Ladataan...
Manic Fat Mom

Hieman olen kuhnaillut lomakuviemme kanssa, sillä viikko etelänmatkalla lasten kanssa tarkoittaa näköjään kolme viikkoa metatyötä ja hampaiden kiristelyä. Mutta nyt siis ehdin koneen ääreen hetkeksi, ennenkuin Tipu taas herää päiväuniltaan. Olimme siis viikon mittaisella reissulla minä, Tipu 7 kk ja Poitsu 5-vuotta. Mies jäi kotiin tekemään vuokrarahoja, lämmittämään mökkiä ja kolaamaan lunta kun minä nautin etelän auringossa jäätelöä. No ei nyt ihan niinkään, hän itse valitsi jäädä kotiin (en lainkaan käsitä miksi) kun kuuli että olisi pieni kaksio tiedossa siskoni ja hänen tyttärensä kanssa. Kaksi kälättävää akkaa, kaksi villiä lasta ja vaativa vauva ahtaissa tiloissa kuulostaa aivan ihanalta mielestäni. Ja niin meillä olikin- aivan ihanaa. Lomariitojakaan ei ollut kuin joku pienenpieni nihkeily, emme edes mehevää riitaa osanneet tällä kertaa saada aikaiseksi.

 

En kuitenkaan väitä että kaikki olisi aina reissun päällä niin ruusuista, Poitsun kanssa haassteet ovat edelleen tapetilla. Hän on välillä niin voimakkaasti jotakin mieltä, ettei uhmaaminen meinaa millään loppua, ja matkallakin otimme yhden aamupäivän time outin toistemme perheistä tämän takia. Parissa tunnissa kiukun puuska kuitenkin laantui ja  pääsimme jatkamaan yhdessä naurua ja relailua.

 

Mielestäni yksi etelänmatka olisi kyllä sopiva olla joka talvi halkomassa pimeää ajanjaksoa. Ihoni parani kuin taikaiskusta, kuten olinkin ennustanut (paitsi rintavarustuksen yläosa jonka onnistuin korventamaan pahasti suojakertoimista huolimatta). Käteni ovat kuin uudet (jos sinun ei ole niin lue kuivien käsien kymmenen käskyä-juttuni). Mielialakin kohenee kummasti kun saa aimotankkauksen d-vitamiinia, valoa ja uusia kokemuksia.

 

Koko reissun mahdollisti itseäni rikkaammat ystävät. Kaverin kaverin kämppä löytyi parin suunnittelukömmähdyksen jälkeen, ja löysin halvat lennot Norwegianilta Gran Canarialle. Las Palmasin lentokentältä matka jatkui Puerto Ricoon, joka oli meidän lomatyylillemme oikein hyvä valinta. Siellä oli enimmäkseen nahkaiseksi korvennettuja pohjoismaalaisia eläkeläisiä ja lapsiperheitä, joten absolutistina lasten kanssa sovin hyvin siihen villiin menoon.

Saavuimme asunnolle yöpimeällä, ja kaivoimme koodilukon takaa kämpän avaimet. Iloksemme asunto näytti oikeen fressiltä, ja parveke oli aivan ihana! Nautimmekin joka aamu aamiaisen ulkona isolla partsilla markiisin alla. Tipu nukkui minun ja siskoni välissä parivuoteessa, niinkuin hän on tottunut nukkumaan kotonakin perhepedissä. Kun ei majoitu hotellissa joutuu käyttämään hieman mielikuvitusta puitteiden kanssa. En pihiyttäni viitsinyt vuokrata matkasänkyä, vaikka etukäteen tarkistin että senkin voi tehdä Gran Canarialla, esim tältä Solmobilityn sivustolta. En toki voi heitä kuitenkaan suositella omalla kokemuksella, sillä en sitten tarvinnutkaan heidän palveluitaan. Ratkaisin ongelman näin kuten kuvasta näkyy päiväsaikaan, kun vauvan ympärillä ei ollut lihamuureja estämässä putoamista. Tunkasin hänet siis petivaatelaatikkoon nukkumaan. Syöttötuoleja en löytänyt mistään, en lentokentältä enkä ravintoloista. Syötin hänet siis matkarattaissa. Peg Perego Pliko p3:t ostin käytettynä kympillä, joten niiden sotkeminen ei hirveästi heilauttanut.

Rannat olivat kuten aina mielestäni reissun parasta antia.  Saimme kokea Maspalomaksen hurjat aallot ja kivikot, Puerto de Mogánin rauhaisan poukaman ilman aaltoja, ja Puerto Ricon letkeää espanjalaistunnelmaa lauantain vapaapäivänä. Myös poolilla tuli uitua lasten kanssa, ja Tipu jopa kävi ekaa kertaa kastautumassa uima-altaassa. Pidin siitä että asunto oli hiljaisessa paikassa korkealla vuorilla, ja taksimatka maksoi ylös rannalta tai keskustasta vain kolmisen euroa. Monessa taksissa kanarialla oli tarjota turvaistuimia, mutta ei kaukaloa vauvalle (minulla oli oma mukana). Maspalomaksen päiväreissulla kameliratsastukseen ja rannalle olisin halunnut jättää istuimen taksikuskillemme, mutta saarella on tarkasti säädellyt taksilait. Tietyt taksit saavat lähteä vain omalta alueeltaan (katon värikoodista riippuen), joten jouduin kiikuttamaan turvaistuinta mukanani sen päivän.

 

Gran Canarian Puerto Ricossa parasta oli satama-alueen (Harbourin) kreikkalainen ravintola Rhodos Palace. Palvelu oli huomaavaista ja ruoka aivan ihanaa, harmi kyllä sen kimppuun hyökättiin niin nopeasti etten saanut taltioitua tämän parempaa kuvaa kun itse lautaselleni lappaamasta Beef Stifadosta. Lapset pitivät myös heidän turvallisesta lapsimenyystä ja muistakin ruuista. Ainoana pienenä miinuksena sanoisin henkilökunnan kiireen ensimmäisenä iltana siellä ollessamme. Mutta voihan se olla ollut poikkeusilta henkilökunnan poissolon takia tai vastaavaa, ja omistajaparin rautainen ammattitaito näkyi kyllä kiireessäkin. Seuraavalla kerralla tulimmekin aiemmin syömään ja oli hieman hiljaisempaa, mutta huomasimme että pieni ravintola täyttyi ääriään myöten joka ilta.

 

Tämmöinen karvakuono ilahtui kovin kun palasimme lasten kanssa kotisuomeen. Minni on ollut erossa minusta enimmillään pari päivää metsästysretkillään, joten tulihan sille jo ikävä viikossa, etenkin leikkikaveriaan Poitsua. Minusta taas oli vallan mukavaa lintsata viikko koiran lenkittämisestä ja pärrätä Puerto Ricon jyrkkiä vuoristomäkiä taxilla ylös alas. Nyt on taas virtaa nauttia ihan perusarjesta lasten kanssa kauniissa keväthankimaisemissa.

Seuraavassa jutussa vauvanruuista kanarialla!

Stay tuned - seuraa Manic Fat Momia Lilyssä (klikkaa sivupalkista oikealla) tai Blogit.fissä. Tykkää facesivuistani niin kuulet sitä kautta uusimmista julkaisuistani. Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen manicfatmom(at)gmail.com .

Kuvat: Paulina, koiran kuva Paulinan Hani.

 

Ladataan...
Manic Fat Mom

Takaisin arkeen etelänmatkan jälkeen... Tulimme yölennolla kotiin Tipun ja Poitsun kanssa. Nukuin yhteensä noin puoli tuntia su-ma välisenä yönä, joten kuten arvata saattaa nukahdin päikkäreille imettäessä Tipua eilen sängylle. Poitsu herätti minut ylpeänä. "Äiti, mä oon tehnyt täällä lettutaikinaa!" Tuijotin hetken kattoa. Suljin silmäni uudelleen. Eli koko keittiö olisi lattiasta kattoon kanamunassa, johonkin kattilaan olisi survastu päärynä, litra piimää ja puoli purkkia suolaa. Kauhunkankeana lähestyin keittiötä hitain askelin. Koko keittiö ei ollut kananmunassa. Appelsiinissa kyllä, koska hän oli puristanut myös itselleen appelsiinimehua. Mutta hellan vieressä nökötti siististi taikinakulho, jossa oli ihan oikea taikina! Lisäsin vain hyppysellisen suolaa ja paistoin letut yhteisvoimin hänen kanssaan, muuten viisivuotias osasi lonkalta heittämällä keksiä reseptin.

Poitsun Viiden Letun taikina:

  • kevytmaitoa 5 dl

  • 2 munaa
  • vehnäjauhoja kunnes taikina valuttaessa valuu tasaisena, kauniina nauhana

  • 1 rkl sokeria
  • hyppysellinen suolaa
  • oivariinia tms paistamiseen

Yleensä teen maitolitran taikinan, joten tämä olikin ihan hauska määrä kokeilla. Yritin ensin torua että tämmöiseen pitää kyllä olla lupa meidän huushollissa, mutta olin niin huojentunut ettei hän ollut itse lähtenyt paistelemaan niitä etten oikein osannut olla vihainen. Ja olihan huono vahtiminen ihan oma vikani. Sitäpaitsi sain hyviä lettuja.

 

Kuvat eivät nyt tällä kertaa olleet mitään kauneinta mahdollista höttöä, vaan juuri sitä oikeaa arkea. Matkalta tullessamme vastassa oli laskuvuori ja pyykkivuori. Uskon lajitteluni perusteella että noin seitsemän koneellista tulee pyöräytettyä putkeen, meneillään on neljäs koneellinen. Uusi ihana kuivausrumpumme pelastaa taas tässäkin tilanteessa, muuten niiden kuivatus kestäisi kostealla säällä ikuisuuden. Böndekuulumisia vielä sen verran että olen jälleen kerran jumissa kotona. Ajelimme lasten kanssa kaupoille päin parisataa metriä, ja sen kahdenkymmenennen luiskahtamisen jälkeen päättelin että on viisainta jättää kauppa väliin ja palata kotiin ennenkuin olemme ojassa. Leudot kelit ovat sulattaneet huonon hiekkatiemme kammottavaksi velliksi. Uusi yritys huomenna, jos vaikka saisin aloiteltua juttuja matkoiltamme mikäli saan Poitsun päiväkotiin saakka.

<3 Paulina

 

kuvat: Paulina

Ladataan...
Manic Fat Mom

Top 3 + 1 Listani Helmikuulta tässä Sinulle. Mitkä jutut sinusta oli lukemisen arvoisia?

 

1. Vinkkini kuivien käsien hoitoon

Kuivien käsien kymmenen käskyä oli kovin suosittu, joten minulla on selkeästi kohtalotovereita! Etenkin nro 8 toimii! Mahtavia tuloksia siitä, kokeile ihmeessä!

 

2. Talviaurinkoa ja uudet tennarit

Jutussa Apua! Minäkö kuntosalille fiilisteltiin talvikevään auringossa uusia Hummelin tennareita.

3. Kokemuksia laadusta vaatteissa

Kirjoitin tämän talven haalareistamme ja siitä miksi sinun ei tulisi valita sitä halvinta vaihtoehtoa jutussa Köyhällä ei ole varaa halpaan.

 

+1 Oma Valintani

Oma valintani kohdistuu tällä kertaa työläimpiin kirjoituksiini, sillä kehittelin reseptit budjettijuhliin ja julkaisin ne jutussa 5-vuotiaan säästöjuhlat sinulle käyttöön! Muutenkin tapahtuma oli tietysti mieleenpainuva kun rakas esikoiseni täytti 5.

Ensi viikolla lomakokemuksistamme etelänmailta! Stay tuned - seuraa Manic Fat Momia Lilyssä (klikkaa sivupalkista) tai Blogit.fissä. Tykkää facesivuistani niin kuulet sitä kautta uusimmista julkaisuistani Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen manicfatmom@gmail.com niin saan sinut lisättyä sähköpostilistalleni, jota kautta saat tiedot uusista blogikirjoituksistani.

Ladataan...
Manic Fat Mom

Alan jatkossa pitämään Top3-listaa kuukauden luetuimmista kirjoituksistani, ja nostan mukaan myös yhden jonka koen jäänneen hieman pimentoon (ns. kuukauden oma valinta). Tammikuun lista tulee näin hieman jälkijunassa, mutta tässäpä se nyt kuitenkin!

1.Kaikista luetuin juttuni

Aktiivimalli ajaa kotiäitejä ahdinkoon on minun luetuin ja jaetuin juttuni. Se lähti jakoon facessa ja meni hieman tunteisiinkin. Poliittiset kannanotot eivät ehkä jatkossa ole blogissani kovinkaan paljon esillä, mutta nyt kolahti aihealue niin arkeeni että oli pakko jakaa hieman ajatuksia. Aihe on edelleenkin ajankohtainen joten saa kommentoida ja jakaa :)

2.Kummallisia aasinsiltoja

Joskus yksi tapahtuma voi aiheuttaa melkoisen vaikutuksen ajatuksenjuoksuun. Lue Peltirytinällä avioliittoon.

3.Tunteikkaampaa

Paljon onnea rakkaani puoli vuotta! on varmaankin oma suosikkini tähän mennessä. Joskus tulee avattua enemmänkin sielunmaisemaa ja näytettyä herkkääkin puoltaan näiden arkisten juttujen lomassa <3

 

+ 1 oma valintani

Päiväni roskisdyykkarina ei ollut se visuaalisesti kaunein eikä taustatyöltään vaikein juttu(tai miten nyt ottaa, jos dyykkauksen laskee taustatyöksi ;)) , mutta se kuvaa kyllä hyvin tätä kaoottista arkeani böndellä. Saakoon se nyt sitten kaikessa vaatimattomuudessan +1 paikan tammikuulta.

Julkaisen helmikuun Top 3 + 1 listan torstaina, ja lomakuulumisia on tulossa pian etelänmailta! Ihanaa viikkoa Sinulle!

Stay tuned - seuraa Manic Fat Momia Lilyssä (klikkaa sivupalkista) tai Blogit.fissä. Tykkää facesivuistani niin kuulet sitä kautta uusimmista julkaisuistani. Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen manicfatmom@gmail.com niin saan sinut lisättyä sähköpostilistalleni, jota kautta saat tiedot uusista blogikirjoituksistani.

-Paulina

Kuvat: Paulina , kädet pngtree.com

Ladataan...
Manic Fat Mom

Kaupallinen Yhteistyö Reima

Kirpeimmät pakkaspäivät ovat puhututtaneet paljon somessa ja blogeissa siitä missä menee vauvojen pakkasraja. En kovin aktiivisesti ole tätä joutunut miettimään, sillä ensin Tipu oli kipeänä, ja sitten hajosi takkini kuten viime kirjoituksessani Epäonninen viikonalku ärisin. Mietin tuossa kuinka onnellinen olenkaan, että olen lasten kanssa ensi viikolla kanarialla, niin ei tarvitse tätä vuorausta tehdä kun nukuttaa tyttöä kylmässä eteisessä:

  • vaippa
  • sukkikset
  • body
  • villakerrasto haalari
  • villasukat (aina eriparia jostain syystä)
  • villatumput, hanskat tai sukat käsiin (nekin aina eri paria jostain syystä)
  • paksu myssy
  • äp haalari
  • lämpötoppapussi
  • tutti

Tänään oli lisäksi emmaljungan jalkasuoja käytössä lenkillä, kun Petite Cherie-classic rattaissamme ei ole jalkasuojaa (pieni puute muuten niin hyvälle tuotepaketille). Mietin siinä lenkillä sitten kun siivouksesta hieman hikinen pääni tuntui jäätyvän paksusta piposta huolimatta, etten millään kyllä raaskisi jättää Tipua yksin ulos tuonne kylmään, vaikka moni niin tekeekin. Meillä on erillinen eteinen jolle en ole oikein keksinyt vakiintunutta nimeä. Tuulikaappi ja lasieteinen eivät oikein kuvaa sitä, kutsuisin sitä ehkä porstuaksi. Olen pelaillut sen lämpötilalla niin että olen säätänyt lämmön hieman nollan yläpuolelle päikkäreiden ajaksi. Olen kylläkin välillä unohtanut patterin pois päältä pidemmäksi aikaa, niin sain tänäänkin huolella viilennettyä kuplavettä.

Mietin tuossa vaunulenkillä Minnin ja Tipun kanssa kun viima meinasi pakastuttaa aivoni, että tälläkö tekniikalla kasvatamme sitkeitä ja sisukkaita suomalaisia? Pukkaamme heidät ulos nukkumaan yksin pakkaseen ja vuoraamme heille sinne pienen alppimajan räteillä. Jos happea on siellä rättejen alla hieman vähemmän kuin halutaan että oma hengitysilma lämmittää vauvan kasvoja, niin eikö se sitten käytännössä ole pikkuinen alppimaja? Tuleehan sieltä reipas pikku hiihtäjä sitten levänneenä, hemoglobiinit katossa. Yritä sitten selittää touhuamme tuolla maailmalla, että emme suinkaan ole täysin tärähtäneitä ja brutaaleja vauvan rääkkääjiä, vaan vauvat kovasti haluavat nukkua näin. Mikä meidän genetiikassamme on saanut meidät toimimaan vasten kaikkia järjenhiveniä ja olettamuksellista äidinvaistoa ja olemme ruvenneet pakkaamaan lapsemme tuolla lailla päikkäreille? Hämmentävää. Ja niin minä taas tein, ja siellä hän on tuhissut tyytyväisenä pian kolmisen tuntia.

Mielestäni pakkasrajan ohjenuorana vauvalle -10°C on aika osuva, siitä kylmemmässä posket ahavoituvat usein ja en itsekään menisi pihalle nukkumaan, niin miksi sitten jättäisin sinne pienen vauvan? Toki oikeanlaisella kerrospukeutumisella ja vaatetuksellakin on tässä valtava merkitys. Tsekkaa Reiman sivuilta ihanat kevätuutuudet tai vaatteet vielä kylmemmillekin pakkaskeleille. Loistavia tarjouksia löydät vauvoille tästä ja taaperoille tästä. Myös isommille lapsille löytyy tarjoustuotteita Reiman nettikaupasta.

Huomioikaa nyt kumminkin että höpötän paljon potaskaa. Vauvan vaunukopassa ja rattaissa kuomun alla on hengitysilman kierrettävä kunnolla, ja itsekin pidin suojaa noin tiiviisti vain pienen hetken tuossa tuulisimmalla peltoaukiolla. Etenkin kesäisin kopassa lämpö voi nousta vaarallisen kuumaksi vaunuverhojen kanssa, entisajan pitsiverhot ovat silloin paremmat kuin paksut puuvillakankaat.

kuvat: Paulina,

Osa jutussa esiintyvistä linkeistä ovat yhteistyölinkkejä

Ladataan...
Manic Fat Mom

Ensin talvikenkieni vetskari hajosi. Sitten takkini vetskari hajosi. Nyt koira sitten otti ja karkasi. Ja läppäri teki välikuoleman, sain sen vielä elvytettyä, mutta katsotaan saanko tämän tekstin ikinä julkaistua....

Syytän tästä Maraboun Nougat-patukoita joihin olen kehittänyt epäterveen salasuhteen.

Ilman takkia on kovin kylmä. En tykkää. Lähdin kylille etsimään uutta, vaikka näin reissun alla harmittikin ajatus siitä että joutuisin investoimaan uuteen takkiin kun talvikin on kohta ohi. No eipä tarvinnut rahaa törsätä, kyläpahasessa ei ollut minulle yhtäkään sopivaa takkia. Lämpimät takit oli kaikki jo alemyynneissä poistettu valikoimasta ja tilalla oli avuttomia, lyhyitä tikkitakkeja. Vedä nyt semmoinen niskaan kun ulkona on -26°C. Pettyneenä palasin kotiin ja harmittelin sitä etten pääsisi lenkille koiran kanssa. Mieheni takit kelpaisivat muuten, mutta jostain syystä takamukseni on saanut sen verran muotoja ettei ne oikein tahdo mennä alempaa kiinni. Syytän tästä Maraboun Nougat-patukoita joihin olen kehittänyt epäterveen salasuhteen. 

Tilasin takin sitten Halosen nettikaupasta, joten joudun odottamaan parisen päivää ennen kuin pääsen edes sovittamaan sitä muhkean nougatpyrstöni ylle. Koska en pääse koiran kanssa mitenkään lenkille, ja koska koirien kiinniolopakko alkaa huomenna, niin ajattelin ihan vain vähän juoksuttaa Minniä pellolla. Sehän otti sitten ja ampaisi kuin ammus naapurin maita pitkin metsikköön ja on ollut sillä tiellä kolmisen tuntia nyt kovassakin pakkasessa. Kauriita, peuroja ja jäniksiä siellä on runsaasti ainakin, joten toivon että se jäljittää niitä sen ilveksen sijaan, jonka jälkiä on ollut pihallammekin öiden jäljiltä. En voi lähteä etsimäänkään sitä rasittavaa otusta kun Tipu nukkuu päikkäreitään, niin sielläpähän painelee.... Jää nähtäväksi kuinka koiran käy, hieman kyllä rupeaa huolestuttamaan kun pitää pian lähteä Tipun kanssa hakemaan Poitsua päiväkodista. Jos se ilves vaikka söi sen.

Kuvailen usein jälkiä ulkoillessani, sillä vilautan niitä joskus avomiehelle joka on metsästäjä. Näissä kuvissa on jotain jälkiä, mutta voitte vapaasti arvella kenen, en mene noista takuuseen. Kauriin jälkiä olen ainakin nähnyt tänään tuossa pihassa. Toisaalta voisi olla vaikka avaruussian minun jälkitunnistustaidoilla. Jos tässä nyt on ollut paljonkin vastoinkäymisiä (lisääkin olisi listata mutta menisi liian pitkäksi ja syvälliseksi), niin eikö se sitten tarkoita että karma palkitsee minua myötätuulella ensi viikon etelänlomalla yksin kapuloissa 5-vuotiaan ja 7kk vanhan kanssa? Tarkoittaahan?

-Paulina

Pages