Ladataan...

Muutin viikko sitten. Aloitin uuden elämän uudessa kodissani.

Kirjoitin yliopistourani viimeisen tentin. Aloitin uuden elämän vakituisessa työsuhteessa.

Vappuhumalassa erosin poikaystävästäni. Opettelen jälleen elämään omaa elämääni itsenäisesti.

Vaatteet ovat kaapeissa. Kirjahylly on järjestetty. Seuraavaksi täytyy saada cd-levyt paikoilleen ja pyykkikone kylppäriin.

Onneksi minulla on tässä uudessa elämässäni aikaa, jota käyttää kodin laittamiseen ja elämän rakentamiseen.

Erityisen onnekas olen, koska uudessa elämässäni ovat mukana vanhat ystäväni, jotka ovat monella tavalla aivan parhaita. Vai miltä kuulostaa se, että voi jäädä ystävien sohvalle nukkumaan hyljettä halaten? Tai ex tempore -reissu Helsinkiin Olavi Uusivirran keikalle? Tai junamatkalla saatu kutsu katsomaan jääkiekkoa? Tai serkut, jotka lupaavat hoitaa melkein puolet valmistujaisteni tarjoilusta? Tai illalla saatu kutsu aamukahville? Nämä kaikki ovat tapahtuneet puolen viikon aikana. Tuntuu, että olen nähnyt ystäviäni enemmän kuin viimeiseen kolmeen kuukauteen. Luultavasti se onkin totta.

Ystävät - parasta ikinä.

Ladataan...

Palautin torstaina graduni. Ojensin kaksi kappaletta tiedekunnan kansliassa istuneelle naiselle. Nainen sanoi: "Kiitos" Minä naurahdin hermostuneesti: "Mitä mä nyt teen?" Nainen nauroi ja totesi, että nyt täytyy odottaa.

Odotetaan sitten. Jotenkin sitä olisi kuvitellut, että gradun palauttaminen aiheuttaa sellaisen ilon ryöpsähdyksen, että tekee mieli juosta alasti pitkin Aurajoen rantaa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vaatteet pysyivät päälläni ja kirosin säätä.

Vielä on asioita kesken. Vielä on yksi tentti tekemättä ja muuttolaatikot pakkaamatta. Viikon päästä tähän aikaan olen palauttanut yliopistourani viimeisen tenttipaperin ja olen keskellä muuttoa. Viikon päästä on tämän asunnon viimeiset kuoharit nautittu ja elämä siirretty uuteen asuntoon.

Hieman jännittää. Elämä ilman kämppiksiä ja kissaa. Elämä, jossa yliopistovuodet ovat vain muistoja valokuva-albumeissa.

"Aikuisuus, se se vasta onkin seikkailu!" totesi ystäväni neiti E.

Ladataan...

Isoäitini halusi välttämättä lähettää minulle orkidean keskelle muuttokaaosta - no hyvinhän se tänne sopii?

 

Tajusin tänään, että en ole ollut melkein viikkoon enää stressaantunut tai ahdistunut muutosta ja remontista. Siihen voi olla vain yksi syy: kaikki tavarani ovat täällä.

Kaikki tavarani ovat todellakin täällä - täällä jossain. Järjestelin tänään vaatteitani kaappeihini ja vaatehuoneeseen. Vaatteita järjestellessä olisi tehnyt mieli laittaa korkokengät jalkaan ja karata Turun yöhön.

En tiedä, koska kaikki tavarani löytävät niille oikean paikan. Mietin, onko se edes mahdollista? Onko todellisuus kuitenkin juuri purkamattomia muuttolaatikoita ja tavaroita, jotka etsivät paikkaansa? Siinä vaiheessa, kun koti olisi valmis, sieltä muutetaan pois.

Elämä on jatkuva projekti - miksei siis asuntokin?

Tällä hetkellä olen kuitenkin onnellinen. Kaikki seinät on maalattu ja avopuolisoni katselevat vuoroilloin kanssani True Bloodia tai Supernaturalia. Alan olla sitä mieltä, että kommuuniasuminen tuo elämääni parisuhteiden parhaat puolet ja jättää ulkopuolelle ne huonot puolet.

Toivottavasti tämä onni jatkuu myös silloin, kun suihkuverho on paikallaan ja dvd-levyt poissa muuttolaatikoista.

Pages