Ladataan...

Käyn lenkillä MicMacin housuissa, jotka on ihan oikeasti hankittu yläasteella. Kyllä vaan: yläasteella. Hyvin ovat palvelleet. Nyt alkaa toinen pulttu (eli lahje) vähän repeytyä ja suurin kauhistuksen kohteeni onkin se, että tehdäänkö MicMacin housuja enää? Tuo kangas on täydellistä kesälenkeille! Älkää siis hajotko vielä rakkaat teinihousuni!

Lenkkarini ovat myös todennäköisesti hankittu yläasteella. Niissä on varpaiden kohdalla jo pieni tuuletusaukko, mutta kyllähän ne nyt vielä hetken menevät. Eihän pohjakaan ole vielä lähtenyt irti. Tapanani on ostaa uudet kengät sitten, kun edelliset saa samalla reissulla heittää roskiin. Useampikin ystäväni on nähnyt, miten marssin kenkäkauppaan, valitsen kengät ja heitän jalassa olevat kenkäni roskiin.

Sen lisäksi ylläni oli tänään t-paita, jonka löysin ollessani viimeksi Teuvalla. Se on mintunvärinen Gsus Industriesin paita. Onko Gsus Industriesiakaan enää olemassa? Ainakin muistan joskus kuolanneeni kaupassa eräitä farkkuja, mutta en todellakaan malttanut laittaa niihin 80 euroa.

T-paidan päällä oli huppari, jonka olen löytänyt Osakuntien vaatteidenvaihtopäivästä. Se on mahtava huppari, jossa saa pujotettua peukalot hihasta läpi. Hieno löytö sekin.

En koe lenkkivaatetusta kovinkaan tärkeäksi, kun minulla on mahdollisuus juosta katselemaan merta. Merenrannalla ilta-auringossa varjon kallioon heittävä lenkkeilijä on kaunis asussa kuin asussa.

Ladataan...

Tanssikurssit loppuivat huhtikuun lopussa. Sen jälkeen iski kauhea ahdistus: "Eiiih, nyt on pakko keksiä jotain liikuntaa, ettei musta tule läski ja ruma kesän aikana."

Päätin siis aloittaa lenkkeilyn. Oudointa tässä on se, että olen jostain syystä alkanut käymään juoksulenkeillä. Tähän on syynä ympäristö (eli kaverit), joka juoksee. Eihän sitä itse kehtaa vaan käydä kävelemässä, kun muut juoksevat. Lähtökuntoni ja tekniikkani juoksuun on aika surkea, mutta pienin askelin eteenpäin. Tärkeintä on se, että lyhyenkin lenkin jälkeen olo tuntuu hyvältä.

Yksi lenkkeilyn parhaista puolista on se, että pääsee tutkimaan naapurustoa. En ole koskaan ennen asunut tai liikkunut täälläpäin Turkua, joten lenkkeily on hyvä tapa käydä eri suunnissa katsomassa, mitä täällä on.

Nyt jo olen löytänyt mm. tämmöstä:

Pöö?

Natsaa, natsaa!

Kallion päältä löytyi graffitein somistettuja rakennelmia. Ehdotin heti, että tänne täytyy joskus päästä grillaamaan. Kämppikseni oli sitä mieltä, että kyseessä on joku teinien ryyppäyspaikka. No hyvinhän me sinne sovitaan?

Valkovuokkoja graffitien läheisyydessä.

Ihmisen ja luonnon kaunis tasapaino?

Löysin paratiisin!

Vajaan 3 km:n päässä on ihanat kalliot, joilta voi katsella merelle. Pysähdyin pitämään taukoa, makaamaan kalliolle ja kuuntelemaan musiikkia. Olin äärettömän onnellinen tämän paikan löytämisestä. Minähän voin mennä tuonne vaikka joskus lukemaan kirjaa - niin ja ehdottomasti piknikille. Ihanaa. En tosin tiedä, miten paljon paikan idyllisyyttä haittaa se, että melko lähellä on uimarantoja. Sen näkee sitten kesällä. Onhan sekin nyt mahtavaa, että 2 km:n päässä on uimaranta. Voi kesällä juosta kotoa suoraan veteen.

Tämä uusi harrastus on hyvä.