Ladataan...
Manic Fat Mom

 

Olen tähän ikään mennessä maistellut monenmoista munaa. Ja koska olen ekspertti myös suklaissa (itseoppinut, kröhöm *kiillottaa kynsiään rinnukseen*), niin tunnistan hyvän munan kun näen sen. Tänä vuonna maistelin hirveän määrän eri munia, koska Poitsu jätti kaikista omistaan suurimman osan syömättä. Reissumme anoppilaan sekä kälylleni (oisiko se avoanoppi ja avokäly kun emme ole naimisissa?) varmisti vielä sen että tämän vuoden hervoton munasaalis oli taattu.

Itse olen aina tykännyt leikistä jossa pääsiäspupu on käynyt kylässä jemmaamassa munia. Muistan itse kuinka kutkuttavaa oli pienenä käydä kylässä missä leikittiin tätä. Oma äitini ei oikein osannut näitä leikkejä vetää.  Hän ennemminkin antoi kouraan munat, tai jos olisin patistanut jemmaamaan munia niin luultavimmin olisi löytynyt yksi siniseksi ylikeitetty kananmuna jostakin ilmeisen helposta piilosta. No hard feelings- ymmärsin jopa melko pienenä että meidän porukat vain oli aika suoraselkäistä jalat maassa -tyyppiä. Turhia kotkotuksia ei harjoitettu. 

Tänään opin uuden pääsiäisperinteen. Ilmeisesti täällä idempänä eteläsuomessa on ollut tapana laittaa hattu sängyn viereen niin että kukko käy siellä munimassa. Kukko... muistikohan käly nyt ihan oikein kun mielestäni kana olisi loogisempi. Mutta tätäkin kokeilimme oitis!

No siis asiaan - tämän vuoden muna-antiin ja vielä paremmuusjärjestyksessä!

  1. Mignon-muna: (haudon omaani vieläkin jemmassa, mutta tiedän kyllä miltä se maistuu). Klassikko joka äklörunsaudestaan huolimatta on pakko syödä loppuun. Iän myötä olen alkanut rakastaa nougaata, huonompi homma kyllä. Ainoa markettimuna suomessa joka on valmistettu täällä tietääkseni. Korjatkaa jos olen väärässä! Pidän myös siitä ettei siinä ole muovia -  lainkaan!
  2. Kinder-muna: ​klassikko joka ei esittelyitä kaipaa. Lelut ovat huonontuneet vuosien mittaan mielestäni, mutta muna on edelleen kärkikastia. Hieman kärsinyt inflaatiosta kun tuotteet ovat hyllyssä vuoden ympäri ja saa sitä syödä palamuodossakin. Kyllä siinä yhdessä munassa per vuosi oli  enemmän magian hohtoa.
  3. Koiramäki-muna: ​mielestäni rihkama näissä oli keskivertoa parempaa tavaraa. Suklaakin oli ihan kelpo settiä. 
  4. Turtles-muna: ​taju ei räjähdä mausta mutta ihan ookoo. Lelut ihan järkevähköä krääsää.
  5. Secret Life of Pets-muna: ​kammottavaa roskaa saatiin näistä. Hyppivä imukoppihässäkkä, jonka jalka murtui aina kuin yritti laittaa imukupin pöytään. Lelut lensi siis roskiin ennen ensimmäistäkään toimimista. Kauheaa luonnontuhoa tehdä tuollaista tavaraa, en osta enää näitä. Sai kuitenkin viidennen sijan koska suklaa samaa huttua kuin Turtles-munassa.
  6. Ryhmä Hau-muna: Näistä tuli ihan ​söpöjä kynäkoristeita, mutta vaikka kinderiä oltiinkin matkittu valkosuklaa-maitosuklaa yhdistelmällä niin maku jätti parantamisen varaa.
  7. Milky Kids-muna: Nämä olivat melkoinen pohjanoteeraus. Suklaariippuvaisena syön mitä vain moskaakin, mutta nämä ovat saaneet olla ihan rauhassa. Jos ei edes minulle kelpaa niin en tiedä kelle. Lelut vaikuttivat melko nihkeiltä. Useampia emme availleet kuitenkaan pahan maun takia.

Suklaan ja kaikkien huonojen munavitsejen yliannostuksen riskilläkin haluan toivottaa Sinulle munarik... No enpä sanokkaan. Ihan vain Hyvää Pääsiäistä!

Ladataan...
Manic Fat Mom

Tässä tämän tarinan päähenkilö. Tiikeri, jonka nimi on Tiikeri. Hän matkusti kanssamme Gran Canarialle kuukausi sitten, mutta päätti jäädä sille matkalle.

Hän oli ollut monessa mukana sillä hänen omistajansa Poitsu raahasi häntä mukanaan usein mökille, sukulaiskyläilyille ja päiväkotiin. Hän oli antanut lohtua monet kerrat pienelle ruskeasilmäiselle pojalle joka tunsi epävarmuutta ja hämmennystä. Hän oli ollut mukana hurjissa leikeissä ja seikkailuissa, tuonut turvaa illan tullen ja tuuduttanut halaajansa uneen. Hän oli asunut meillä viisi vuotta, siitä asti kun Poitsu oli ihan pieni vauva ja sai hänet lahjaksi tädiltään.

Poitsu unohti reppunsa autokyytiin jolla matkasimme Puerto Ricosta lentokentälle (etukäteen sovittuna 50€). Minulla oli niin paljon tavaroita, että oli hyvä että muistin sentään Poitsun ja Tipunkin, joka puolivuotiaana oli kuitenkin se tärkein kantamus. Huomasimme repun puuttuvan vasta lentokoneessa, ja poikani itki vuolaasti ja pitkään. Yritin piristää vaikka millä keinoin mutta turhaan.

Kotoa soitin heti kuljetusfirmalle Candido Transfers ja kyselin puolen tunnin unillani englanniksi repun perään. Kielimuuri. Mies toisessa päässä vaikutti ymmärtävän jostakin repusta jotakin, ehkä se jopa oli se meidän samainen kuski! Hän vastaili hitaanpuoleisesti, ja saimme jotenkin selvitettyä että minun tulisi laittaa tekstiviestillä osoitteeni hänelle. Yritin ehdottaa että voin maksaa postikulut Tiikeristä ja tärkeimmästä kirjasta joka myös oli repussa. Pringlesit sun muut sälät sekä repun voisi heittää puolestani roskiin. Jäi kuitenkin semmoinen kuva että en oikein osannut uskoa näkeväni Tiikeriä enää ikinä.

Yritin piristää Poitsua ja valitsimme netistä uuden repun. Löysimme kauniin kirjavan repun missä oli tiikereitä, vähän niinkuin Tiikerin muistoksi. Lupasin että ostamme vähitellen takaisin repun tärkeintä sisältöä, kuten puukynät, legotarravihkon ja karkit.

Meni viikko. Ei kuulunut mitään.

Meni kaksi. Ei kuulunut mitään.

Katselin haikeana poitsun uutta reppua ja ajattelin että se oli kyllä siinä, Tiikeriä ja reppua emme näkisi enää koskaan. Kuinka saisin kerrottua siitä Poitsulle? Olimme monena iltanakin vielä puhuneet Tiikeristä. Siitä kuinka se oli seikkailunhaluisena jäänyt ihanaan aurinkoiseen maahan, ja että se löytäisi varmasti toisen lapsen joka pitäisi siitä huolta. Siitä, ettei reppu varmaankaan enää löytäisi kotiin.

Olin kylillä asioilla kun tuli ilmoitus pakettilähetyksestä. Kävin poimimassa sen, ja ajattelin sen liittyvän blogiyhteystöihini tai tilaamani nappiksiin. Paketti yllätti kuitenkin sen verran että silmät pullistuivat päästä. Las Palmas! Se oli lähetetty Las Palmasista! Pistin viestiä Hanille että älä laita vielä Poitsua nukkumaan, voisiko paketti olla...?

Kotona avasimme paketin ja siellä oli aivan kaikki! Rakas Tiikeri joka sai pisimmän halin koskaan, kirjat, vihkot, karkit, sipsit, ja reppukin. Repun pohjalta löytyi oma aarteeni, vanha Game Boy jonka en edes muistanut olleen siellä! Onnenkyyneleet tuli väkisinkin silmiin kun katsoi Poitsun leveää hymyä joka ei hyytynyt huulilta koko loppuiltana. "Sä olet Äiti kyllä maailman paras äiti", hän sanoi kiitollisena sängyssään nukkumaan mennessään. Seuraavana päivänä hän siivosi pyytämättä huoneensa ja raahasi itse imurin sinne ja imuroi sen.

Vasta nyt kirjoittaessani juttua huomasin lapun laatikon päällä. Apua, tulipas karkeille ja vanhalle pehmolelulle hintaa! Vielä kun ynnää tuohon puhelukustannukset niin voi olla aika suolaista. Mutta joka pennin arvoista.

Laitoin pitkän kiitosviestin Candido Transfersille, ja pyysin että saisinko edes korvata postimaksut. Ei ole vielä mitään kuulunut, mutta se on samantekevää. Saan vaivanpalkan sitten maksettua tai en, niin sydämeni täyttyi ilosta siitä että tuntematon mies Afrikan maanosan vieressä ajatteli pientä poikaa joka kaipasi pehmoleluaan. Siitä, että ihminen voi olla niin huomaavainen että näkee vaivaa toisen tuntemattoman ihmisen onnen puolesta, ja ymmärtää näennäisesti pienen asian tärkeyden toiselle. Kaikki ei ole menetetty jos voimme näihin pieniin sankaritekoihin venyä. Uskoni ihmiskuntaan palasi.

<3 Paulina

kuvat: ©Paulina

 

 

Ladataan...
Manic Fat Mom

Kirjoitus sisältää mainoslinkkejä

Löysin ihania Samaskoruja (klik, klik!) alennuksesta ja sain ne postilaatikkooni tänään. Tilasin kahdet puiset korut jotka olivat koivusta (kettukorvikset ja pääskyset), yhdet mustat akryylikorvikset (sulat) , sekä akryylikissan siskontytölle synttärilahjaksi. Fiilistelin niitä sitten tässä Tipun päikkäriaikaan, tiskit jaksaa kyllä odottaa kiltisti.

Korut tulivat kauniissa korupussukoissa, ja ovat näin ollen kivat antaa lahjaksikin. Pistin heti käyttöön pääskyset koska ne ovat sen verran pienet että kehtaan mennä ne korvissa vanhempainyhdistyksen kokoukseen ihan näin arkisessa lookissakin meikittä. Etenkin puukorut ovat mielestäni tutustumisen arvoisia ja sopivat aikuiseenkin makuun (Huom! nyt todella hyviä alennuksia tuon linkin takana!)

Olen pitkään jo vilkuillut Samaskoruja mutta nyt tuli vihdoin tilattua. Voi hyvinkin olla että heidän tuotteitaan vilahtelee jatkossakin blogissani, sillä olen kovin tykästynyt etenkin heidän akryylikoruihin sekä puukoruihin jotka valmistetaan heidän pajallaan Joensuussa.

 

Puukorut ovat todella kevyet korvissa, ja ovat näin ollen mukavat käytössä. Mielenkiintoista on nähdä kuinka hyvin ne pysyvät ehjinä minun käytössäni kun tuppaan olemaan nykyään niin muistivaivanen että luultavimmin marssin ne päällä suihkuun jossain välissä...

Samaskorulla on myös ihania Sisustustauluja.

Tässä vielä linkki Samaskorun varastontyhjennykseen jossa on poistuvia malleja -80% alennuksessa!

Kiirettä on pitänyt nyt kovin mutta syvennyn vähän pidempään kirjoitukseen kyllä piakkoin ;) Ihanan aurinkoisia kevätpäiviä sulle!

-Paulina

kuvat: ©Paulina

 

Ladataan...
Manic Fat Mom

(teksti sisältää mainoslinkkejä)

Mitä ihmettä kävi syvällä sisimmässäni asuvalle viherpeukalolle? Se taisi olla äitiys joka tuli ja nakersi sen pois minusta. Ei nykyään ole aikaa hoitaa mitään muuta kun lapsia ja koiraa (ja sitä isoa karvaista). Viime vuonna sain suurin ponnisteluin joitakin daalioita, liljoja ja gladioluksia maahan keväällä. Epämukavaa se kyllä oli raskaana norsunkokoisena kyykkiä kuopan äärellä. En tiedä mitä daalioille kävi, mutta ei ainakaan hyvin käynyt kun niitä ei näkynyt. Lilja kukki kyllä ja gladioluksista olin todella ylpeä, ne olivat ihania. Ihailin niitä olkkarin ikkunasta kun hoidin vastasyntynyttä Tipua kesän loppumetreillä syksyn kynnyksellä.

Nyt ajattelin hieman ryhdistäytyä ja yrittää elvyttää kuivahtaneen ja kärsineen palmuni, joka on ollut ainoa niin sitkeä sissi sisäkasveistani etten ole saanut sitä tapettua. Käväisin Hong Kong*-tavaratalossa hakemassa multaa ja isomman ruukun. Mukaan tarttui muutakin tarpeellista tilpehööriä. Ostan usein sieltä koiralle ylläreitä ja katselen parhaat alennukset.

Tällä kertaa löysin puoleen hintaan plafondin ruokatilaan joka vaati hieman lisävaloa, sekä puoleen hintaan viiden kympin hupparin. Ainoa iso virheostos oli pääsiäismunat MilkyKid jotka maistuivat kyllä todella halvalta ja mitäänsanomattomalta suklaalta, en voi suositella. Mutta paljon muuta kivaa kotiin ja vapaa-aikaan löytyy kyllä Honkkarin* sivuilta jos haluat kurkata ;).

Tilailin kukkasipuleita taas kaverin kaverin kautta, mutta tällä kertaa vain yhden daalian jos myyrät syö sen niin ei niin harmita. Saas nähdä tuleeko niistä enemmän stressiä vai iloa lastenhoidon ja alati perässä laahaavien pyykkivuorien lomassa :D.

Vasta tästä kuvasta tajusin että taisi tuo kiinnikkeen metalli mennä vinksis vonksis, täytyypä suoristaa. Tuli hieman kiire kiinnittää plafondi kattoon  Tipun ruokailun aikana ettei se hajoa meidän huushollissa ennenkuin on päässyt kattoon asti. Häiritseekö tuo sinun silmää?

Kuvat: ©Paulina

*Mainoslinkki

Ladataan...
Manic Fat Mom

Kaupallinen yhteistyö Color4Care

Kun näin että Happy Socksit olivat tulleet Color4Caren valikoimaan, mietin että nyt on oiva tilaisuus pistää ne esille blogiini. Happy Socks perustettiin vuonna 2008 keväällä Ruotsissa, ja tänä keväänä kymmenen vuotta täyttävä yritys on jo saanut paljon suosiota pitkin maailmaa. Olen aina ostanut pitkälti tylsähköjä perusvaatteita arkeen, mustaa, tummansinistä ja kylmänharmaata, mutta sukat ovat aina olleet villinpuoleisia. Mielestäni sukilla voi viestittää paljon. Asiallisuutta tarpeen vaatiessa, tyttömäisyyttä, humoristisuutta, asennetta ja vaikka mitä. Itselläni on aina ollut kaapissa ne kaupan villeimmät sekä nippu mustia sukkia, mutta nyt vasta näitä aivan ihania Happy Sockseja!

Valitsin kokeiluun ihanan lahjapaketin hedelmäkuvioisia sukkia (näitä on näkynyt jo jonkin verran mutta en vain kyllästy niihin), sekä yhdet ihanan tyylikkäät mutta veikeät Paisley-kuosiset sukat.

Sukat ovat olleet jalassa koko päivän. Ensituntumalta voin sanoa että tuntuvat laadukkailta, ne eivät pyöri lattajaloissani kuten useat halpissukat tekevät, eivätkä varret purista taikka luisu. Ystäväni osasi myös kertoa kokemuksia pidemmästä käytöstä, ne ovat kuulemma olleet hänellä kestävät. Happy Socks ohjeistaa pesemään sukat väärinpäin ja välttämään rumpukuivausta. Itse en voi pestä sukkia väärinpäin, sillä meidän koiralla on karvanlähtöaika eikä karvat ja muu pörtö poistu silloin tarpeeksi tehokkaasti, mutta rumpukuivausta voin toki pyrkiä välttämään.

Color4Carellä on valikoimassaan myös tukisukat* joita ilman en olisi kestänyt Kanarian lentomatkoja niin hyvin kuin kestin. Tukisukat ovat suuri apu moneen työhön ja arkiaskareeseen, ei pelkästään hoitoalalle. Lisäksi Color4Careltä löytyy alusvaatteita* sekä tukisukkahousuja.

En osaa sanoa mikä pari on eniten mieleeni, kun ne ovat kaikki ihania tavallaan. Mikä on sinun suosikki?

ps. Näiden kuvaamisestakin tuli aika Happy olo, sen verran hölmöjä jalkaposeja sain aikaiseksi että parit naurut irtosi :D. Tässä vielä linkki Color4Caren Happy Socks-valikoimaan*

Kuvat: Paulina©/Manic Fat Mom

*mainoslinkki

Ladataan...
Manic Fat Mom

Lupasin jatkaa Kanarianreissusta asiaa vielä ruokapostauksen verran... Kerroin viime julkaisussani Parhaat Palat Kanarialta omasta suosikkiravintolastani Gran Canarialla. Itsehän söin sitten "turvallista ruokaa" reissussa. Salmonellan läpikäyneenä reissun jäljiltä ja siskoni järkyn ruokamyrkytyksen nähneenä ei nyt huvittanut viikon reissulla kovinkaan paljoa revitellä salaateilla kun vatsatauti olisi voinut vaikeuttaa imetystä. Vedin siis viikon päivät hyvin kuumennettua ruokaa tällä kertaa enimmäkseen, kuten pizzaa ja patoja. Kerran sorruin kyllä hyvännäköiseen salaattiin ja juomissani oli aina jääpaloja, koska en millään muistanut pyytää juomiani ilman niitä. Mutta selvisimme kaikki ilman vatsavaivoja reissusta.

Yritin ennen reissua googlailla hakusanoilla "vauvanruoka kanarialla", "Gran Canaria Baby food", "vauvanruoka Puerto Rico" sekä vastaavia. En saanut kuitenkaan oikein luotettavaa tietoa siitä mitä siellä olisi vastassa, joten pakkasin varmuudeksi seitsemän liha- ja kalaruokapurkkia mukaan. Myös vaippoja otin sen verran että tuttua merkkiä riittäisi ensalkuun ja yövaipoiksi. Lennolle otin hedelmäsoseita purkissa ja siinä smoothieita puristettavassa mikälie-pakkauksessa  josta Tipu on vastikään oppinut imemään.

Löysin kaupoista aika kivasti niitä puristettavia smoothieita, jopa ihan luomumerkittyjä. Mutta silmäni pullahtivat varmaan entistäkin isommiksi mulkosilmiksi kun näin heidän sosevalikoiman. ...y galleta? Reputin espanjankielen ammattikorkeassa joten hieman epäilin taitojani, mutta eikös se ollut KEKSI? Kuka kajahtanut tunkisi neljäkuisen ruokaan KEKSIÄ? Ja hitto sentään- siinä kuvassahan olikin keksi kavereineen :O.  Paremman puutteessa arvelin etten pilaa seitsemänkuista lastani totaalisesti tolla moskalla jos viikon aikana jokunen hullu paikallinen ruoka eksyy hänen ruokavalioon.

Mutta kunnon puuroa pitää sentään olla suomalaisena! Tuttua ja turvallista ja terveellistä. Nappasin apteekista mukaani paketin jonka oli pakko olla ihan ok, kun kerran apteekissa sitä myytiin. Ainakin se oli tuttua brändiä, ja kannessa oli yhtä sun toista allergiaan ja terveyteen liittyvää väittämää. Vasta syöttäessäni Tipua huomasin että sehän maistui pelkälle sokerille! Jälleen kerran- mitä IHMETTÄ jengi ajattelee, jotka tunkee kolmantena ainesosana sokeria nelikuisen vauvan puuroon? Eikä mausta päätellen mitenkään maltillisesti.

Myöhemmin kuulin että tätä puuroa myydään suomessakin. Mutta hyi, maistelimme sen jonkin hassun kerran sitä ja nakkasin sitten mäkeen.

Mutta kuinka sitten kotipuolessa...? Jos vauvani söi sokeria ja keksiruokaa, viisivuotiaani sipsejä ja karkkeja, itse vedin suklaata ja pizzaa niin ei sitten kotonapäinkään eletty ihmisiksi. Hani pisti viestiä ruokailuistaan kun häntä ei kukaan ole vahtimassa. Jassoo.

Tuon oksukamalan possuilun jälkeen onkin hyvä ottaa ja aloittaa sokerin raju alasajo ruokavaliosta. Myös ruuan laatu saa nyt kunnolla muuttua. Jatkossa jääkaapin sisältö on värikkäämpi ja alamme tosissamme katsomaan minkä laatuista se arkiruoka on.

Kuvat: Paulina, Paulinan Hani, Pngtree free images pngtree.com">pngtree.com

Pages