Ladataan...

Muistattehan suosikkituotteeni heinäkuun Bette Boxista? Kyseessähän oli tosiaan BodyBoom -kahvikuorinta, josta harmittelinkin sitä, että boxiin oli päätynyt vain näytekokoinen tuote. Satuinpa sitten ensimmäistä kertaa osallistumaan Bette Boxin järkkämään arvontaan, jossa oli mahdollisuus voitta BodyBoom -paketti, ja arvatkaas mitä? Kyllä, tälläkin kertaa meikäläisellä kävi äärimmäisen hyvä tuuri! Pitäisiköhän tässä vaihtaa nimensä Hannu Hanheksi, vai onkohan tämä vain universumin hyvitys siitä inhottavasta kesäflunssasta? Oli miten oli, en ainakaan valita!

 

Paketissa oli mukana kolme kahvikuorintaa, kaikki eri tuoksuisia. Bette Boxin mukanahan minulle tuli kookos, joka ei ehkä kuulu ihan suosikkeihini. Tähän palkintoon kuului 200g Originalin, 200g mangon, ja 30g banaanin tuoksuista kuorintaa. Erityisesti tuo mango houkuttelee minua suuresti, vaikka kaikki tuoksuvaihtoehdot otan varmasti testiin.

 

BodyBoomin kahvikuorinnat on valmistettu luonnollisista raaka-aineista, ja niiden luvataan taistelevan selluliittia ja venymäarpia vastaan. Luonnollisesti ne myös kuorivat, puhdistavat ja pehmeyttävät ihoa, ja tuotteiden kerrotaan myös hidastavan ikääntymisen merkkejä. Kahdensadan gramman paketin kerrotaan kestävän oikealla annostelulla noin kuukauden, jos kuorintaa käytetään 2-3 kertaa viikossa. Omasta mielestäni siis hintaan nähden hyvin riittoisaa.

 

Olin alunperin säästellyt Bette Boxista saamaani kuorintaa ensi viikon leiriä varten, jotta voisin käyttää sitä saunomisen yhteydessä. Nyt kuorintaa on kuitenkin niin paljon enemmän, etten ehkä jaksa odotella niin kauaa. Ehkäpä otan yhden testiin jo heti tänään! Uskon BodyBoomin olevan tuotesarja, johon rakastun täyttä päätä. Kuorinnat ovat muutenkin lähellä sydäntäni, eikä todellakaan haittaa, että kuorinta myös tuoksuu herkulliselta.

 

Olettekos itse testailleet BodyBoomin kahvikuorintoja? Jos ette, niin mikä on teidän oma suosikkikuorintanne?

 

Kirsikka W.

Ladataan...

Uskokaa tai älkää, mutta meitä isompiakin mimmejä tullaan iskemään aina säännöllisin väliajoin. Joitakin useammin kuin toisia, ja se riippuu paljolti siitä, kuinka paljon viettää aikaa ihmisten keskuudessa. Monet mieltävät, että tullakseen isketyksi pitäisi liikkua baareissa, klubeilla tai muissa sinkkujen suosimissa paikoissa, vaikka tosiasiassa herrasmies tai -nainen saattaa osoittaa kiinnostustaan lähestulkoon missä tahansa tilanteessa. Usein iskurepliikit voivat olla hyvinkin tökeröitä, osa jopa loukkaavia. Nyt jaan omat suosikkini iskurepliikeistä, joilla minua on joskus lähestytty.

 

 

"Mä oon muuten kukkakauppias, lähetkö ottamaan parit drinksut?" Olin ensimmäistä kertaa alaikäisenä baarissa, enkä siinä vaiheessa vielä todellakaan tottunut iskuyrityksiin. Mies oli noin kolmikymppinen, minua päätä lyhyempi, todella bodattu, ja kalju. En lähtenyt matkaan, vaan sopersin tekosyyksi jotain lapsenvahtikeikasta ja poistuin paikalta.

 

"Sulla on tosi nätit keuhkot". Kiitos paljon, tuntematon mies Itäkeskuksen metroasemalla. Olin juuri astumassa julkisesta vessasta pois ja jatkamassa matkaa kaverini kanssa. Hetki siinä meni, ennen kuin tajusin, mitä mies oli keuhkoilla oikeasti tarkoittanut. Nokkelasta ilmaisutavasta huolimatta en lämmennyt.

 

"Sori, oli pakko kokeilla," totesi nuori mieshenkilö Baarikärpäsen tanssilattialla kähmittyään rintaani. Miehen takana seisova (oletettavasti) tyttöystävä ei näyttänyt kovin iloiselta. Oman avokin kanssa siirryttiin takavasemmalle, sillä ajattelin että vaimoke antaa miehelle löylytystä ihan tarpeeksi. Vinkkinä kaikille kundeille: harva syttyy luvattomasta lääppimisestä.

 

"Et ehkä oo ihannepainossas vielä, mut ainakin sulla on hyvä rintakuva." Anteeksi mitä? Rintakuva? Siis tällainen vai? Tälle saamalleni Facebook -viestille on naurettu eri kavereiden kanssa jo useasti. Yritys hyvä kymmenen, mutta jos tämä on paras mihin pystyt, niin suosittelen vaikka googlettamaan parempia reploja.

 

"You look just like my friend, are you sure you're not her?" Kundi näytti vielä kuvan nettitutustaan, joka ei hiustenväriä lukuunottamatta ollut lainkaan minun näköiseni. Ystävällisesti koitin selittää miehelle, että kyllä, tiedän etten ole kuvan henkilö, ja ei, en aio antaa hänelle numeroani sitä todistaakseni. En ole kuitenkaan ihan niin tyhmä kuin miltä näytän.

 

"Sä olet nätti, mutta oisit nätimpi jos laihduttaisit". Hauska kuulla, mutta valitettavasti mielipidettäsi ei kysytty. Mistäköhän syystä tuollainen kultakimpale mahtaa vielä olla sinkku?

 

"I want to practice sex with you, do you accept?" Onneksi tämä tarjous tuli somessa, eikä kasvotusten, sillä olisi varmasti ollut hankala pitää pokka tuossa tilanteessa. Valitettavasti olin viestin saadessani jo parisuhteessa, joten seksinharjoitus jäi minun osaltani väliin. Vaan tuskinpa olisin tarjoukseen tarttunut silloinkaan, jos olisin ollut sinkku.

 

"Hei tyttö, tuuppas tänne vähän viettämään laatuaikaa". Mikä hinku näillä on hyökätä aina vessareissuilla? Olen saanut osakseni monta samankaltaista kutsuhuutoa. Aina vessa- tai juomanhakumatkalla, ja aina keski-ikäisiltä humalaisilta miehiltä. Tytöttely sinänsä on jo omasta mielestäni epämiellyttävää, ja kun siihen lisätään mauton iskurepliikki, niin vilunväreet on taattu.

 

On osa miehistä käyttänyt ihan hyviäkin keskustelunaloituksia, joten positiivisiakin kokemuksia löytyy, mutta parhaiten mieleen jäävät nimenomaan nämä surkuhupaisat yritykset. Niinkuin varmasti monella muullakin jää.

 

Minkälaisilla typerillä ja/tai hauskoilla reploilla teitä on lähestytty?

 

Kirsikka W.

Ladataan...

En tiedä johtuuko se hyvistä ilmoista, hiipumassa olevasta flunssasta, vai jostain maagisista voimista, mutta tänään olen ollut erittäin hyvällä päällä. Tavallista paremmalla, tarkoitan. Se sai minut miettimään asioita, jotka ovat saaneet minut hyvälle tuulelle tässä lähiaikoina, ja tietenkin ne kannattaa jakaa täällä bloginkin puolella!

 

 

Facebook -kirppikseltä ostettu H&M:n yksisarvislaukku. Ihan järjettömän söpö pieni glitterlaukku, joka on tarkoitus ottaa ekalle ulkoilutukselle tänä viikonloppuna. Tähän ei paljoa muuta mahdu, kuin aivan tärkeimmät, joten sopii hyvin esimerkiksi niihin hetkiin, kun varsinainen laukku pitää jättää jonnekin muualle. Tai sitten kauppareissulle, kun mukaan ei tarvita mitään sen ihmeellisempää.

 

Lumenen Lähde -kasvosuihkeTämä tuli heinäkuun Bette Boxin mukana (postauksen voit lukea tästä), ja on ollut itselläni kovassa käytössä. Viikko sitten suihke oli mukana Linnanmäen reissulla, ja piti kasvot raikkaina koko päivän ajan. Tämä tuote lunastaa myös lupauksensa siitä, ettei se sotke meikkiä. Suihkun tiheys on niin hienojakoinen, ettei kasvoille jää pisaroita, jotka sotkisivat meikin.

 

Netflixin Grace and Frankie -sarjaTätä olen nyt maratoonannut parin päivän ajan, ja olen todellakin pitänyt! Sarja on jotenkin aivan erilainen, kuin kaikki muut joita olen katsonut. On jotenkin kummallista miten minä, parikymppinen Espoolainen, pystyn samaistumaan niin moneen asiaan 70-vuotiaissa henkilöissä.

 

 

Vaaleampi ilme hiuksissa. Vaalensin hiuksieni yläosaa viime viikolla, ja iskin päälle Biozellin pinkkiä värinaamiota, jota minulla lojui kaapin nurkissa. Tykkään tästä vähän raikkaammasta väristä, ja tarkoituksena on käydä hakemassa uusi puteli tässä lähiaikoina, jotta saan käsiteltyä kaikki vaalennetut kohdat. Nyt väriä ei riittänyt ihan joka puolelle, joten sävy ei ole täysin tasainen, mutta se on helppo korjata.

 

Rohkaistuin viimeinkin varaamaan hammaslääkäriajan. Olen siirtänyt tätä jo vaikka kuinka pitkään, mutta nyt vihdoinkin sain sen tehtyä. En tykkää puhua puhelimessa, enkä liiemmin nauti lääkäreillä käynnistäkään. Nyt aika on kuitenkin hommattu, vaikka vapaata olikin vasta syyskuussa. Onneksi tarve ei kuitenkaan ole akuutti.

 

Ihana avomies. Vihaan tiskaamista, ja usein tiskaan vain kun on aivan pakko. Tällöin tiskaaminen jää yleensä avomiehelle, ja tänäänkin hän tiskasi lähes koko tiskivuoren, joka altaaseen oli kerääntynyt. Ihanaa, parasta, jes! Itse lupasin huomenna siivota kylpyhuoneen ja laittaa ruokaa (jotka kummatkin teen paljon mieluummin kuin tiskaan).

 

Mitkä asiat ovat teidän suosikkejanne juuri tällä hetkellä?

 

Kirsikka W.

Ladataan...

Täytän parin viikon päästä kaksikymmentä. Olen siis ollut täysi-ikäinen vasta pari vuotta, ja omillanikin asunut vasta 11 kuukautta. Silti olen alkanut huomata, miten "aikuisuus" vaikuttaa omaan elämääni jatkuvasti. Ikään kuin parissa vuodessa sitä olisikin yhtäkkiä aivan uusi ihminen. Parempi ihminen.

 

 

Täysi-ikäisyyteen astuttua vastaan tuli monia uusia velvollisuuksia ja rajoituksia, joista luultavasti suurin osa on yhteiskunnan määrittelemiä. Ohjeita ja "käskyjä" tulee silti monelta muultakin taholta, vaikkei minun elämäni tosiasiassa vaikuta heihin tippakaan. Minusta on hyvin kummallista, miten rajoitetuksi osa ihmisistä mieltää sen, minkälainen aikuisen ihmisen tulisi olla, ja miten tämän tulisi elää elämäänsä. Monesti myös täysin tuntemattomat ihmiset tunkevat nokkaansa asioihin, joista eivät todellisuudessa tiedä yhtään mitään.

 

Minulle on vihjailtu ja suoraan päin naamaa kerrottu monia "neuvoja", joiden ilmeisesti pitäisi määritellä minut. Esimerkiksi, koska olen aikuinen, niin huoneeni ei saa enää olla sotkuinen. Mutta jos olen aina ollut epäjärjestyksen keskellä elävä ihminen, niin miten muka maagisesti muuttuisin järjestelmälliseksi aikuistuttuani? Useasti olen saanut myös kuulla siitä, että en voi valvoa öitä ja nukkua päivisin, sillä silloin elämäni menee täysin raiteiltaan. Vireystilani on kuitenkin aina ollut iltaisin korkeimmillaan, ja nukun joka tapauksessa vähintään kymmeneen joka aamu, kunhan siihen vain on mahdollisuus. Näin olen tehnyt suurimman osan elämästäni ilman sen suurempia ongelmia koulunkäynnissä tai työelämässä.

 

Aikuisena rahankäytönkin pitää kuulemma muuttua. Turhanpäiväiset ostokset (kuten kosmetiikka, uudet vaatteet, ja pelit) pitäisi jättää hankimatta, ja ostaa sen sijaan jotain hyödyllistä. Tähän päivään mennessä en ole vielä saanut selville, mitä se hyödyllinen sitten on. Meillä on kotivakuutus, vuokra ja laskut tulee maksettua ajallaan, vessapaperi ei ole kertaakaan loppunut kesken, ja tarvittavat lääkkeet ovat kaapissa. Eikö tämän jälkeen ole muka ihan oma asiani, mihin rahani käytän? Itselläni ei tule juurikaan kulutettua rahaa edes alkoholiin tai matkailuun, joten miksen saisi hemmotella itseäni uusilla meikeillä tai vaatteilla silloin tällöin? Syntihän se taitaa olla, jos ei halua joistain mukavista asioista luopua täytettyään 18.

 

Entäpä ulkonäkö sitten? "Näyttääkö toi nyt muka kivalta?""Miksi sun pitää meikata noin raskaasti? ja "Pukeutuisit kunnollisiin vaatteisiin" ovat lauseita, jotka olen kuullut todella monta kertaa. Luulisi, että nimenomaan aikuisena saisi päättää, minkälaiselta haluaa näyttää, mutta ilmeisesti ei. Miksi ylipäätänsä pitää puuttua muiden ihmisten ulkonäköön? Rikonko liian räikeästi protokollaa, jos käytän sitä crop toppia tai sinistä huulipunaa? Olen ilmeisesti jo sen ikäinen, että oma tyyli on täysin kielletty. 

 

Ainiin, ja muistakaapa kaikki aikuiset, että ruokaa saa syödä vain jos se on terveellistä. Tai vähintäänkin pitää antaa olettaa, että syö suurimman osan ajasta lautasmallin mukaisesti. Herkkuja ei saa vedellä napaansa, paitsi yksin kotona pimeässä huoneessa, ettei varmasti jää kiinni. Fazerin Makeinta on vapaus -kampanja oli mielestäni ihan älyttömän hyvä esimerkki siitä, minkälainen asenne aikuisilla usein on herkutteluun.

 

Ja tässä oli tosiaan vain muutama asia, jotka määrittelevät stereotyyppisen aikuisen. Sellaisen aikuisen, jollainen minun pitäisi olla, ja sellaisen aikuisen, jollaista minusta tuskin koskaan tulee.

 

Kirsikka W.

Pages