(Don`t) Call Me By Your Name

Minnean muruja

Kävin sunnuntai-iltana katsomassa taivaisiin asti hehkutetun elokuvan Call Me By Your Name. Olen lukenut lukuisista blogeista ja muista lähteistä, kuinka tässä on koskettava kasvukertomus, vuosisadan rakkaustarina ja varsinainen mestariteos. Odotukset olivat korkealla, todella korkealla. Odotin Brokeback Mountainia, odotin Moonlightia. Viereisen penkin tyttö oli varustautunut näyttävästi nenäliinapaketilla. Tästä elokuvasta ei kuivin silmin selvittäisi!

Kuva: täältä

Ehkä juuri korkeiden odotusten vuoksi, elokuva oli hienoinen pettymys. Ja ei siinä mitään. Kaikki elokuvat eivät voi kolahtaa yhtä kovaa. Tämä asia on nyt kuitenkin vaivannut minua siitä saakka, kun leffasta kotiin tallustelin sunnuntai-iltana, joten ajattelin julkisen kivityksenkin uhalla miettiä ääneen, miksi tämä leffa ei täyttänyt potentiaaliaan. Siis minulle.

Minähän olen leffafanaatikkona melko höveli kohteliaisuuksien jakelija, tykkään lähes kaikesta. Rakkaudesta lajiin hyväksyn, että toiset leffat on tehty puhtaasti viihteeksi, kun taas toisissa kuljetaan syvemmillä tasoilla. Nautin niin aivottomasta toimintaräiskeestä kuin kriitikkojen ylistämästä pienestä indiefilmistä. Olin täysin varma, että tulen rakastamaan Call Me By Your Name -leffaa. Halusin rakastaa leffaa! Sillähän oli kaikki edellytykset olla mestariteos, joka koskettaa syvältä, ja jää katsojan sydämeen ikuisesti.

Asetelma on kutkuttava - kesäinen pohjois-italialainen pikkukylä, älykäs js nokkelasanainen italialais-amerikkalainen perhe, joka viettää kesälomaansa kauniilla huvilalla. Nuori karismaattinen mies, joka laittaa saapuessaan kaikkien päät sekaisin, varsinkin nuoren itseään vielä etsivän pojan. Kesähelle, kipuileva ensirakkaus, kielletyt tunteet ja lumoavat maisemat! Kaikki palaset kasassa. Miksi se ei räjäyttänyt tajuntaa? Mikä siinä mätti?

Älkää ymmärtäkö väärin, en pidä elokuvaa huonona. Se ei suinkaan ole huono. Se on hyvä elokuva, ja paljon keskivertoa parempi. Mutta kun sanon elokuvasta, että se on hyvä, tarkoittaa se omalla skaalallani samaa kuin ok. Odotin enemmän. Seuraa SPOILEREITA, joten jos et ole leffaa nähnyt, ja et halua juonipaljastuksia, niin älä lue pidemmälle!

Ensinnäkin, missä oli se sydänjuuria raastava rakkaustarina? Koko ajan odotin, koska se pääsee kunnolla vauhtiin. Minusta Armie Hammerin esittämä Oliver oli käsittämätön hahmo. Hän vaikutti välinpitämättömältä, ja siltä, että oli koko ajan lähdössä, eikä pystynyt keskittymään mihinkään. Rakastin toki parin piikittelevää ja leikittelevää soidintanssia, mutta silti siitä puuttui jotain. Leffan jälkeen mietin, että näinkö leffasta jonkun lyhennetyn version, josta oli jätetty jotain oleellista pois. Jotain, joka olisi selittänyt hahmojen mielenmaisemaa paremmin. Olisi ehkä pitänyt lukea kirja ennen leffan katsomista. Nyt hahmojen motiivit ja käyttäytyminen jäivät minulle irrallisiksi ja epäselviksi. Sanottakoon vielä, että Timothee Chalamet ja Armie Hammer olivat silti loistavia! Heidän ei vain annettu loistaa kunnolla. 

Ja sitten toinen asia mikä tökki. Nimittäin tuo leffan nimessäkin esiintyvä "kutsu minua sinun nimelläsi". Olen pahoillani, mutta en ymmärrä tätä. Yritin googletella leffan jälkeen, oliko tämä lainaus jostain klassikkoteoksesta, joka selittäisi lauseen merkityksen. Mistä siinä on kyse? Jonkinlainen valan vannominen? "Kutsu minua nimelläsi, ja minä kutsun sinua omallani." Tarkoitetaanko sillä, että rakastavaiset ovat yhtä, ja sama henkilö? Vai onko se vain heidän sisäpiirin juttu? Jotenkin random heitto. Ymmärrän, että rakastuneena haluaa kuiskia rakkaan nimeä, mutta että omaa nimeään? Itse en haluaisi rakkaani kutsuvan minua hänen nimellään. Tuntuisi erikoiselta.

Miten sinä ymmärsit lauseen merkityksen?

Ehkä olen vanhemuuttani kyynistynyt, ja tämä heitto (samoin kuin koko leffa) olisi uponnut paremmin 10 tai 15 vuotta sitten. Jos teillä on vielä kiviä jäljellä, niin ehkä valitan vielä vähän leffan lopusta. Se tuntui päälleliimatulta ja alleviivaavalta. "Laitetaan tähän tämmöisiä lumisia maisemia ja perhe viettämässä Hanukkaa". Päähenkilö on löytänyt itsensä, ja iloisen juhlinnan keskellä tulee puhelinsoitto, jolla saadaan ympyrä sulkeutumaan. Itse olisin ehkä lopettanut leffan eri tavalla. Vähemmän kliseisesti.

Olen tullut pohdinnoissani siihen pisteeseen, että oli leffan toimimattomuuden syy sitten omassa väärässä mielialassa leffahetkellä, tai siinä, että siitä todella puuttui jotain olennaista, niin annan sille uuden mahdollisuuden ja katson sen uudestaan. Syvennyn tarkemmin. Sillä, millä mielellä leffaan menee on suuri vaikutus. Ehkä en vain ollut vastaanottavaisella tuulella sunnuntai-iltana. Jotain olennaista jäi puuttumaan, kun leffakäynnin koskettavin hetki oli se, kun lopputekstien aikaan edessäni istuva miespariskunta pitivät toisiaan tiukasti kädestä, eivätkä hievahtaneetkaan, vaikka porukka ympärillä alkoi tekemään lähtöä. Mietin, iskikö leffa heihin voimakkaammin. Enkö vain pystynyt samaistumaan.

Oleko epäsuositun mielipiteeni kanssa yksin, vai löytyykö muita, joille jäi vähän tyhjä olo leffan jälkeen?

Tunteikasta tiistaita!

 

Kommentit

Pauliina O. (Ei varmistettu) http://pauliinaojala.blogspot.fi

Mulle jäi kyllä täysin samat fiilikset! Jotain jäi puuttumaan eikä tosiaan toi leffan tunnuslausahdus oikein auennut mullekaan.... Brokeback mountain kuuluu mun suosikkielokuviin ja odotin myös jotain vastaavaa sydäntä pakahduttavaa rakkaustarinaa, mutta itse kyllä selvisin ilman nenäliinoja.

Minnea
Minnean muruja

Huh, olipa helpottavaa, että joku muukin koki leffan samalla tavalla vajavaiseksi!

Siri H
Still Life

Harmi ettei Call me by your name kolahtanut niin lujaa sulle! Itsekin olin tavallaan yllättynyt kuinka kauan elokuvassa kesti että alkoi oikeasti tapahtua, ja tavallaan Elion ja Oliverin on-screen romanssi jää melko lyhyeksi. Oon nyt nähnyt tän leffan kolme kertaa (juu-u..) ja suosittelen tosiaankin katsomaan uudelleen, ainakin omasta mielestä elokuva on sen tyylinen että asioita ja pieniä eleitä (erityisesti Oliverin mielenmaisemasta) huomaa tarkemmin vasta kun on nähnyt leffan muutamaan otteeseen. Nythän leffalle ilmeisesti suunnitellaan jatko-osaa, ja vaikka rakastinkin elokuvaa jokaisella solullani, niin kirjan luettua toivoisin ehkä ettei jatko-osaa tulisi.

Minnea
Minnean muruja

Juu, ehdottomasti täytyy katsoa uudelleen. Uskon, että saa enemmän irti! Ja ehkä lukea se kirja myös. Kirjahan kertoo tarinan aina voimakkaammin kuin leffa.

mystery
Vision One

Aika jännä, mulle elokuva nimenomaan aukesi joka tavalla enkä nää mitään noita mainitsemiasi virheitä :D Musta Oliverin hahmo oli ihana, salaperäinen ja mielenkiintoinen, vähän vaikean oloinen myös mutta oli kiva ettei hänen käytöstään selitelty liikaa. Ja Timotheé Chalamet nimenomaan loistaa roolissaan. Eikä lopussa oo musta mitään kliseistä.

Minnea
Minnean muruja

Hahaa, niin eri tavalla me nähdään nämä asiat! Voi, miten toivon, että olisin nähnyt, mitä sinä näit! Siitä olen samaa mieltä, että Timothee, samoin kuin Armie, olivat loistavia rooleissaan! Myös kuvaus oli todella kaunis, viipyilevä! Leffan voisi katsoa jo ihan sen kuvauksen vuoksi!

Millie's
Randomilla

Haluaisin kyllä nähdä tämän varsinkin nyt, kun sai sulta näitä kommentteja siitä.

Mulla on kans usein semmoinen 'tekotaiteellista paskaa' olo leffojen jälkeen (varsinkin niiden lopetuksista), vaikka oon samanlainen leffafanaatikko ja leffojen analysoija kuin sä. :) Jos puhutaan hienoista leffalopetuksista, niin Inceptionissa on mun mielestä aika lailla paras lopetus mitä voi olla. Se hienosti nivoo koko leffan ytimen yhteen. Sen jälkeen oon jäänyt odottamaan muiltakin leffoilta enemmän.

Minnea
Minnean muruja

Hmm...Lily ei jostain syystä anna vastata sun kommentiin Milla, mutta siis joo, käy ehdottomasti katsomassa. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä tykkäät siitä! Ehkä se iskee suhun kovempaa kuin itseeni :D

Minnea
Minnean muruja

Testaan vielä, onnistuisiko kommentointi nyt :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana mielipide! :D Mä oon sellanen vastarannankiiski että oon saanut jo kaikista ylistyksistä ennakkoluulot tätä leffaa kohtaan, mut tää antoi vähän toivoa. Ja ihan totta, mäkään en tajua tota nimeä!

Minnea
Minnean muruja

Hihii, kiitos kivasta kommentista! Ja kaikesta huolimatta suosittelen tätä leffaa kyllä!

Oliivia (Ei varmistettu)

Kahdesti olen nähnyt filmin,ja kyllähän siihen olen jotenkin jäänyt asumaan..hmm,olen keski-ikäinen, kyynistynyt henkilö,en siis mikään haaveissa eläjä. Koin elokuvan jokseenkin täydellisenä musiikin, leikkauksen, kuvauksen ,muiden elokuvaamisen osa-alueiden ja kerronnan taideteoksena.Kun Ravelin Barque sur la Mer soi poikien polkupyöräillessä ihmeellisessä Italian kesässä, kohosin itsekin siivilleni ja vähän kivulloisesti vapauduin..

Minnea
Minnean muruja

Ihanasti kuvasit fiiliksiäsi! Juuri noin minäkin olisin sen halunnut kokea! Pakko katsoa leffa uudelleen!

Millie's
Randomilla

http://www.uusimuusa.fi/kulttuuri/ihana-kirja-call-me-by-your-name/ Tämmösen löysin äsken. Huvittaa lukea kirja ja katsoa leffa näiden perusteella. Sun blogi muuten mainittu mun uudessa postauksessa.

www.randomilla.com

Minnea
Minnean muruja

Olenkin miettinyt, että se kirja avaa varmasti tarinaa paremmin! Ja kiitos maininnasta, ihana <3

Arviosi sai minut huomamaan että olet aivan oikeassa Oliverin suhteen. Kaikesta leffakaverieni kanssa käymästäni keskustelusta huolimatta emme juurikaan kiinnittäneet huomiota Oliveriin. Nyt kun asiaa mietin tulee mieleeni kaksi asiaa:
1) Oliver odotti lomaa Italiassa tutkimusapulaisen homma alibina mutta vastaanottava proffa odottikin oikeaa tutkimusta tekevää kesävierasta. Tää tuli mieleeni ihan heti.
2) Oliver ei ole olennainen hahmo. Hänen pinnallisuudellaan korostetaan sitä että kysymys on Elion kokemuksesta. Tämä vastaa myös paljon siihen groomin-kritiikkiin mitä olen nähnyt ja ihmetellyt.
Minusta Call me by your name oli mitä suurimmassa määrin moonlight. Mulle itselleni Brokeback mountain kolahti ehkä ekalla kerralla mutta uusi katsominen ei säväyttänyt enää paljonkaan. Hyvähän sekin on mutta ei niin hyvä kuin nämä kaksi mainittua. Oma pannukakkulässähdykseni tapahtui tuoreemmin BPM:n kanssa: tää on niin nähty. Se oli todella pettymys vaikkei huono ollutkaan. Saas nähdä millainen Minä, Simon. :)

Minnea
Minnean muruja

Kiitos mahtavasta pohdiskelevasta kommentista! Mainio oivallus tuo, että Oliver ei ole olennainen hahmo leffassa,en tajunnut sitä aikaisemmin, mutta olet oikeassa. Silti hänen käytöksensä jäi itselleni epäselväksi ja hämmentäväksi.

Täytyypä käydä lukemassa tuo sun juttu leffasta! Mun täytyy lukea kirja, ja katsoa leffa sitten vielä uudelleen. 

Kommentoi