Ladataan...

Ennen Chiang Maihin saapumista kaupunkia oli kehuttu meille maasta taivaisiin. Ei olla oikeastaan koskaan tavattu ketään, joka ei olisi pitänyt kyseisestä kaupungista. Kun Laosissa tuli kylmä, niin päätös oli helppo: me lähdetään nyt Chiang Maihin! Niinpä tehtiin sellaista mitä ei olla koskaan aikaisemmin tehty eli buukattiin lennot seuraavalle päivälle. Olisihan matkan voinut tehdä bussilla tai veneelläkin, mutta sairastelu ja kylmyys aiheuttivat sen, että haluttiin paikan päälle mahdollisimman nopeasti. Etuoikeutettu elämä antaa mahdollisuuden hankkiutua tällaisista ensimmäisen maailman ongelmista eroon. Älkää ymmärtäkö väärin – me rakastettiin Laosia!

Chiang Mai on dynaaminen kaupunki ja diginomadien mekka. Nomadien meininkiä pääsee aistimaan esimerkiksi trendikkään Nimmanin alueen kahviloissa. CAMP-kahvila Maya Mallissa on varsinainen instituutio, josta käsin sadat nomadit pyörittävät firmojaan.

Chiang Maissa päästiin tekemään juuri niitä asioita, jotka ovat meille tärkeitä jokapäiväisessä elämässämme.

Kavereiden treffaaminen. Yllättäen Chiang Maihin osui samaan aikaan useampi kaverimme ja ystävämme. Singaporelaiseen Kyleen tutustuin muutama vuosi sitten Malesiassa. Chiang Maissa hän oli vapaaehtoisena kansalaisjärjestössä. Kuulumisten vaihdon lomassa hän kierrätti meitä markkinoilla ja Chinatownissa. Mongoliassa tapaamamme hollantilainen Nienke oli ollut Chiang Maissa jo pari kuukautta treenaamassa thai-nyrkkeilyä. Mongoliassa asuttiin viikko samassa huoneessa, joten hänen seurassaan tuli heti kotoisa olo. Phu Quocin hostelliporukkaamme Chiang Maissa edusti myös hollantilaiset Doesjka ja Gerben. Hekin ovat maailmanympärimatkalla, joten tuntemuksia pidemmän matkan ihanuudesta ja kurjuudesta oli helppo purkkaa.

Parasta oli kuitenkin tavata läheinen ystävä Suomesta. Iki-ihana Julia perheineen aloitteli Thaimaa-kuukauttaan Chiang Maista. Aikaistettu saapumisemme kaupunkiin mahdollisti sen, että pääsimme yllättämään Julian (olihan Julia jo blogissaankin kertonut missä hotellissa yöpyy). Niinpä ilmestyimme yllättäen hotellihuoneen oven taakse, ja Julian ilme oli todellakin näkemisen arvoinen. Yllätys onnistui täydellisesti, ja iloisesta huudosta ei meinannut tulla loppua. Tämä hetki tallentui hetkellisesti GoProlle, mutta itku meinasi tulla, kun huomattiin Koh Lantalla, että hemmetin muistikortti oli korruptoitunut Chrisun sukellusreissulla. Vietettiin useamman päivän ajan ihania hetkiä Julian perheen ja heidän kanssaan reissussa olleen ystäväpariskunnan kanssa. Julia pitää täällä Lilyssä Juliaihminen-blogia, jossa kaiken muun oivaltavan ohella kattavasti postauksia Thaimaassa reissaamisesta.

Kahviloissa hengailu ja pitkät lounaat. Chiang Main ravintolat ja kahvilat ovat ihania! Suosikkejamme ovat esimerkiksi Rustic & Blue, Angel’s Secrets, Bird’s Nest ja Salad Concept. Päivät kuluivat pitkälti saman kaavan mukaan: aamiainen, lounas ja kahvilassa hengailua. Täydellistä.

Kaduilla hortoilu. Jos pidät päämäärättömästä kävelystä ja jänniin paikkoihin eksymisestä niin pidät myös Chiang Maista. Nimmanin alue, jossa pidimme majaa, tuli koluttua hyvin läpi. Joka kulmalla oli jotain söpöä. Myös Vanhankaupungin koilisnurkka on tosi mukava alue käyskentelyyn.

Laadukkaat ruokakaupat. Maya Mallin alakerrassa on diginomadeille ja expateille suunnattu ruokakauppa Rimping. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaan länsimaalaiseen ruokakauppaan. Ostettiin heti juustoa, joka on Aasiassa todellista luksusta.

Olutpaikat. Chrisu on intohimoinen olutharrastaja, ja mäkin oon vuosien varrella oppinut oluesta paljon (myös pitämään siitä, heh). Olutfestareilla ollaan käyty muun muassa Lontoossa, Honolulussa, Kööpenhaminassa ja Hongkongissa. Pienpanimoiden toiminta on tehty haasteelliseksi Thaimaassa, koska valtio ja suurimmat panimot ovat rajoittaneet huomattavasti oluen panemista. Thaimaan valtio ThaiBevin (Chang), Boonin (Archa) ja Rawdin (Singha, Leo) lobbaamana on päättänyt, että olutta saa panna vain valmistaja, joka tuottaa 100 000 litraa tai enemmän vuodessa. Tämän lisäksi pääomaa pitää olla vähintään 10 miljoonaa bahtia (n. 268 000 euroa). Näin ollen pienempiä eriä käsityöläisoluita on mahdotonta valmistaa laillisesti. Tästä huolimatta esimerkiksi Bangkokissa ja Chiang Maissa on pienpanimoita ja käsityöläisoluita myyviä baareja, joita ratsataan koko ajan. Useat valmistavat oluensa salaa (niin yritykset kuin kotipanijatkin) tai ulkomailla (esimerkiksi Vietnamissa tai Kambodzassa).

Jos tämä kiinnostaa niin tässä videossa lisää keskustelua aiheesta:

Omaa oluttaan ja muiden thaimaalaisten pienpanimoiden tuotteita myy esimerkiksi Namton’s House, joka on ehdottomasti Chiang Main paras olutbaari. Asiantunteva henkilökunta, rauhallinen tunnelma, viehättävä sisustus ja laadukkaat tuotteet saivat meidät viihtymään baarissa pitkään. Namton’s House on Vanhankaupungin ulkopuolella kaupungin kaakkoisosassa, mutta Uberilla sinne pääsee nopeasti ja edullisesti.

Beer Republic on thaimaalaisten suosima olutbaari Nimmanilla. Baarissa on tarjolla paljon eurooppalaisia oluita, joten me ei sinällään löydetty mitään uutta maisteltavaa. Oli kuitenkin hauska nähdä myös thaimaalaisten innostuneen laatuoluesta, ja vaihtoehtoja Changille ja kumppaneille etsitään aktiivisesti. Toki kyse on vielä marginaalisesta ilmiöstä juuri yllämainituista syistä johtuen. Oltiin täpötäydessä baarissa tuona iltana ainoat farangit, joten Nimmanilla pyörii paljon muitakin kuin expatteja ja diginomadeja. Yliopisto on lähellä, joten opiskelijat ja yliopiston henkilökunta käyttävät Nimmanin palveluita. Myös monet bangkokilaiset tulevat Chiang Maihin lomalle puhtaamman ja viileämmän ilman sekä rauhallisemman elämänmenon perässä. Nimmanin kaduilla bongaakin paljon tyylikkäitä nuoria thaimaalaisia.

Leffateatterit. Suomessa käydään usein leffateatterissa, mutta reissussa ei oltu ennen Chiang Maihin saapumista päästy elokuviin. Käytiin yhteensä kolme kertaa elokuvissa Chiang Maissa. Tuli tsekattua niin Star Wars: Rogue One, Arrival ja mun syntymäpäivänä ihastuttava La La Land. Maya Mallin (taas) yläkerrassa on laadukas SFX Cinema.

Kuten huomaatte, monet aktiviteeteista liittyivät ruokaan ja kulttuuriin. Chiang Mai onkin kulinaristin mekka. Ruoka on halpaa ja hyvää. Toki Nimmanilla on thaimaalaiseen hintatasoon verrattuna hieman kalliimpaa. Budjettimatkaajan kannattaakin suunnata esimerkiksi burmalaiseen ravintolaan (löytyy ihan nimellä Burmese Restaurant) tai Hong Tauw Inniin.

Chiang Mai on sekoitus itää ja länttä. Thaimaa on esimerkiksi Kambodzaan ja Laosiin verrattuna todella kehittynyt maa, ja länsimaalainen kulttuuri näkyy voimakkaasti. Tämä on luultavasti vaikuttanut siihen, että juuri Chiang Maista on muodostunut diginomadien pyhiinvaelluskohde. Länsimaalaiset ihanuudet ovat tarjolla helposti, mutta hintataso on silti edullinen ja paikallinen kulttuuri kiehtova.

Toisaalta Chiang Maissa pääsee kokemaan paljon sellaista mitä kotona Suomessa on vähemmän.

Katutaide. Toivoisin Suomeen enemmän väriä ja kaupunkikulttuuria. Toki asiat ovat muuttuneet paljon jo omani elinaikanani, mutta esimerkiksi laillista katutaidetta Suomessa on vielä valitettavan vähän. Chiang Maissa ihasteltiin tyylikkäitä muraaleja, joita ei tarvitse erikseen etsiä. Katutaidetta on joka paikassa.

Hylätyt mestat. Me rakastetaan autiotaloja ja ränsistyneitä huviloita. Suomessakin harrastetaan urbaania löytöretkeilyä (urban exploration), mutta harvemmin hylätyt talot saavat kovin kauaa paikallaan seistä – varsinkaan kaupunkialueella. Chrisu löysi Vanhankaupungin pohjoispuolelta aavemaisen hylätyn hotellin. Entinen palatsi House of Success Vanhankaupungin luoteisnurkassa kultakoristeineen teki myös vaikutuksen.

Markkinat ja temppelit. Näistä kahdesta Chiang Mai tunnetaan. Markkinoita on viikon jokaiselle päivälle. Myös temppeleitä on joka nurkalla. Suosittelen vaan kävelemään ympäriinsä, aistimaan ja piipahtamaan temppeleissä, kun siltä tuntuu.

Me tehtiin myös erillinen ekskursio kaupungin tärkeimmälle temppelille, vuoren päällä sijaitsevaan Doi Suthepiin. Temppelialue ja vuoren päältä avautuvat maisemat olivat todella kauniita, mutta kannattaa varautua turistimassoihin. Ehkä kärsin Kambodzan jäljiltä vielä temppeliähkystäkin. Meillä oli kuitenkin mukava päivä porukalla.

Chiang Mai on monien bloggaajien ikissuosikki. Esimerkiksi Yes Dear -blogin Pauliina, Sarikoo-blogin Sari ja Veera Bianca -blogin Veera ovat tykästyneet Chiang Maihin.

Kotoisa olo syntyy loppujen lopuksi aika yksinkertaisista jutuista. Chiang Maissa jokainen voi toteuttaa itseään ja löytää omia kiinnostuksen kohteitaan vastaavaa tekemistä. Asua voi parin euron dormissa tai modernissa Airbnb-kämpässä.

Usein törmää keskusteluihin, että ”onko tämä nyt sitä aitoa Thaimaata”. Koko keskustelu siitä, millainen Thaimaa on aito ja millainen ei, on jotenkin täysin epärelevantti. Thaimaa muuttuu ja kehittyy siinä missä muutkin maat. Paikalliset saattavat haluta syödä KFC:ssa, kun minä metsästän mahdollisimman halpaa pad thaita markkinoilta tai toisaalta herkullista vegaaniaamiaista. Sen sijaan, että ajattelisin, miten pääsen kokemaan mahdollisimman aitoa Thaimaata, yritän pitää silmät auki ja ottaa matkakohteen vastaan sellaisena kuin se mulle subjektiivisesti näyttäytyy.

 

Oletko käynyt chiang maissa? mitä tykkäsit?

 

Lue myös:

Battambang – minun Kambodžani

Kuinka rakastuin Hongkongiin

 

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI

Ladataan...

Olen aina epäileväinen, kun jostain paikasta kirjoitetaan matkaoppaissa, että ”tulet pariksi päiväksi, mutta haluat jäädä viikoksi”. Eteläisessä Kambodzassa lähellä Vietnamin rajaa sijaitsevalla Kampotilla on juuri tällainen maine. Halusimme selvittää, miksi.

Phu Quocilta Kampotiin pääsee lautalla ja bussilla. Saatiin jostain meille tuntemattomasta syystä liput lautan vip-tilaan. Siispä istuttiin Chrisun kanssa kaksin mauttomilla tekonahkasohvilla epäkorrektin vietnamilaisen huumoriohjelman pauhatessa televisiossa. Muut reissaajat oli ahdettu lautan kahteen kerrokseen kuin sillipurkkiin. Välillä joku kävi vilkuilemassa meitä, ja teki mieli huutaa: ”Ei me haluta olla täällä!”

Ha Tienin satamassa hyppäsimme pikkubussiin kohti Kambodzaa. Rajamuodollisuuksissa kesti toivottoman kauan, koska kyydin järjestänyt nainen katosi jonnekin tunniksi muovikassillinen passeja mukanaan. Lopulta saatiin kuitenkin leimat passiin, ja auringon laskiessa saavuimme Kampotiin.

Jo ekan illan aikana Kampotin viehätys avautui meille. Tyylikkäitä kolonialismin aikaisia rakennuksia, hymyileviä paikallisia, suloisia kahviloita (suosiittelen esim. Epic Arts Cafea ja Simple Thingsia), kaupungin kokoon nähden laaja ravintolatarjonta, tunnelmallinen jokiranta ja ihana majapaikkamme Kampot Cabana. Majapaikan valintaan kannattaa käyttää aikaa, koska Kampot on loistava paikka ”olla kotona”: keinua riippumatossa, lukea kirjaa, syödä hyvää ruokaa ja siemailla drinkkiä.

Parasta Kampotissa on kuitenkin ympäröivä maaseutu. Keskusta on tosi pieni, joten hetkessä hurauttaa ihmettelemään esimerkiksi kalastajien elämäntapaa Fish Islandille tai kiinalaisten rakentamaa patoa Tuk Chou –koskelle. Myös Green Bridgelle johtava tie on mukava ajelu, ja onnistuu myös polkupyörällä. Majapaikkamme isäntä ranskalainen Simon on asunut Kampotissa kaksi vuotta, ja tylsää ei ole vielä tullut. Joka päivä riittää jotain uutta nähtävää.

Kaupungin kokoon nähden Kampotissa asuu paljon ulkomaalaisia, joista monet ovat perustaneet oman yrityksen. Yrityksen perustaminen on helpompaa kuin Laosissa tai Vietnamissa. Vaikka suosimme paikallista aina kuin mahdollista, aasialainen ruoka alkaa pitkällä reissulla jossain vaiheessa tökkiä, mutta Kampotissa tämä ei ole ongelma. Tarjolla on niin italiaista pastaa ja pizzaa (vaatimattoman Ciao-kojun omistava Diego vääntää kaikki pastat kadulla käsin alusta alkaen, joten annoksen saamisessa kestää, mutta ruoka maistuu taivaalliselta) kuin Aroma-ravintolan herkullista falafelia. Aroman omistaja on tyypillinen Pot-pat (paikallinen termi Kampotissa asuvalle expatille). Hän tuli Kampotiin reppureissulla kolmeksi päiväksi, ja jäi sille tielle.

Ja kyllä, mekin viivyimme Kampotissa aiottua pidempään. 

Seuraa reissuamme maailman ympäri:

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI / BLOGIPOLKU

Ladataan...

Olen elämäni aikana yöpynyt sadoissa hostelleissa. Sen takia monille voi tulla yllätyksenä, että en varsinaisesti pidä hostelleista. Edullisen majoituksen lisäksi odotan hostellilta myös rentoa tunnelmaa, mutta valitettavan harvoin sitä löytyy. Suurin "ongelma" on se, että henkilökohtaisesti vietän mieluummin aikaa paikallisten kuin muiden reissaajien kanssa.

Yhdeksän vuotta sitten liityin Couchsurfingiin, joka muutti elämäni täysin. Olen yöpynyt mitä jännemmissä paikoissa, ja tavannut mitä mielenkiintoisempia ihmisiä, joista osasta on tullut läheisiä ystäviä. Nykyään kuitenkin kaipaan tietynlaisia mukavuuksia ja myös omaa aikaa, joten majoitun myös hostelleissa ja hotelleissa. Sohvasurffaan vain, jos olen valmis muuttamaan omia suunnitelmiani majoittajani menojen mukaan, ja minulla ei ole tarkkoja suunnitelmia kohteessa. Sohvasurffauksessa on nimenomaan kyse ihmisten kohtaamisesta ja yhdessä olosta, ei ilmaisesta majoituksesta.

 

Samaa sohvasurffauksen tunnelmaa etsin hostelleista, mutta silloin ei ole mitään velvoitetta hengailla muiden reissaajien kanssa. Yhteisöllisyys jää kuitenkin usein haaveeksi. Keskustelut hostellituttavien kanssa jäävät useimmiten hyvin pinnalliselle tasolle, ja turhaudun helposti. Koti-ikävä iskee, ja haluaisin vaan jutella Skypessä tuntikausia Suomessa odottavien ystävien kanssa.

Mielenkiintoista on, että moni reissaaja haluaakin pysyä anonyyminä, ja jopa nauttii siitä, ettei keskustelussa tarvitse kertoa tarkemmin omia tunteita ja ajatuksia. Mistä tulet, mihin olet menossa – se riittää viihdyttämään monia. Suomalaiseen tyyliin en kuitenkaan tykkää puhua lämpimikseni vaan jos juttelen jollekin, olen aidosti kiinnostunut tutustumaan. Toki ajatus siitä, että ”hei, me majoitutaan samassa hostellissa, meistä tulee parhaita ystäviä!” on täysin järjestön. Sama matkakohde ei ole riittävän yhdistävä tekijä vaan muutakin yhteistä olisi löydettävä. Sohvasurffauksessa ongelma ratkeaa sillä, että voi etukäteen tutustua majoittajan profiiliin, ja ottaa yhteyttä vain, jos tuntuu, että jonkinlainen yhteys voisi löytyä.

”I’m not antisocial, I’m selectively social”

Reissussa kaipaankin aitoja kohtaamisia, en seuraa seuran vuoksi. Viihdyn hyvin itsekseni, ja tällä maailmanympärimatkalla on tietenkin Chrisu mukana, joten vietämme paljon aikaa kahdestaan. Chrisu kaipaa enemmän porukassa hengailua, ja Phu Quocilla päätimmekin oman rantabungalowin sijaan majoittua yhteisölliseen hostelliin.

Island Life Hostel on parikymppisten Samuelin ja Duongin pyörittämä hostelli Ong Langin kylässä Phu Quocin saarella. Hostellilla on erinomaiset arviot niin Bookingissa, Tripadvisorissa kuin Facebookissa. Arvioissa korostuvat nimenomaan hostellin tunnelma ja yhteisöllisyys, ei niinkään majoitustilat. Hostelli vaikutti todella sympaattiselta, ja toiveissa oli, että tämäkin skeptikko saataisiin lämpenemään.

Jo ensimmäisenä iltana kävi ilmi, että olimme tulleet oikeaan paikkaan. Asiantunteva, lämminhenkinen ja kielitaitoinen henkilökunta saivat meidät innostumaan saaresta, josta meillä ei ollut kovinkaan suuria odotuksia. Muiden reissaajien kanssa löytyi heti yhteinen sävel. Kävimme yhdessä syömässä, ja istuimme hostellin baarissa tien varressa myöhäiseen iltaan asti. Ollaan Chrisun kanssa oltu varsinaisia eläkeläisiä reissussa, ja menty yleensä nukkumaan kymmenen aikoihin.

Island Lifessa on vain 16 sänkypaikkaa (10 vuodetta makuusalissa ja 3 kahden hengen huonetta), joten muihin reissaajiin tutustuu helposti. Kynnys jutella muille on pienempi kuin isoissa hostelleissa. Hostelli sijaitsee Ong Langilla eikä alueella ole kahviloita ja baareja, joissa reppureissaajat hengailisivat (lukuun ottamatta hostellin omistajan Samin So True –ravintolaa, jonka valtasimme useana iltana). Tämä vetää porukkaa kasaan, mutta missään vaiheessa ei tullut oloa, että olisi pakko hengailla porukassa. Kaikki tuntui luonnolliselta, ja nopeasti ryhmä hitsautui yhteen. En ole ryhmäihminen vaan viihdyn paremmin yksittäisten läheisten ystävien seurassa, joten tuntui oudolta, että yhtäkkiä halusinkin osallistua kaikkiin aktiviteetteihin, ja vaeltaa 16 hengen lauman kanssa paikasta toiseen. Mieleen muistui Prometheus-leirit ja Erasmus-vaihto, joissa olen aiemmin kokenut vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kaikki kokoontuivat yhteen aamiaisella, ja kertoivat suunnitelmiaan päivälle. Minä ja Chrisu seikkailimme useimpina päivinä kahdestaan skootterin selässä, mutta illalla pimeän tultua kokoonnuimme jälleen yhteen. Porukka tuntui olevan enemmän kiinnostunut muihin tutustumisesta kuin bilettämisestä ja juomisesta. Tämä oli erittäin virkistävää, koska useimmiten hostelleissa ihmiset haluavat juhlia eikä sillä ole niin väliä kenen kanssa. Toki oluttakin kului, mutta kenelläkään ei ollut tarvetta lähteä kylille (lue: Long Beachille), mistä olisi löytynyt enemmän menoa. Ja kun kerran Duong Dongin kaupunkiin lähdettiin, niin se tehtiin koko hostellin voimin. En ole ikinä aiemmin ollut tilanteessa, ettei kukaan halunnut jäädä hostellille. Yleensä olen ollut itse se, joka mieluummin katsoo omassa huoneessa Netflixiä kuin lähtee yöelämään porukalla.

Viikon kohokohta oli reissu Phu Quocin eteläpuolella sijaitseville saarille. Olimme Chrisun kanssa halunneet veneretkelle, mutta paikallisten matkailuyrittäjien retket eivät innostaneet. Netin arviot eivät olleet kovin mairittelevia. Kun Sam ehdotti, että lähdetään omalla porukalla saariretkelle, olimme todella innoissamme. Kahden veneen voimin lähdimme An Thoista valloittamaan Finger Nailia, Dam Ngangia, May Rutia ja Pineapple Islandia (Hon Thom). Etenkin May Rut oli mieleemme, koska saarella ei ollut samaan aikaan ketään muita.

Phu Quocin etelepuolen saarilla ei ole vielä juurikaan majoitusta, mutta pikkusaaret ovat kehityksen alla kuten itse Phu Quocin saarikin. An Thoista rakennetaan köysirataa Hon Duan ja Hon Roin kautta Hon Thomilla. Tornit, joiden välille köysirata tulee, olivat jo pystyssä, ja näky oli järkyttävä. Miten kauniin merimaiseman voikin pilata rumilla betonitolpilla. Surullista. Yksi syy jälleen kerran suunnata Phu Quocille nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.

Vaikka et yöpyisi Island Lifessa, suosittelen piipahtamaan So Truessa ja Island Lifen baarissa drinkillä. Samille voi myös laittaa viestiä, jos haluaisit mukaan saariretkelle. Meidänkin porukassa hengaili sveitsiläinen David, joka majoittui muualla, mutta piti yhteisöllisestä meiningistämme niin paljon, että tuli joka aamu hostellille kysymään, että mitä tänään on suunnitelmissa. Hänestä tuli viikon aikana maskottimme, ja osalla selvisi vasta viikon jälkeen, että hän asui muualla (ihanalla Orchard Farm –tilalla, jota voin lämpimästi suositella). Lähdettyämme kuulimme, että David vihdoin ”luovutti”, ja muutti Island Lifeen. Sam kertoi, että n. 90 % hostellin vieraista haluaa yöpyä pidempään kuin aiemmin suunnitteli. Hotelli on usein täyteen varattu, joten ihmiset ovat jopa nukkuneet ulkona riippumatossa, koska eivät ole halunneet lähteä hostellista. Eli varoituksen sana: jos majoitut Island Lifeen, et ehkä ikinä halua lähteä.

MILLAISIA KOKEMUKSIA TEILLÄ ON HOSTELLEISTA? KUINKA AVOIMIA OLETTE REISSUSSA? KIINNOSTAAKO YLIPÄÄTÄÄN MUIDEN REISSAAJIEN TAPAAMINEN?

***

We spent a wonderful week at Island Life Hostel in Phu Quoc, Vietnam. Why it was so special? To find the reason in English, please refer to my friend Ashley's blog. She is teaching English in Vietnam and was part of our little family and comminity in Phu Quoc.

Join us on our journey:

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI / BLOGIPOLKU

Pages