Vastuullisuuden sietämätön helppous

Vastuullisuus on helppo valinta. Kaupoissa on tarjolla tiedostavalle kuluttajalle vaihtoehtoja kaikelle sellaiselle, mitä pitää epäeettisenä, luonnon kannalta haitallisena, liiallisesti pakattuna, ihmisoikeuksia polkevassa maassa tuotettuna, tehoeläintuotannon tuotteena tai vaikka käyttöiän näkökulmasta huonolaatuisena. Tuoteselosteista selviää helposti, mitä on ostamassa. Helppoa.

Lentomatkustaminen on myös tehty ympäristöystävälliseksi. Vastuulliselta lentoyhtiöltä voi lentolipun yhteydessä ostaa hiilipäätöjen kompensoinnin. Vastuulliset lentoyhtiöt ovat myös päivittäneet kalustonsa uuteen niin, että polttoainen kulutus per matkustaja per kilometri on vähemmän kuin autolla ajaessa. Lentää voi siis hyvillä mielin.

Autoilukaan ei ole vastuulliselle ihmiselle omantunnon kysymys. Sähköautot yleistyvät, niisen toimintasäde kasvaa akkuteknologian kehittyessä ja latauspisteitä löytyy työpaikkojen parkkihalleista ja markettien parkkipaikoilta. Sähköllä ajaminen on lisäksi niin paljon halvempaa kuin bensalla tai dieselillä ajo, että rahaa jää myös muihin vastuullisiin valintoihin. Enää ei tarvitse yksityisautoiluakaan hävetä.

Suurin energian kuluttaja Suomessa on lämmitys. Senkin voi vastuullinen kuluttaja hoitaa kestävälle pohjalle monin tavoin. Jos asuu omakotitalossa, joi investoida määlämpöön ja aurinkopaneeleihin. Asunto-osakeyhtiössä voi myös tutkia maalömmön mahdollisuuden tai siirtyä käyttämään hiilineutraalia sähköä ja kaukolämpöä. Taloyhtiössä toki pitää saada kanssaihmiset vakuutettua asiasta.

Vastuullisia valintoja on helppo jokaisen tehdä, eikä tarvitse edes luopua mistään. Kovin suurta vaivaakaan ei tarvitse nähdä, tehdäkseen oman osuutensa lastemme tulevaisuuden eteen. Helppoa.

Mutta toisaalta…

Onko vastuullisuus kuitenkin vain hyvin toimeentulevien harrastus? Ilmastonmuutos on globaali ongelma, jonka torjuntatalkoisiin ei edes Suomessa läheskään kaikilla ole varaa. Hyvä omatunto taitaa olla vastuullisuusasioissa vain hyvin toimeentulevien saatavilla.

Finnair myy lentoihinsa hiilidioksidipäästöjen kompensointimahdollisuutta. Heidän sivuilla on laskuri, jolla vai näppärästi laskea lennon hiilijalanjäljen. Eikä se ole kallista. Thaimaan lentoihin voi ostaa hyvityksen alkaen 17 €. Aika halpaa. Toisaalta, kun tarkemmin tutkailee laskuria, siitä selviää, että tuolla hinnalla saa ostettua omalle osalleen lentojen polttoaineenkulutuksesta 1% usiututuvaa polttoainetta. Koko oman polttoaineosuuden kompentointi uusiutuvaan polttoaineeseen maksaisi 406 €. Hiilidioksidia meno-paluulennot tuotta noin 1 000 kg. Se on noin 10 % suomalaisen koko vuoden hiilijalanjäljestä ja esimerkiksi 50 % koko vuoden lämmityksen osuudesta. Monelle perheelle taitaa olla mahdottomuus laittaa lomamatkaansa 406 €/henkilö lisää vastuullisuuden ja hyvän mielen takia, mutta hyvin toimeentuleva sinkku sen voi varmasti tehdä. Entä ne taloudelliset uudet lentokoneet? Ne ovat isoilla lentoyhtiöillä niitä, mutta niiden alta on myyty vanhemmat ja paljon polttoaineitta kuluttavat koneet niille, joilla ei ole varaa uusiin lentokoneisiin. Siellä ne edelleen tupurrelevat CO2:ta Afrikan ja Aasian taivaalle vielä muutaman kymmenen vuotta.

Mutta jos lomamatkat on kuitenkin työllä ansaittu ja tuo voimia jaksaa taas vuosi arjen aherrusta, niin siirtymällä sähköautoon voi taas olla vastuullinen kuluttaja. Sekään ei taida kuitenkaan olla ihan jokamiehen mahdollisuus. Jos tavallisen perheauton saa uutena noin 28 000 €, niin sähköautot maksavat noin tuplasti enemmän. Ostohinnan erotuksella saa tämän päivän polttoainahinnoillakin noin 10 vuoden polttoaineet. Sähköauto vaatii lisäksi latauspisteen myös kotiin, joka maksaa tuhansia euroja. Jos laskee tavalliseen ja sähköautoon otetun lainan korkojen kuukausikustannuksen, niin tavallisella autolla voi ajaa säästyvällä korkokustannuksella 600 km kuukaudessa. Toki varakas ostaa 60 000 € Teslan käteisellä, eikä laskelma silloin päde. Mutta tässä huonoa omaatuntoa poteva pienituloinen voi bensa-autoa ajaessa lohduttautua sillä, että sähköauto ei ole oikeasti vastuullinen valinta. Sähköauton käyttämästä sähköstä tuotetaan 30 % fossiilisilla polttoaineilla (myös vaikka maksaisi siitä, että laskussa lukee ”vihreää sähköä”) ja sähköautojen akkumateriaalit tuotettaan kehittyvissä maissa lapsityövoimalla lähes orjatyönä ja samalla tuhotaan näiden maiden ympäristö.

Luomuruoka ja vastuullisesti tuotetut tuotteet ovat varmaan sitten jokaisen ulottuvilla? Jokaisella on, joka siis oikeasti haluaa olla vastuullinen, mahdollisuus maksaa esimerkiksi kahvistaan euro tai kaksi enemmän, jos se on vastuullisesti tuotettua. Tai ostaa kotimaisia vaatteitata muutaman kympin kalliimmalla HenkkaMaukan sijaan. Kuulostaa toki edulliselta yksittäisen tuotteen kohdalla, mutta kun koko vuoden ruoka-, vaate- ja muihin kuluihin laitetaan 10-30 % lisää vastuullisuuden kustannuksia, alkaa keskituloisenkin perheellisen mahdollisuuden vastuulliseen kulutukseen olla äärirajoilla.

Onko peli siis menetetty?

Vastuullisuus perustuu tietoon ja rehellisyyteen. Siinä uskoisin Suomen olevan yksi johtavista maista maailmassa. Kaupallisten toimijoiden vastuullisuus on yleensä osa markkinointia, eikä se ole sitä tietoa, jota oikeasti vastuullinen ihminen kaipaa. Valitettavasti poliitikot ovat myös epäluotettava tietolähde, koska heiltä saatavalla tiedolla on aina jokin tarkoitus. Se tarkoitus on heidän poliittisten tavoitteiden edistäminen, mikä se sitten onkaan.

Rehellistä ja oikeaa tietoa tuottavat yleensä erilaiset kansalaisjärjestöt, kuten GreenPeace ja Human Rights Watch, YLE:n ajankohtaisohjelmat, yliopistot ja esimerkiksi YK. Uskon, että tietoa jakamalla on mahdollista laajentaa ihmisten tietoisuutta asioista ja ohjata kulutusta oikeaan suuntaan. Kulutuksen siirtyminen vastuullisiin tuotteisiin tuo ne myös aikanaan keski- ja pientuloisten ulottuville.

Myös maailmatalouden epäkohtien tuominen päivänvaloon ja niiden määrätietoinen pitäminen esillä tulee ohjaamaan kulutusta joko vastuullisuuden taikka häpeän kautta. Esimerkiksi tieto 10 vuotiaalta kaivostyöläiseltä vaaditun työajan kertominen yhtä Teslan akustoa kohti ja kuva naama mustan lian peitossa kaivosmontussa seisovasta lapsesta saattaisi vaikuttaa ajatuksiin vastuullisuudeta.

Vastuullisuus tuotantoeläinten tehotuotannossa on oma lukunsa, jossa kansalaistottelemaatomuus on tuonut esiin asioita, joilla on ollut oma vaikutuksensa kulutuskysyntään. Jo sanat ”tuotantoeläin” ja niiden ”tehotuotanto”varmaan kertovat vastuulliselle ihmiselle asiasta sen, mitä asiasta tulee tietää vastuulliseen kulutukseen siirtymiseksi. Muille tarjoiltu tieto on siinäkin tie parempaan maailmaan.

Mutta mitä minä sille mahdan…

Sinäkin mahdat sille paljon. Kun seuraavan kerran osatat vaikka kananmunia, osta niitä munia mitä olet aina ostanut. Koita sitten saada mieleesi mielikuva niiden kanojen elämästä, jotka munat ovat munineet. Mieti samoin ”niiden toisten” kanojen elämää, oli valintsi sitten Luomu tai häkkikananmuna. Ole rehelinen. Jos et tiedä, miten munia erilaisissa kanaloissa tuotetaan, niin ota selvää. Mieti, millaisia ajatuksia, tai vielä parempi, tunteita, asia sinussa herättää. Tee sama harjoitus vaatteita ostaessasi niiden tekijöiden työolosuhteista, tai mieti lomamatkaa suunnitellessasi, kuinka vastuullista on tuottaa yhdellä lomalennolla sama CO2 -kuormitus kuin maailman ihmisillä on keskimäärin vuodessa?

Vielä lohdutuksen sana pienituloisille. Vaikka teillä ei ole varaa olla arjen pienissä valinnoissa vastuullinen, on teidän hiilijalanjälki noin 25 % hyvintoimeentulevan suomalaisen hiilijalanjäljestä. Turha kulutus tuhoaa maapalloamme, vaikka se olisi tehty vastullisten valintojen kautta.

puheenaiheet ostokset vastuullisuus oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *