Ladataan...
Mansen Muijat

 

Moro!

Tampereen kevään 1918 tapahtumat näkyvät nyt sata vuotta myöhemmin vahvasti kaupungin isojen teattereiden ohjelmistoissa kun ensi-iltansa saivat Tampereen Työväen Teatterin Tytöt 1918 ja Tampereen Teatterin 1918 Teatteri taistelussa.

Ensi-iltansa 25.1.2018 saanut Tytöt 1918 perustuu Anneli Kannon Veriruusut –romaaniin.

Musikaali kuvaa sisällissodan viimeisiä vaiheita Pumpulitehtaan tytöistä muodostuvan punaisen naiskaartin näkökulmasta. Nämä tytöt perustuvat todellisiin tyttöihin ja näytelmä alkaakin erittäin vaikuttavalla tavalla kun tyttö toisensa jälkeen astuu eteen kertomaan, miten he tulevat saamaan surmansa. Näytelmän aiheet kuten kansan eriarvoistuminen, seksuaalinen häirintä ja palkkatasa-arvo kuulostavat vielä tänäkin päivänä harmittavan ja pelottavan ajankohtaisilta.

Esityksen musiikki on modernia. Rap sopii ehdottomasti tyylilajina vallankumouksellisiin lauluihin, mutta täytyy myöntää, että katsomon puolella alkaa vähän kylmä hiki muodostumaan otsalle kun ns. räppikädet lähtevät lauluun mukaan. Se kun ei vaan näytä luontevalta jos se ei luonnollisesti tapahdu.

Kokonaisuudessaan esitys on mahtavan näköinen ja kuuloinen. Musiikki, valot, tehosteet ja näyttelijät ovat vaikuttavaa katsottavaa. Vaikka kuinka taisteli vastaan niin kyllä sitä lopussa oli silmät kosteina. Varsinkin kun oikeasti tajusi, että nämä tytöt tosiaan olivat teini-ikäisiä.

Musikaalin nähtyä ei voi kuin ihmetellä miten Työväen Teatterin rahoitusta edes harkitaan leikattavaksi.

Pari päivää Tytöt 1918-musikaalin jälkeen (27.1.2018) sai ensi-iltansa puolestaan hyvin erilailla toteutettu Tampereen Teatterin 1918 Teatteri taistelussa.

Tässä toisessa esityksessä näytelmän keskiössä on punaisten tukikohtana oikeasti toiminut teatterirakennus ja sinne sijoittuvat tapahtumat. Katsojat upotetaan näytelmään sisälle jo heti sisään astuessa; esitys ei tapahdu vain lavalla vaan ympäri teatteria. Käsikirjoitus pohjautuu historiallisiin faktoihin, kirjeisiin ja muistelmiin.

Erityisen mielenkiintoisen näytelmästä tekevät videot ja varsinkin live-kuvaus, jota 20 katsojaa seuraa kuvauspaikalla ja loput katsomosta käsin.

Ensimmäinen puolisko ei vielä oikein imaise minua mukaansa, mutta väliajan jälkeen alkaa tapahtua. Omasta mielestäni parasta näytelmässä on kohtaus, jossa punainen ja valkoinen kohtaavat ja käyvät  keskustelua sodan syistä. Tätä olisi voinut olla enemmänkin.

On kyllä herkkua päästä näkemään kiinnostavasta aiheesta kaksi hyvin erilailla toteutettua näytelmää ja vielä erilaisista näkökulmista. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan molemmat!

 

 

-Muijat

Ladataan...
Mansen Muijat

 

Moro!

Jotenkin kun alkaa syysillat hämärtymään niin teatteri alkaa kiinnostaa yhä enemmän. Mikähän siinä on, että jotenkin juuri syksyllä ja talvella ajatukset hienoista teatterisaleista, väliaikaleivoksista ja näytelmien jälkeisistä punaviinilasillisista alkaa tuntumaan parhaalta illanviettotavalta.

Käytiin just katsomassa Huojuva talo -näytelmä, joka on Antti Mikkolan dramatisointi Maria Jotunin romaanista. Näytelmässä sukupuoliroolit on käännetty toisin päin, eli naishahmo Lea alkaakin pahoinpitelemään aviomiestään Eeroa sekä henkisesti että fyysisesti.

Päänäyttelijöiksi valitut Anna-Maija Tuokko (Lea) ja Arttu Ratinen (Eero) olivat aivan nappivalinta rooleihin. Näytelmä oli todella mukaansatempaava ahdistavimmalla mahdollisella tavalla. Esitys oli ehkä siinä mielessä vähän hengästyttäväkin, kun minkäänlaista helpotusta se ei antanut missään vaiheessa vaan homma tuntui olevan Eeron kannalta pelkkää alamäkeä kun sinne päin lähdettiin kaartumaan.

Näytelmä ei ollut kokemuksena ehkä mikään mieltä nostattava, mutta se oli kuitenkin todella vaikuttava ja ajatuksia herättävä mitä osattiinkin odottaa. Jo tarinan lukemisen jälkeen tuli sellainen olo, että tämä on pakko nähdä, eikä näytelmä todellakaan tuottanut pettymystä! Ajatukset esityksen jälkeen olivat aika sekavat, ja monien kuulikin puhuvan eteisessä sekä näytelmästä, perheväkivallasta, narsismista että siitä miten myös nainen voi olla suhteessa alistava ja väkivaltainen.

Muijat suosittelee!

Tampereen Teatterissa on kaikkea muutakin mielenkiintoista uutta ja tulossa olevaa. Varsinkin Cats, Musta sydän ja 1918 Teatteri taistelussa -näytelmät vaikuttavat kaikki tosi hyviltä.

Cats-musikaalista on tehty Tampereen Teatterille oma versio, jonka ohjaajana toimii Georg Malvius. Malvius on ohjannut myös kaksi Tampereen Teatterin viimeisintä musikaalia, Les Misérables ja Sugar - Piukat paikat, joista kumpikin oli sekä yleisön että kriitikkojen ylistämiä. Myös me ollaan käyty katsomassa noista kummatkin ja voidaan kyllä sanoa, että ajatukset musikaaleista nousi aivan uudelle tasolle noiden myötä! Innolla ollaan menossa katsomaan myös Cats, jonka esitykset on alkaneetkin jo pyörimään päänäyttämöllä.

 

27.1.2018 eli vasta ensi vuoden puolella saa Tampereen Teatterissa ensi-iltansa esitys nimeltä 1918 Teatterin taistelu. Näytelmän on kirjoittanut Anna-Elina Lyytikäinen ja nimensä mukaisesti se käsittelee vuoden 1918 sisällissodan tapahtumia.  Mielenkiintoista tässä näytelmässä on se, että sen kohtaukset esitetään eri puolilla teatterirakennusta. Käytävillä, sivunäyttämöillä, auloissa ja kellareissa kuvataan erilaisia ihmiskohtaloita. Käsikirjoitus pohjautuu historiallisiin faktoihin, kirjeisiin ja muistelmiin. Kuulostaa meidän korviin mielenkiintoiselta!

 

Eikun teatteriin!

 

-Muijat

Pages