Muistutuksia toivosta

Nyt vasta olen pystynyt kaivamaan esiin vanhoja kirjoituksiani viime vuodelta. J:ltä saadun kiitollisuuskirjan, muistivihkoja sairaala-ajoilta ja jo aiempia kirjoituksiani ennen romahtamista, joita lukiessä nyt tajuan, että en ole ollut kunnossa. Pinnan alla on myllännyt pidempään. Ahdistus on ollut seuralaiseni jo vuosia, ja olen naiivisti ajatellut sen olevan osa minua. Nämä asiat näkyvät kirjoituksistani hyvin selvästi.

Sain yhdeltä parhaimmista ystävistäni vuosi sitten keväällä lahjaksi muistikirjan, johon olen kirjoittanut paljon. Ajattelin ensin, että jakaisin oman tekstin, jonka olen kirjoittanut tasan vuosi sitten, mutta ajattelinkin jakaa tämän voimaannuttavan ja toivoa antavan tekstin, jonka ystäväni oli minulle kirjan alkuun kirjoittanut;

 

781400f4e6d86943fb6021343ce60-m.jpg

 

”Rakas Miia,

Olen ajatellut sinua paljon. Olen ajatellut sitä, kuinka pimeässä nyt vaellat. Toivon todella, että muistat sen, että et vaella yksin. Olet elämäni yksi tärkeimmistä ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat raivanneet tiensä minun sydämeen. Minun sydämeni suree vuoksesi nyt, kun käyt läpi hankalaa, raastavaa ja raskasta vaihetta elämässäsi.

En voi todistaa sinulle sitä, että tämä on ohimenevä vaihe elämässäsi, mutta toivon, että yrität luottaa siihen ajatukseen. Olet upea, kaunis, ihana, sydämellinen ja välittävä ihminen. Olet puoliso, sisko, tytär, ystävä ja sielunsisko. 

Tämä muistikirja on sitä varten, että voit jaksaessasi kirjoittaa tänne asioita ja ajatuksia. Kun olet kirjoittanut ne tänne, niin toivon, että mielesi olisi tuolloin kevyempi.

Jenni Pääskysaaren ”Tyttö sinä olet” -kirja on voimakirja sinulle, sielunsiskolle, ettet unohtaisi sitä, kuinka erityinen ja ihana nainen sinä olet kaikkine tunteinesi ja ajatuksinesi. 

Kortissa on Martta Wendelinin maalaama suojelusenkeli. Lähetän sen luoksesi, että se suojelisi sinua silloin, kun ajatuksesi ovat raskaita.

Lähetän tässä myös kopion kirjeestä, jonka sinä olet lähettänyt minulle melko tasan kymmenen vuotta sitten ystävänpäivänä. Kiitos ihanasta kirjeestä! Kiitos ystävyydestä! Kiitos, että olet kulkenut rinnallani jo vuosia! Toivon, etteivät tiemme erkane koskaan! 

Kirjoitat kirjeessä taitavasti ja muistutat minua tärkeistä asioista. Nyt on minun vuoroni muistuttaa sinua.

’Jospa voisin kyyhkyn lailla lentää ystäväni luo. Vaan kun olen siipiä vailla, kortti kiitokseni tuo. Voimia rankan elämänvaiheen keskelle.’

Sinä paranet!”

Kommentit (2)
  1. Olipa ihana ja voimaannuttava teksti! Sulla on kultaakin arvokkaampi ystävä vierelläsi <3

    Elisabet | http://www.fashionpoetry.eu

    1. No eikös olekin 🙂

Kommentointi suljettu.