Ladataan...
Minnean muruja

Ruuhkavuosia elävät osaavat arvostaa sitä pientä omaa aikaa, joka (useimmilla) varmaankin koittaa lasten viimein mennessä illalla nukkumaan. Sitä tuntia tai kahta, jolloin ehtii rauhassa syödä iltapalaa, keskustella puolison kanssa, käpertyä sohvannurkkaan katsomaan Netflixiä tai puuhastella omiaan (kuten kirjoittaa blogia). Moni varmaankin myös samaistuu siihen hermoja raastavaan ärsytykseen, mitä pieni ihminen voi saada aikaan loputtomalta tuntuvan viivyttelytaktiikan avulla.

Saisinko vettä? Haluan lisää unileluja. Pitää käydä vielä vessassa. Mennäänkö huomenna Leon leikkimaahan? Muumia ei vielä väsytä. Äiti, minulla on sinulle tärkeää asiaa. Ja sitä rataa. Lista on loputon. Pienet ihmiset ovat hioneet viivyttelytekniikan huippuunsa. Mieltä ei myöskään lämmitä herätä useimpina öinä keskustelemaan syvällisiä kolmelta yöllä. Tai laittamaan vessaan valot, jotta kolmevuotias näkee asioida yön pimeinä tunteina.

Siksi osaakin arvostaa niitä pieniä kultaisia hetkiä, kuten viime tiistai-ilta. Luemme yleensä pari kolme kirjaa ennen nukkumaanmenoa, jotta poika rentoutuisi ja rauhoittuisi. Usein poika haluaisi lukea loputtomasti. Tiistai-iltana ensimmäisen kirjan luettuamme tapahtui kuitenkin jotain, jota säilytän sydämessäni pitkään.

Minä: "Mikä kirja sitten luettaisiin?"

Poika: " Yksi kirja riittää, äiti." "Minä menen nyt nukkumaan".

Ja niin hän käveli omaan sänkyynsä ja sammui samantien. Ihmeellistä, mutta totta. Kyllä ne joskus osaavat yllättää!

Ihanaa syksyistä torstaita! Käydäänkö teillä väsytystaisteluita iltaisin? Valvotaanko öisin?

Ladataan...
Minnean muruja

Vau, täähän näyttää ihan minulta, ajattelin, kun Maija viimeisteli uutta ja heti omalta tuntuvaa syyslookiani.

Kesän paahtava aurinko, ja vaalennus olivat kuivattaneet hiustenlatvat ihan haperoksi, ja useat eri sävyt ilakoivat päässäni sekamelskana oman maantienharmaan juurikasvuni kanssa. Koko homma näytti melkoisen epäsiistiltä ennen Maijan käsittelyä puolitoista viikkoa sitten. Latvat takkuuntuivat ja näyttivät kuolleilta. Hiuksista puuttui ryhti. Jotain oli tehtävä.

Minulla on jotenkin aina ollut pitkähiuksisen identiteetti, ja harkitsin hyvin tarkkaan hiusten leikkaamista polkkamittaan. Mitä, jos niistä tulee tätimäiset? Hiusten huono kunto kuitenkin varmisti päätökseni, ja kampaajalle astellessani esitin toiveeni: lyhyt ja luonnollisen ruskea. Luottokampaaja tuntee hiukseni, osaa vähän lukea ajatuksiakin, ja loihtii juuri sitä mitä toivoinkin (toki niissä puitteissa, mihin hiukseni taipuvat). En muista enää sävyjä, mutta muistaakseni Maija sekoitti kahta eri ruskean sävyä, joista toinen oli hiekkainen. 

Olen niin tyytyväinen lopputulokseen! Koko olemus raikastui! Lyhyet hiukset tuntuvat terveemmiltä, ja näyttävät siistimmiltä. Lämmin ruskean sävy tuo silmienvärinkin esiin kauniisti. Mietin ensin, että on ruskea tylsä, mutta ei se todellakaan ole!

Mitä tykkäät tästä uudistuksesta? Onko sulla syksyisin tarve uudistua? Uudistaa päätä, vaatekaappia tai aloittaa uusi harrastus?

Mitä mainiointa maanantaita! Tsemppiä uuteen viikkoon!

Kuvat: Hanna / Hannamariav -blogi

Ladataan...
Minnean muruja

Toiset rentoutuvat meditoimalla tai kävelemällä metsässä, minä rentoudun parhaiten tuijottamalla leffaa tai sarjaa. Toki metsässä kulkeminen ja esimerkiksi uinti toimii mulla myös, mutta sairaslomalla latasin akkuja vaakatasossa ja nenä kiinni läppärissä. Kun aikaa oli paljon (ihanaa!), ehdin katsoa hyvän kasan erilaisia tuotantoja, jotka olivat jääneet katsomatta. Jostain syystä listasta tuli hyvin kotimainen.

 

Veljeni Vartija

Kuinka moni katstoi eilisen Cheekin jäähyväiskeikan? Näin viimeisen konsertin jälkeen Cheekistä kertova Veljeni Vartija on hyvinkin ajankohtainen leffa. Leffa oli saanut murska-arvostelut, joten en kiirehtinyt katsomaan sitä leffateatteriin. Kuuntelin JHT -elämänkerran keväällä, ja ajatuksissa on ollut katsoa leffa, kun se ilmestyy suoratoistopalveluihin. 

Cheek on kiehtova hahmo, vaikka en hänen musiikkinsa suurin fani olekaan. Tiihosessa on sellaista karismaa ja kunnianhimoa, ettei häntä voi olla ihailematta, vaikka itsevarmuus on välillä jopa ärsyttävän ylitsepursuavaa. Eilistä viimeistä keikkaa telkkarista seuratessani jopa hieman harmitti, etten ole yhdelläkään herran keikalla käynyt. Comebackiä odotellessa.

Tässä leffassa olisi ollut kaikki ainekset mielenkiintoiseen henkilökuvaan ja koskettavaan tarinaan kahdesta veljeksestä, mutta tarina jäi valitettavan laihaksi. En tiedä, kuinka paljon leffasta saa irti, jos ei tunne päähenkilöitä tai ole perehtynyt Cheekin musiikkiin. Leffa näyttää kuvauksellisesti komealta, mutta tarina jää joukoksi hieman irrallisia kohtauksia. Antti Holma on ällistyttävän hyvä kaksoisroolissaan, mutta ei pääse kunnolla loistamaan kankean käsikirjoituksen vuoksi. Tulipahan katsottua.

Yösyöttö

Eve Hietamiehen suuren suosion saaneeseen romaaniin perustuva Yösyöttö koki ilmestyessään kummallisen rahariidan, ja sitä ei ensin näytettykään Finnkinossa. Siitä syystä se jäi itseltäni katsomatta, vaikka tarina uppoaa täysillä ja Petteri Summanen on mielestäni ollut aina hauska. Otinkin tilaisuudesta vaarin, ja katsoin Yösyötön sairaslomalla. 

Elokuva kertoo tuoreesta isästä, joka jää yksin vastasyntyneen vauvan kanssa äidin paetessa raskasta ja uutta tilannetta toiseen maahan. Aihe on hillittömän hauska, mutta samalla surullinen ja koskettava. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tulisi puhua enemmän ja avoimemmin. Kuinka tilanne voi laittaa pakan ihan sekaisin. 

Tykkäsin leffasta todella paljon, ja nauroin monessa kohtauksessa vedet silmissä. Leffa tuo hauskasti esiin sen, miten sekopäistä meno voi vastasyntyneen kanssa olla. Ainakin itse samaistuin moneen tilanteeseen. Juoni on hieman ennalta-arvattava, mutta Summasen symppis hahmo on niin valloittava, että pienet epäkohdat eivät haittaa katselukokemusta. Suosittelen!

Aallonmurtaja

Aallonmurtaja on C Moren omaa tuotantoa. Sarjan ensimmäinen kausi näytettiin Maikkarilla, mutta se jäi minulta silloin katsomatta. Huomasin tämän koukuttavan sarjan Katsomosta vasta silloin, kun se oli poistumassa valikoimasta, ja katseluaikaa oli jäljellä vain alle vuorokausi. Niimpä ahmin sen mitä ehdin, eli neljä ensimmäistä jaksoa. 

Sarja kertoo kotkalaisen perheen elämästä. Tarina alkaa siitä, kun perheen isä vapautuu vankilasta, ja kaikkien on totuteltava uuteen arkeen. Äiti on ottanut miehensä poissaollessan perheenpään paikan, ja miehen yllättävä paluu laitaa perheen voimasuhteet koetukselle. Perheen bisnekset eivät kestä päivänvaloa, ja monenlaista alamaailman kiemuraa on selvitettävänä. Synkkäsävyiset sarjat ovat mieleeni, ja Aallonmurtajassa on onnistuttu erinomaisesti niin juonen kuin henkilöhahmojenkin kohdalla. 

Nyt minun varmaankin täytyy ottaa C Moren ilmainen katselukuukausi käyttöön, että voin katsoa ensimmäisen kauden loppuun. C Morella on myös muutama muu varsin mielenkiintoisen näköinen sarja, kuten syyskuussa ensi-iltansa saava Ratamo, jossa on pääosissa ihana Samuli Vauramo. 

Bonuksena surkuhupaisa yritykseni katsoa hehkutettua Westworld -sarjaa.  Instan puolella kerroinkin, etten lämmennyt sarjalle heti ensimmäisestä jaksosta lähtien. Annoin sarjalle kuitenkin uuden mahdollisuuden ja lisää aikaa. Useamman jakson jälkeen sarja tempaisi mukaansa. Aihe on fliosofinen ja kiinnostava. Keskittymiskykyni kuitenkin herpaantui toisen kauden jaksojen alkaessa, ja putosin auttamattomasi kärryiltä. Ja niille kärryille ei olekaan ihan helppo päästä :D Niimpä Westworld jäi toistaiseksi kesken. 

 

Ootko katsonut näitä? Tykkäsitkö? Mitä sinä oot viimeaikoina katsonut?

 

Mukavaa sunnuntaita! Täällä otetaan aamu iisisti pienen flunssaisen pojan kanssa. 

 

Ladataan...
Minnean muruja

Jatkan vielä lasten jutuista, kun hyvään vauhtiin pääsin!

Ihanan lämpimän kesän ansiosta ollaan menty hyvin pitkään t-paidalla ja shortseilla. Nyt kuitenkin lämpö alkaa olla vain kaukainen muisto, ja kaapista on pitänyt kaivella pitkiä hihoja ja pitkiä lahkeita. Lapset, nuo pienet pavunvarret, tuntuvat vain kasvavan ihan silmissä, ja pieneksihän suurin osa vaatteista oli kesän aikana jäänyt. 

Onneksi keväällä tuli ostettua reilua kokoa olevat välikausihaalari (Name It Playtech), Sadevaatteet (Reima) ja kumpparit (Crocs), joten ihan koko vaatekaappia ei tarvi nyt syksyllä uusia. Reiman mainiot kurahanskatkin ovat vielä onneksi sopivat. Kolme vuotta siihen meni, mutta nyt alan olla kärryllä siitä, mitä kaikkea kampetta pieni ihminen minäkin vuodenaikana tarvitsee, ja mitkä vaatemerkit toimii meillä parhaiten. Keräsin tähän listan niistä Reiman tamineista, joita pojan ostoslistalta tänä syksynä löytyy.

softshell-takki // kevyt pipo // softshell-rukkaset // lippis // housut // välikausikengät

Kesällä pojalla on ollut päällä lämpöä tuomassa college-huppari. Nyt kuitenkin olen ajatellut, että syksyksi olisi kiva olla softshell-takki. Softshell olisi kätevä heittää päälle ilmojen viiletessä sekä pienen sateen yllättäessä, kun varsinaisia sadekamppeita tai haalaria ei vielä tarvi. Ihastuin tuohon pirteän keltaiseen takkiin, jonka parina mustat housut sekä siniset asusteet miellyttävät omaa silmää kovin. Softshell on niin mainio keksintö, että myös softshell-rukkaset ajattelin ostaa kurakinttaiden kaveriksi. Tuntuvat varmasti mukavilta pienissä käsissä.

Jos jotain olen kolmen vuoden äitiyden aikana oppinut, niin sen, että pienet asusteet niin kuin pipot ja hanskat menevät päiväkotilaisella helposti hukkaan. Tai ovat päiväkodissa silloin, kun niitä kotona tarvittaisiin. Niitä on siis hyvä olla useampi kappale varastossa. Pitkäaikainen lemppari muumipipo alkaa kiristää vannetta, joten nappasin H&M:ltä jo muutaman pipon näin alkuun. Tuo Reiman villasekoitepipo on kevyt, mutta lämmin, eli juuri sopiva syyskuun keleille. Ilahduttavaa on myös, että lämpimien päivien ansiosta päivällä saa vetää päähänsä lippiksen, vaikka aamun viileydessä on pipolle tarvetta. Molemmat ovat siis vielä toistaiseksi käytössä.

Pitkäjalkainen lapseni on hurahtanut pituutta hurjasti, ja housuja on hankittava useammat. Olen kokenut käteväksi syksyllä sen, että pakkaan pojalle päiväkotiin sekä sisähousut että ulkohousut. Vaikka pihalla ei olisi kylmää tai märkää, on mukava, ettei hiekka ja muu pöly kulkeudu sisälle, vaan ulkohousut ovat erikseen. Tykästyin noihin Reiman hauskoihin mustiin housuihin, joissa on lämmin vuori. 

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, on hankintalistalla välikausikengät. Haluan, että ne ovat jämäkät, ettei varvistelija pääse kävelemään varpaillaan kengät jalassa. Olen kuullut monelta taholta paljon hyvää Reiman välikausikengistä, joten taidamme testata tänä syksynä niitä. Sitten paketti alkaakin olla tälle syksylle kasassa. Pidän sormeni ristissä, että viime talveksi ostettu talvihaalari olisi vielä tänä talveakin sopiva :D

Joko teillä on välikausi hallussa? Mitkä vaatemerkit on teidän suosikkeja ulkovaatteissa?

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua!

 

*sisältää mainoslinkkejä Reiman verkkokauppaan





 

Ladataan...
Minnean muruja

Keskustelu illalla unta odotellessa.

"Äiti, kun minä kasvan yhtä isoksi pojaksi kuin iskä, niin minusta tulee Batman!"

"Sitten minä ajelen minun batmanautolla ja tutustun paikkoihin."

"Minulla on batmanauto ja batmanmiekka."

"Kun se toinen ottaa minun batmanmiekan, niin minä sanon sille, että heise on minun batmanmiekka, ei sitä saa ottaa."

"Ja se toinen sanoo, että olipa hyvä kun sanoit, tässä tämä miekka takaisin, jos vaikka tarvitset sitä."

"Ja kun sinusta äiti kasvaa yhtä iso poika kuin iskästä, niin sinä voit olla prinsessa."

Batmanmaista vauhdikkuutta sunnuntaihisi!

Ladataan...
Minnean muruja

Hiiohoi, veneet vesille!

Lämpimän kesän ansiosta olemme melkein asuneet rannalla. Talven aikana vedessä viihtyminen on kuitenkin hieman päässyt pojalta unohtumaan, vaikka uimahallissa olemmekin yrittäneet tasaisin välein käydä. Viileä järvivesi epäilytti aluksi arkaa vesipetoa, mutta leikin kautta vesi on tullut tutummaksi ja luontevammaksi elementiksi. Ihan vielä ei uimataito ole hyppysissä, mutta käsipohja ja sukellukset sujuvat hienosti.

Hihkuimme koko perhe innosta, kun heinäkuussa saimme tiedon, että Kiddex valitsi meidät syksyn Plan Toys -brändilähettilääksi, ja pääsemme testaamaan useampaankin kehittävää ja ekologisesti tuotettua lelua. Luvassa on siis valtavasti seikkailua ja oppimisen riemua. Yhdessä pienen miehen kanssa valitsimme ensimmäiseksi tuotteeksi tämän kumipuusta valmistetun ja seikkailuun kutsuvan merirosvolaivan

Laiva on noussut yhdeksi kesän suosikeista, ja sitä on uitettu järvessä lähes joka uintireissulla. Plan Toysin tuotteet ovat paitsi vastuullisesti tuotettuja, niin myös kestäviä, eivätkä merirosvo tai hurja paattinsa ole kärsineet yhtään kovemmissakaan myrskyissä. Kolmevuotiaan leikit yltyvät usein melko villeiksi, ja siksi arvostan leluja, jotka ovat turvallisia ja kestävät käytössä. Ja vaikka kolmevuotias ei enää kaikkea suuhunsa tungekaan, saattaa kieli silti joskus lipaista mielenkiintoiselta tuntuvaa materiaalia. On huojentavaa tietää, että Plan Toysin tuotteet ovat myrkyttömiä.

Plan Toysin filosofiasta voit lukea lisää täältä!

Mororinen ja kielellinen kehitys kulkevät lapsilla käsi kädessä leikin kanssa. Arvostankin leluissa sitä, että ne inspiroivat mielikuvitusta ja kutsuvat leikkimään. Merirosvolaiva on hyvä esimerkki lelusta, jossa on ajatusta. Laivaa uittaessamme olemme pojan kanssa yhdessä havainnoineet, että jos laivaa painaa liian kovaa, uppoaa se veden syvyyksiin. Onneksi kuitenkin kapteeni osaa jättää uppoavan laivan, ja jää pinnalle kellumaan pelastajaa odotellen. 

Poika on alkanut luottamaan siihen, että koska pieni puinen kapteeni kelluu, niin ehkä hän itsekin kelluu. Olemme testanneet tätä hypoteesiä matalassa vedessä kellumalla selällämme. Äiti ensin, ja poika sitten perässä äidin avustamana. Merirosvolaiva on pojasta kiehtova pienine osineen, jotka voi purkaa ja sitten koota uudelleen. Poika tuntuukin olevan sellaisessa kehityksen vaiheessa, jossa asioiden purkaminen ja kokoaminen kiehtoo kovasti. Yhdessä olemme tutkineet, mikä funktio milläkin osalla laivassa on, ja onko useampia tapoja koota laiva. Tosin itse luulin takana olevaa puista osaa laivan ohjaimeksi. Se osoittautui kuitenkin kanuunaksi :D Jotain opin siis itsekin.

"Äiti, et ikinä arvaa, minne aarre on piilotettu!"

Syksyn saapuessa merirosvoseikkailut siirtyvät järveltä kotoisaan kylpyammeeseen. Yhteistyössä Kiddexin ja Plan Toysin kanssa saan arpoa yhdelle lukijalle kuvissa näkyvän hurjan merirosvolaivan vesiseikkailuihin! Löytyykö teiltä lähipiiristä pientä piraattia, joka haluaisi päästä ohjaamaan merirosvolaivaa?

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen, ovatko Plan Toysin tuotteet jo sinulle tuttuja. Osallistua voi myös instan puolella seuraamalla @minneanmuruja ja @plantoys.finland sekä tägäämällä kaverin, joka saattaisi olla kiinnostunut arvonnasta. Jokainen uusi kaveri on uusi arpa.

Arvonta päättyy 23.8.2018 klo 23.59. Muistathan laittaa kommentiisi toimivan sähköpostiosoitteen!

Onnea arvontaan!

Pilkettä silmäkulmaan ja leikkimielisyyttä torstaihisi!

 

*yhteistyössä Kiddex ja Plan Toys Finland

Pages