Ladataan...
Mansen Muijat

Moro!

Päästiin ihanan Tampere Food Clubin voimin tutustumaan uudistuneeseen Näsilinnan Ravintola von Nottbeckiin. Koskiravintoloiden menut uudistanut Suomen kokkimaajoukkueen kapteeni Kristian Vuojärvi on siis myös uudistanut jälleen von Nottbeckin menun, joka koki jo ensimmäisiä uudistuksen tuulahduksia vuosi sitten kun Koskiravintolat otti sen omistukseensa.

Puitteet on Näsilinnassa kyllä melkoisen mainiot. Alkuun otettiin vähän kuplivaa kuten tuohon tunnelmaan kuuluu.

Kristian Vuojärvi itse siinä selittää mitä tuleman pitää.

Kippismoro!

Alkuun syötiin paistettua kampasimpukkaa, marinoitua kurkkua ja kirjolohenmätiä. Tämä oli mainio! Kampasimpukka juuri sopivasti paistettu ja suolattu. Nam!

Tämä toinen alkuruoka taisi kuitenkin olla muijille koko illallisen kohokohta. 64,7-asteiseksi paistettu kananmuna, jonka päällä pikkelöityä ja friteerattua maa-artisokkaa. Tähän päälle kaadettiin vielä maa-artisokkakeitto ja avot! Vei kielen mennessään! Ehdottomasti kaikista ruokalajeista paras oli tämä, koska tää oli vain kokonaisuutena niin täydellisen maukas. Tulipa nälkä. Tai vaikka ei olis tullu niin ihan maun vuoksikin tätä söis vaikka ois jo ihan täynnä.

Pääruoaksi meillä oli 24 tuntia haudutettua häränrintaa, parmesan-perunakroketti ja Amarone-kastiketta. Liha oli hyvää joskin hieman kuivaa, kroketti oli hyvää joskin parmesan ei maistunut, minkä lisäksi annos kokonaisuudessaan oli vähän kuiva. Maut oli hyvät ja lautaset syötiin puhtaiksi, mutta sitä alkukeittoa ei vain enää mikään voi päihittää tai saada mielestä pois.

Ite muijaset siinä.

Jälkiruoaksi oli sitruunainen crème brulée, rosmariinigranite ja sitruunamarenkia. Jälkkäri oli hyvän makuinen, mutta annos jäi vähän jauhoiseksi kaikkine kuivine komponentteineen. Toisin sanoen ihanaa vanukasta ois saanut olla enemmän ja asiaan kuuluva sokerikerros rapsakka, mutta nyt se ehti pehmetä kun päälle asetettiin tuo granite.

Näsilinna on kaunis niin sisältä kuin ulkoakin. Tämä terassikin on niin ihana, että kyllä tässä mielellään jonkun kesäillan istuskelisi hyvän kuohuvan kera.

Iloinen seurue miinus Anna, joka otti kuvan.

Näsilinnassa on myös uusi terassimenu muuten, mikä on vielä meillekin mauiltaan mysteeri. Pitäskin tässä joku kaunis päivä suunnata taas Näsilinnammäelle ja ottaa sekin haltuun!

- Muijat

Ladataan...
Mansen Muijat

Moro!

Päästiin muutaman tamperelaisen bloggaajan kanssa Chef Santerin kutsumana maistelemaan Näsilinnaan Ravintola von Nottbeckin uutta menua. Jokainen sai valita haluamansa alku-, pää- ja jälkiruoan eikä oo muuten ollu varmaan ikinä noin vaikeaa päättää, että mitä sitä söis. Kaikki oli todella hyvää ihan seurasta lähtien, ja meidän pöytäseurueeseen liittyikin itse iltaa emännöivä ja ravintolan keittiöstä vastaava Silvia Castañoa. Silvian tarinoita oli mukava kuunnella alkumaljaksi saadun shampanjan merkeissä. Oli ihana kuulla, miten suomalainen mies oli ihan yllättäin varastanut hänen sydämensä ja kuinka Silvia oli saatu Tampereelle pitkän voitelun lopputuloksena. Hyvä niin!

Keittiön tervehdyksenä saatiin katkarapumoussea saaristolaisleivällä. Maistui shampanjan kanssa kuulkaas niin oikeen suunmukaiselta.

Blinit kylmäsavulohimoussella ja kirjolohenmätikastikkeella. Tässä kuvassa oli Emmin tilaama alkuruoka, koska me haluttiin jättikatkarapuja ja kampasimpukoita.

Molemmat muijat valitsivat alkuruoaksi paistettua kampasimpukkaa ja jättikatkarapuja sitrushedelmävoin kera. Ja voidaan kertoa, että oli taivaallista! Annos oli juuri sopivan kokoinen ja jos voi sanoa niin jopa runsas. Monesti tällaisissa annoksissa joutuu tyytymään pariin hassuun suupalaan, kun nyt haarukoitavaa oli enemmänkin. Sitrusta sisältävä salaatti toi sopivasti kaivattua raikkautta annokseen.

Annukka tilasi pääruoaksi Tournedos Von Nottbeck -nimisen annoksen, jossa oli naudan sisäfilettä, vuohenjuustomoussella täytetty filonyytti, paahdettua munakoisoa ja tryffeli-ankanmaksakastike. Annos oli ihana. Harvemmin sisäfilepihviannokset pääsevät yllättämään, mutta vuohenjuustomoussella täytetty filonyytti vei tämän jotenkin nextille levelille. Oli pakko fiilistellä myös jotenkin yllättävän paljon noita makeita porkkanoita, jotka toi välillä mukavan vaihtelun tän annoksen makumaailmaan.

Anna valitsi poron sisäfileen. Annokseen kuului paistettuja metsäsieniä, serranokinkku-perunagratiini sekä karamellisoituja kirsikkatomaatteja, mustikkakastike, punaviini-punasipuliconfit. Liha oli aivan täydellistä ja melkein suli suussa. Sisäfilettä olisi voinut olla annoksessa jopa pienempikin määrä, mutta kaikki maut olivat aivan kohdallaan.

Pöydän ääressä oli mukavia keskusteluita kokkaamisesta ja ruoasta. Puheenaiheet meni nopeasti myös sosiaalisen median ihanaan maailmaan ja siihen, että tuossa huoneessa joskus aikoinaan olleet on varmaan fiilistelleet samalla tavalla faksia. Jotenki tosi hauska ajatus.

Pavlova metsämarjoilla ja vadelmacoulisilla näytti todella hyvältä.

Valkosuklaa-Marquise praliinin kera, tummasuklaa-Amarettokastikkeella. Tämä vei kielen mennessään ja oli aivan ihana päätös meidän illalliselle. Täyteläinen, makea, suklainen ja mukavasti paahteinen.

Tässä vielä Emmin ottamasta juustojälkkäristä napattu kuva. Voisiko näitä enää nätimmin asetella?

Puitteet Näsilinnassa on todella ihanat ja Anna pukeutuikin tätä illallista varten ihan täydellisesti! Annukka tuli suoraan treeneistä ja töistä juoksujalkaa, joten lookki ei ollut ihan niin nappiin. Onneksi herkullinen ruoka ja kaunis miljöö eivät silti arvostelleet ruokailijoiden vaatetusta.

Silvia vei meidät illallisen jälkeen vielä kierrokselle, jossa nähtiin muun muassa kolmas kerros, jota ei aulasta ylöspäin katsottuna edes voisi tietää olevan olemassa. Paikassa kuulemma kummittelee eikä ihmekään kaikkine veritahroineen. Paikkahan on kunnostettu ja rempattu, mutta kivoja yksityiskohtia löytyi ylhäältä esimerkiksi seinässä olevasta tykin kuulan aiheuttamasta reiästä, joka oli lasitettu ja kehystetty.

Luksusta ja erityistä juhlallisuutta kaipaavat voivat surutta suunnata tiensä kohti Näsilinnaa ja Ravintola von Nottbeckia. Voimme hyvillä mielin kyllä suositella paikkaa, jossa hintataso ei muista paikoista poiketen tarkoitakaan pikkutarkkoja ja pieniä annoksia vaan runsaalla kädellä annosteltuja herkkuja. Jos rahapussin nyörit on erityisen löyhällä, kannattaa kysyä vielä juomasuositukset per annos! Niistä osattiin arvatenkin kertoa paljon ja kyllähän nekin ruokailukokemukseen vaikuttivat kun ei ollu esimerkiksi se joku sama kuiva omenasiideri siinä kyljessä ruokalajista riippumatta.

No nyt tuli nälkä sitten!

Muijat kuittaa.