Chaos

 

”If there is light – it will find you”

– Charles Bukowski

 

Viime päivinä en ole oikein saanut otetta asioista. Tai kaikki on aikamoista säheltämistä ja sohlaamista… En tiedä miksi.

Sunnuntaina kaadoin aamukahvit kotonani lavapöydän väliin. Sitä on haastava siivota ja lavat painaa paljon. Pöydän alla olevat kirjat tietenkin kastui. Sen jälkeen aloin tehdä kotihommia; pestä pyykkiä, tiskejä, imuroida… imuri lakkasi melko pian toimimasta. Vein sen lopulta melkoisen temppuilun jälkeen jätekatokseen. Ajattelin, että se nyt meni oikeasti rikki. Olinhan vasta vaihtanut pölypussinkin, eikä imuri ollut mikään ihan uusi. Hiukan myöhemmin puhelimeni laturi lakkasi toimimasta. Akku oli loppu, eikä se alkanut latautua. Aloin miettiä, että onko tämä nyt äärimmäisen huonoa tuuria vai mitä, että onko täällä asunnossa joku pielessä? Valot kyllä paloi, liesi toimi, kylppärissä toimi myöskin sähköt pistorasioita myöten. Onneksi minulle vinkattiin, että kyseessä on mahdollisesti päältä pois mennyt sulake, eikä sen kummempaa. Kiipesin kirppisvaatekassin päälle, jotta näin sähkökaapille (joo en omista tuoleja) ja kaikki johtui siitä. Sulake päälle ja naps, kaikki alkoi toimia taas. Myös jääkaappi alkoi hurista – en ollut edes tajunnut, että sekin on sammunut. Hyvä, etten odottanut aamuun, koska pakastinkin olisi ehtinyt sulaa. Hain roskiin heittämäni imurin ja laturin pois, (onneksi kukaan ei ollu ehtinyt niitä viedä). Minulla oli aivan liian monta laitetta samaan aikaan päällä, ja sulake ilmeisesti ylikuormittui. Nytpähän tiedän senkin jatkoa ajatellen. Olin ihan varma, että nämä sähköongelmat johtuu taloyhtiöstä. Täällä tehdään isoja remontteja parhaillaan (jotka kestää pitkälle loppuvuoteen) ja milloin täällä ei tule lämmintä vettä, milloin ei tule vettä ollenkaan tai sähköt on pois. Viime viikolla esimerkiksi eräänä päivänä hanasta tuli vain aivan jääkylmää vettä, ja jouduin sitten kikkailemaan ja keittämään vettä kattilassa, että kykenin pesulle. Minun on aivan pakko käydä suihkussa aina ennen nukkumaanmenoa. Minulla on muutenkin jatkuvasti kylmä (ja täällä asunnossa toistaiseksi myös), niin en olisi pystynyt mennä kylmään suihkuun. Ja käyn aina tulikuumassa suihkussa. Vesi ei todellakaan ollut mitään ”haaleaa” vaan ihan liioittelematta aivan jääkylmää. Tuo kyseinen päivä oli muutenkin aivan kamala, joten tuolle päivän päätökselle siinä kohtaa ei voinut kuin nauraa. Tuntui, kuin olisi kesämökillä omassa kotonaan kun heitin kylppärissä päälleni vettä kattilasta… Aamulla pääsin onneksi sitten ihan ”oikeaan” suihkuun, kun lämmintä vettä taas tuli. Ainiin. Vielä tuosta sunnuntaista. Ajattelin tuon kaiken sekoilun jälkeen mennä yin-joogaan lepuuttaa hermojani, mutta olin katsonut ajan väärin. Olin varannut joogan 17.30-19.00 ja törötin seisoa oven takana klo 18.45. Muistelin, että tunti olisi alkanut klo 19.00. Piti niellä ärtymys ja lähteä kaatosateessa takaisin kotiin.

Eilen aamulla lähtiessäni töihin ratikka ei jatkanutkaan x pysäkiltä eteenpäin, vaan kääntyi suoraan varikolle. Jäin pysäkille odottamaan seuraavia ratikoita, mutta sama homma niiden kanssa. Olisin toivonut, että kuski olisi informoinut matkustajia, että mikään raitiovaunu kyseiseltä pysäkiltä EI ota matkustajia kyytiin. Hukkasin siinä seisoskelemalla tuhottomasti aikaa. Juoksin seuraavalle pysäkille, hyppäsin johonkin numeroimattomaan ratikkaan, joka oli aivan täynnä ihmisiä. Olin liimautuneena ulko-oveen kiinni. Tunsin vaan kun hiki valuu selkää pitkin. Tuijottelin kelloa. Lasipalatsin aukion pysäkiltä otin spurtin töihin. Olin perillä 9.58, eli kahta minuuttia vaille töiden alun. Inhottavan hektinen aamu, en pidä kiireestä, enkä siitä tunteesta, kun tappelet aikaa vastaan. Täytyy vaan varata työmatkaan enemmän kuin 40 minuuttia, koska se ei näyttänyt eilenkään riittävän.

Tänään minulla oli terapia videoyhteyden kautta, mutta yhteys ei jostain syystä toiminut kunnolla. Siksi oma aikatauluni viivästyi sen takia ja minulla tuli tänään kiire hierontaan. Olin varannut klo 12.00 kraniosakraalihieronnan, enkä ollut ehtinyt tuossa välissä syödä edes mitään aamupalaa. En tajua, miten tämäkin aamu meni niin sählingiksi, vaikka minulla olevinaan piti olla aikaa. Vaan eipä ollut. Hyppäsin myöhässä olevaan ratikkaan, vaihdoin bussiin – joka oli myöhässä ja jouduin lopulta ottamaan taksin loppumatkasta ja olin paikan päällä klo 12.03. Tuon käsittelyn jälkeen (josta aion kertoa vielä jossain kohtaa lisää) menin aamiaiselle, mutta siinä vaiheessa minulla oli jo ihan järkyttävä päänsärky – joka tosin onneksi meni ohi. 1,5 tuntia tein matkaa julkisilla kotiin, jostain syystä tuolla oli ihan järjetön ruuhka. Nyt siis viimein kotona ja loppuiltana en aio tehdä juuri mitään. Mulla on tänään lääkkeen nosto, ja olo on tukala. Tämä ei ole ollut mikään rentouttavin vapaapäivä tähän mennessä, mutta onneksi voin yrittää tehdä illasta parhaan mahdollisen. Ja aion mennä ajoissa nukkumaan.

Pieniä juttuja, mutta isoja kuitenkin, kun menee energiaa / aikaa ihan turhiin asioihin. Ja tässä olotilassa kaikki pienikin ylimääräinen on raskaampaa. 

Minulla nyt nostetaan Sertralinia 25 mg / vko, lopulta 200 mg annokseen. Lääkkeellä oli nimittäin ihan alkuun vastetta, joten nyt olisi toivottavaa, että nosto olisi hyvä juttu ja lääke olisi sitten täydellä hoitotasolla. Viime viikolla tuo nosto vaikutti ihan selvästi. Koko kropassa oli outo, jännittynyt olo ja ahdistusta oli muutamana ensimmäisenä päivänä todella paljon enemmän. Kehossa, ja mielessä. Sama tänään. Nyt annostus on tästä päivästä alkaen viikon verran 150 mg. Dissosiaatio-oireilua on myös paljon enemmän. Kiire, stressi, väsymys lisää tietenkin näitä oireita ja kaikki tuollainen turha, ylimääräinen hoppuilu saisi (ja saa luvan) jäädä pois. 

Sain myös osittaisen selityksen jatkuvalle väsymykselle, sydämentykytykselle, ihon kuivumiselle, suupielten halkeilulle, keskittymiskyvyn puutteelle…; ANEMIA. Mun rauta-arvot oli todella matalat ja punasolujen koossakin jotain hämminkiä. Tieto oli äärimmäisen lohduttava, että kaikki uuvahtaminen ei johdu nyt vain ja ainoastaan työhönpaluusta. Sitähän pelkäsin, että jos tällainen olo vaan jatkuu ja jatkuu, voi se olla merkki siitä, että paluu ja tämänhetkinen tuntimäärä on vielä liikaa ja liian raskasta. Siitä onneksi ei ihan täysin ole kuitenkaan kai kysymys. Aika näyttää nyt miten tästä eteenpäin, kun aloitin rautalääkkeiden syömisen. Täytyy myös kiinnittää erityishuomiota ruokailuun. Tämänpäiväinen on tätä(kin) asiaa ajatellen todella huono esimerkki… kaikki kun vaikuttaa kaikkeen.

Minun piti lähteä viikonloppuna ystävieni luokse Itä-Suomeen rapujuhliin, mutta päätin jättää juhlat välistä. Matkustaminen, valvominen, juhliminen, sosialisointi, yms. on nyt liikaa. Minulla on viisi päivää vapaata, perjantaista tiistaihin, niin aion keräillä voimia, keskittyä itseni hellimiseen ja lepoon. Harmittaa tottakai, mutta tuokin viime viikko painaa vielä, ja nyt reissun päälle lähteminen ei ole hyvä idea. Oma hyvinvointi on nyt ihan ensisijainen & ykkösasia.

Tällaista härdelliä tänne. Mulla on nytkin aivan tyhjä olo. Alakuloinen, tyhjä, dissosioitunut. Mutta täytyy nyt vaan ottaa iisisti. Tällaista tai jotain tämänkaltaista on välillä ihan ”terveidenkin” ihmisten elämä, härdelliä.

Kommentit (2)
    1. Kyllä! Ja nehän on takaisin muutenkin mun kotonani 🙂

Kommentointi suljettu.