (klik, klik!) alennuksesta ja sain ne postilaatikkooni tänään. Tilasin kahdet puiset korut jotka olivat koivusta (kettukorvikset ja pääskyset), yhdet mustat akryylikorvikset (sulat) , sekä akryylikissan siskontytölle synttärilahjaksi. Fiilistelin niitä sitten tässä Tipun päikkäriaikaan, tiskit jaksaa kyllä odottaa kiltisti.

Korut tulivat kauniissa korupussukoissa, ja ovat näin ollen kivat antaa lahjaksikin. Pistin heti käyttöön pääskyset koska ne ovat sen verran pienet että kehtaan mennä ne korvissa vanhempainyhdistyksen kokoukseen ihan näin arkisessa lookissakin meikittä. Etenkin puukorut ovat mielestäni tutustumisen arvoisia ja sopivat aikuiseenkin makuun (Huom! nyt todella hyviä alennuksia tuon linkin takana!)

Olen pitkään jo vilkuillut Samaskoruja mutta nyt tuli vihdoin tilattua. Voi hyvinkin olla että heidän tuotteitaan vilahtelee jatkossakin blogissani, sillä olen kovin tykästynyt etenkin heidän akryylikoruihin sekä puukoruihin jotka valmistetaan heidän pajallaan Joensuussa.

 

Puukorut ovat todella kevyet korvissa, ja ovat näin ollen mukavat käytössä. Mielenkiintoista on nähdä kuinka hyvin ne pysyvät ehjinä minun käytössäni kun tuppaan olemaan nykyään niin muistivaivanen että luultavimmin marssin ne päällä suihkuun jossain välissä...

Samaskorulla on myös ihania Sisustustauluja.

Tässä vielä linkki Samaskorun varastontyhjennykseen jossa on poistuvia malleja -80% alennuksessa!

Kiirettä on pitänyt nyt kovin mutta syvennyn vähän pidempään kirjoitukseen kyllä piakkoin ;) Ihanan aurinkoisia kevätpäiviä sulle!

-Paulina

kuvat: ©Paulina

 

Ladataan...
Manic Fat Mom

(teksti sisältää mainoslinkkejä)

Mitä ihmettä kävi syvällä sisimmässäni asuvalle viherpeukalolle? Se taisi olla äitiys joka tuli ja nakersi sen pois minusta. Ei nykyään ole aikaa hoitaa mitään muuta kun lapsia ja koiraa (ja sitä isoa karvaista). Viime vuonna sain suurin ponnisteluin joitakin daalioita, liljoja ja gladioluksia maahan keväällä. Epämukavaa se kyllä oli raskaana norsunkokoisena kyykkiä kuopan äärellä. En tiedä mitä daalioille kävi, mutta ei ainakaan hyvin käynyt kun niitä ei näkynyt. Lilja kukki kyllä ja gladioluksista olin todella ylpeä, ne olivat ihania. Ihailin niitä olkkarin ikkunasta kun hoidin vastasyntynyttä Tipua kesän loppumetreillä syksyn kynnyksellä.

Nyt ajattelin hieman ryhdistäytyä ja yrittää elvyttää kuivahtaneen ja kärsineen palmuni, joka on ollut ainoa niin sitkeä sissi sisäkasveistani etten ole saanut sitä tapettua. Käväisin Hong Kong*-tavaratalossa hakemassa multaa ja isomman ruukun. Mukaan tarttui muutakin tarpeellista tilpehööriä. Ostan usein sieltä koiralle ylläreitä ja katselen parhaat alennukset.

Tällä kertaa löysin puoleen hintaan plafondin ruokatilaan joka vaati hieman lisävaloa, sekä puoleen hintaan viiden kympin hupparin. Ainoa iso virheostos oli pääsiäismunat MilkyKid jotka maistuivat kyllä todella halvalta ja mitäänsanomattomalta suklaalta, en voi suositella. Mutta paljon muuta kivaa kotiin ja vapaa-aikaan löytyy kyllä Honkkarin* sivuilta jos haluat kurkata ;).

Tilailin kukkasipuleita taas kaverin kaverin kautta, mutta tällä kertaa vain yhden daalian jos myyrät syö sen niin ei niin harmita. Saas nähdä tuleeko niistä enemmän stressiä vai iloa lastenhoidon ja alati perässä laahaavien pyykkivuorien lomassa :D.

Vasta tästä kuvasta tajusin että taisi tuo kiinnikkeen metalli mennä vinksis vonksis, täytyypä suoristaa. Tuli hieman kiire kiinnittää plafondi kattoon  Tipun ruokailun aikana ettei se hajoa meidän huushollissa ennenkuin on päässyt kattoon asti. Häiritseekö tuo sinun silmää?

Kuvat: ©Paulina

*Mainoslinkki

Pages