Ladataan...

Pohjalainen nainen menossa pohjalaisiin vuosijuhliin.

Vuosijuhlat onnistuivat oikein hyvin. Kyyneleiltä vältyttiin, mutta iloa ja naurua oli senkin edestä. Jatkoilla tanssin sukkahousuni rikki - eihän sitä nyt korkokengillä uskalla tanssia.

Jatkojen suurin oivallus taisi olla, että Frontside Ollie on uusi Aikuinen nainen. Sen verran innostuneesti kaikki tanssilattialla hyppivät. Voi Robin, minkä teit!

Minut palkittiin ansiomerkillä. Taitaa tosiaankin olla aika jäädä osakuntatoiminnasta eläkkeelle ja pyrkiä kaikin tavoin siirtymään sinne senioripöytään.

Vuodet ovat olleet ihania ja aivan parhaita.

Menneisyyteen ei voi kuitenkaan jäädä elämään, vaan pitää pyrkiä vakain askelin eteenpäin. Sen olen tällä viikolla tajunnut useammassakin asiassa.

Kauniit ja rakkaat muistot ovat tärkeitä, mutta niitä ei voi väkivalloin kiskoa nykyisyyteen. Jokaisella hetkellä on ollut ja tulee olemaan oma aikansa.

Nyt voisin järjestää hiukseni ja lähteä kohti aurinkoa! :)

Kyllä mä joskus hymyilen.

Ladataan...

Eniten ehkä odotan sitä hetkeä, kun voin hengähtää ja todeta, että kaikki meni hyvin. Tai no, eihän minun näissä vuosijuhlissa tarvitse stressata kuin siitä, ettei käsiohjelmassa ja juhlajulkaisussa ole mitään toivottomia kirjoitus- tai taittovirheitä.

Sen lisäksi voin vähän stressata siitä, että saan päähäni taottua, etteivät nämä ole vielä hyvästit S-Osikselle. Vappuun on vielä aikaa.

Lauantaina on tarkoitus juhlia ja muistella kaikkia niitä hetkiä, jotka olen Yo-taloissa kokenut. Yksi niistä hetkistä on vuosijuhlien jatkot, joista ylläoleva kuva on napattu. Minä rauhotuin hetkeksi. Sen jälkeen taisin tanssia aamuun asti - niin kuin vuosijuhlissa kuuluukin.

Eivät ne ole juhlat eikä mitkään, ellei saavu sillikselle iltapuvussa. Saa nähdä, miten tänä vuonna käy. Ainakin aion pakata pyyhkeen mukaani jo cocktail-tilaisuuteen lähtiessäni.