Ladataan...

Ruisrock-Siskokset saapuivat ensimmäisenä päivänä alueelle vain noin tunnin myöhässä.

Matka tehtiin aina pyörällä - enemmän tai vähemmän kiukkuisissa tai iloisissa merkeissä.

Ensimmäinen keikka oli tietenkin se paras ja tärkein.

Olen ihan varma, että Olavi katsoi minua, kun lauloi:

"Se tyttö, jonka nain."

Melkein siis kuin olisi tullut kosituksi. Tottakai suostun.

Kuohuviinipullon ostaminen oli pelkästään järkevää.

Se tuli edullisemmaksi kuin törkeän kalliit oluet ja siiderit.

Sen lisäksi sillä sai keskustelukumppaneita:

"Ai, te ootte ostaneet kokonaisen pullon?"

No johan nyt toki olemme.

"Jos mä otan itsestäni kuvan Instagrammilla sun aurinkolasien heijastuksesta, niin kuinka tekotaiteellista paskaa se on?"

-No. Melko.

Arvatkaa, mitä mä olen tässä kuvassa kuvannut?

Lauantaina jo ennakoimme, että sunnuntaina seuran jälkeen parasta oli tietenkin Robin.

Niin! Voit silti soittaa...

Sunnuntaina satoi vettä -paljon!

Toisia olisi saattanut ottaa päähän. Meitä ei.

Me nauroimme, otimme kuvia ja pakenimme pöydän alle.

Onneksi viinipullossa oli korkki.

Kiitos Ruisrock 2012,

annoit kaikkea sitä, mitä festareilla toivoo saavansa.

Ei se olisi ollenkaan sama olla omassa pihassa niiden samojen ihmisten kanssa juomassa niitä samoja juomia ja laulamassa sitä samaa Murheellisten laulujen maata.