Ladataan...
Minnean muruja

Lomalla otetaan rennosti ja ladataan akkuja, vai miten se meni? Mutta, mitä jos kaikki kiva tekeminen, ja hulina kääntyykin väsymykseksi, ärtymykseksi, stressiksi, unohteluksi ja huonosti nukutuksi öiksi?

En tehnyt kesälle bucket listiä. En halunnut listata asioita, edes mukavia sellaisia, jotka haluaisin kesän aikana tehdä. Toki minulla oli suunnitelmia kesälomalle, mutta en halunnut laatia listaa muistuttamaan kaikista niistä jutuista, joita en vielä ole tehnyt. Parhaimmat lomat sisältävät myös hieman tylsistymistä. Jos lomalla on päässyt jo vähän tylsistymään, tietää, että energiaa on varastossa taas tarpeeksi uutta työrupeamaa varten. 

Useiden sattumien summana olen viime päivinä huomannut olevani uupunut. Nukkuvani vähän huonosti, vaikka mitään varsinaista stressin aihetta ei ole. Unohtelen asioita, ja olen aamuisin väsynyt. Tuskastun pojan loputtomaan vauhtiin ja kaaokseen, minkä hän jälkeensä jättää. Tiuskin miehelle. Loma ei tunnu kivalta. On aika tehdä jotain muutoksia. 

Kaikki kesätekeminen on ollut älyttömän kivaa. Kuitenkin tänä vuonna kesäloma tuntuu erilaiselta kuin aikaisempina vuosina. Lomaa sävyttää kokoaikainen kiire, ja pitäisi -fiilis. Olen haalinut niin paljon hauskaa tekemistä ja menemistä, että se käy jo ihan työstä. Meidän oli tarkoitus mennä eilen pojan kanssa elokuviin. Leffavierailu olisi ollut pojan ensimmäinen laatuaan. Liput ostin jo aamulla netistä, ja huolehdin, että ehdimme syödä illallista (ja hinnoitella kirppiskamoja, käydä täyttämässä kirppispöytää, tehdä viikon ruokaostokset, pestä pyykkiä, siivoilla vähän olohuoneen kaaosta, käydä autokorjaamossa kysymässä hinta-arviota korjaukseen, josta en ymmärrä mitään, kirjotella blogijuttua, ottaa muutamat kuvat blogijuttuun, ja suunnitella tulevaa Muumimaailma-reissua) ennen juhlallista tapahtumaa. 

Puoli viideltä kurvasimme pyörällä leffateatterin eteen, ja ostimme leffaherkut. Varttia vaille viisi seisoimme salin neljä edessä, ja mietin, miksi ovea ei tulla aukaisemaan. Katsoin lippua vielä uudelleen. Siinä luki 15.45. Leffateatterin työntekijä huomasi meidät ja kysyi, olemmeko tulossa katsomaan Maija Mehiläistä. Nolona  myönsin, että näin oli ollut tarkoitus. Finnkinossa oltiin niin ihania, että antoivat pojalle tarroja, ja vaihtoivat liput seuraavan päivän näytökseen. Vaikka moka oli täysin omani. Minua harmitti ihan hirveästi. Poika ei tuntunut olevan millänsäkään. Hän oli itse asiassa vain innoissaan, kun istuimme leffateatterin pihalla syömässä leffaeväitämme, ja katsomassa superhienoja Hotel Transylvania -tarroja. 

Kaikkea toki voi sattua, mutta tämä tapaus ei ole ainoa, mikä minulle viime aikoina on sattnut. Pääni ei tunnu sisäistävän asioita. Mutta jätän ne muut tarinat kertomatta, ja säästän itseni enemmältä itseruoskinnalta. Keskityn sen sijaan siihen, mitä minun kannattaisi nyt tehdä, jotta loppuloma olisi parempi. Mies sanoi, että ainakin blogia ja somea kannattaisi vähentää. Samoin sanomista kyllä kaikkeen tarjottuun. Olen huono kieltäytymään mistään. Ajattelen aina, että teen vielä tämän jutunNäitä juttuja vain on kertynyt viime aikoina aivan liikaa. Tiedostan, etten voi lomailla huolettomana, kuten nuorena, ja olla tekemättä mitään. Tai tehdä spontaanisti juuri sitä, mitä mieleen juolahtaa. En ole yksin, vaan on ajateltava myös muita perheen jäseniä. Parasta olisi kuitenkin, jos saisi olla jouten. Olla tekemättä mitään. Sulkea silmät ja lillua järvivedessä ilman aikataulua. 

Loppulomallani onkin vain yksi tavoite. Hengittää syvään, ottaa aikaa itselleni, ja olla jouten.  

Ladataan...
Minnean muruja

Suloista sunnuntaita! Kesäkuun puolessa välissä kuvasimme siskoni Kanto design -yrityksen ensimmäisen vaatemalliston, ja täällä blogin puolella kirjoittelinkin innoissani hauskoista kuvauksista. Eilen oli superjännittävä päivä, kun Juhla -mallisto viimein julkaistiin, ja verkkokauppa avasi ovensa. Nyt, kun bisness on virallisesti pyörimässä, pääsen näyttämään kuvauksen tuloksia, ja esittelen samalla omat suosikkini tästä ihastuttavasta Juhla -mallistosta!

Lasten Soma-tunika pirteän keltaisessa sävyssä Aamunkoi. Soma-tunikan hauska pallomainen muoto sopii kivasti niin lapsille kuin aikuisille. Minulla on itselläni tämä kesäversiona, eli lyhythihaisena.

Lasten Särmä-paita rouheassa sävyssä Routa on upea! Suloinen poikamallimme näytti varsin komealta Särmä-paidassa, ja mustissa Siro-leggingseissä, eikö?

Tämä kuva on varmasti yksi lemppareistani koko kuvauksista! Mikä poseeraus! Musta Särmä-paita ja Aamunkoi-sävyiset Siro-leggingsit ovat skarppi ja graafinen yhdistelmä!

Naisten Särmä-tunika on hieman pidemmän mallinen kuin Särmä-paita, ja siinä on kivat 2/3-hihat. Tunika sopi niin väriltään kuin malliltaan täydellisesti tummahiuksiselle mallille. Laatikkomallinen tunika on supertrendikäs :)

Kesäsoma-tunika Routa-sävyssä istui vaalealle mallille kauniisti. Haaveilen hankkivani itselleni Soma-tunikan tässä jännittävässä sävyssä. Roudan sävyt sopivat täydellisesti mustien tai deminsävyisten farkkujen kanssa. 

Todellinen yllättäjä eilisellä Jyväskylän designtorin ensimmäisenä päivänä oli hempeän Usva-sävyn suosio. Sisko arvioi ennakkoon, että vaaleanpunaista sisältävä Usva olisi suositumpi lastenvaatteiden puolella, mutta sitä ihasteltiin ja ostettiin paljon myös aikuisille. Väriyhdistelmä miellyttää kovasti myös omaa silmää, joten valitsin nämä kauniit leggingsit myös omalle suosikki-listalle. 

Siinä omat suosikkini! Olen todella tyytyväinen kuvauksen kuviin, ja iloinen siskon puolesta, että uusi mallisto on saanut loistavan vastaanoton! Lisää kuvia voi käydä kurkkimassa (ja ostoksia tekemässä) uudessa verkkokaupassa :)

Rentoa sunnuntaita! Me suuntaamme siskon kanssa vielä tänäänkin Jyväskylän designtorille, joten meitä voi tulla sinne moikkaamaan!

P.S. Osallistuitko jo hemmottelevaan kesäarvontaan?

 

Ladataan...
Minnean muruja

Juhannukseni mökillä sai pienen havaijilaisen tropiikin tuulahduksen, kun Suomeen vasta rantautunut Lyko kysyi kiinnostustani testata heidän Summer Edition kauneusboxiaan. Ja tottakai olin kauneusboxien ystävänä innoissani testaamassa uutuutta! Nappasin boxin mukaan mökille, jotta pääsemme siskon kanssa hieman hemmottelemaan itseämme, ja testaamaan boxin runsasta sisältöä yhdessä. 

Summer Edition boxi sisälsi kahdeksan varsinaista tuotetta sekä testerikokoiset shampoon ja hoitoaineen. Mukana oli myös ihohuokosia puhdistava liuska. Ensivaikutelma boxista oli erinomainen, sillä boxi sisälsi paljon mielenkiintoisen näköisiä, ja kesään sopivia tuotteita. Kesäteema oli toteutettu hyvin, ja boxin sisältö sai kesäfiiliksen nousemaan! Valkoinen laatikko magneettilukolla oli kaunis ja yleellisen oloinen. 

REN SKINCARE Ready Steady Glow Daily Aha tonic & CICAMED serum C antioxidant

Ren skincaren Ready Steady Glow on kuoriva kasvovesi, joka parantaa ihon hehkua ja ehkäisee pigmenttiläiskiä ja epätasaista ihon sävyä. Kasvovesi ei kuulu päivittäiseen ihonhoitooni, mutta tämä tuote vaikuttaa kiinnostavalta. En ole kasvovettä vielä testannut, mutta kuoriva ominaisuus houkuttelee epäpuhtaan ihon omistajaa :)

Cicamedin seerumi on suojaava ja kosteuttava vitamiiniseerumi, joka sisältää runsaasti tehokkaita antioksidantteja ja kosteuttavia ainesosia. Cicamed on merkkinä ihan uusi tuttavuus minulle. Seerumit ovat ihania, ja niimpä tämä pääsi heti ensimmäisenä testiin. Muutaman käyttökerran jälkeen voin sanoa, että tykkään tuotteesta, mutta se ei silti voita Lumenen Glow Boost vitamin C-seerumia. 

BELLAPIERRE COSMETICS Shimmer Roll

Korostusväri, joka sopii eri sävyisille ihoille ja moniin erilaisiin tarpeisiin. Sisältää puhtaita, hienoja pigmenttejä, jotka levittyvät iholle tasaisesti ja kauniisti. Shimmer roll ei päässyt vielä mökillä testiin, mutta ihanaa hehkua kaivataan varmasti monessa kesän menossa. Tuote sopisi loistavasti festarimeikkiin. Toivottavasti pääsen sitä testaamaan festarimeikkiin :)

HAWAIIAN TROPIC Satin Protection Lotion

Dermatologisesti testattu aurinkovoide UVA- ja UVB-suojalla. Voide tuntuu ihanan silkkiseltä iholla. Tuoksu on mukavan aurinkovoidemainen. Varsin mainio tuote, vaikka itse käytän suurempia suojakertoimia aurinkovoiteissa. Tuote tulee varmasti kuitenkin käytettyä kesän mittaan. 

DEODOC Intimate wash

on kehitetty yhteistyössä bloggaaja Nicole Falcianin kanssa. Siinä on mieto, kukkainen ja hedelmäinen tuoksu, joka ei sisällä allergeenejä. Saippuassa on ihanteellinen pH-tasapaino. 100% vegan-friendly tuote. Intiimialueen saippua aiheutti hieman hämmennystä. Olen oppinut, että intiimialueelle riittäisi vesipesu, eikä ylimääräisiä aineita kannattaisi käyttää ihoa tai limakalvoja ärsyttämään. Tuotteen tuoksu on kuitenkin ihana! Ehkäpä käytän tämän suihkusaippuan tapaan koko vartalolle. Plussaa kauniista pakkauksesta ja houkuttelevasta nimestä. Kukapa ei haluaisi tuoksua suihkun jälkeen Toscanalaiselta kesältä!

EMITÉ Long Lash Waterproof Mascara & NEVIN COSMETICS The Empress Colletion lipstick

Täydellinen valinta, kun haluat hellävaraisen vedenkestävän ripsivärin, joka antaa pitkät, tuuheat ja erotellut ripset kauniilla kiillolla. Ripsivärit saavat minut aina innostumaan! Emité on merkkinä itselleni tuntematon, joten on kiva päästä tutustumaan uuteen merkkiin! Koska olen juuri korkannut uuden ripsivärin, saa tämä tuote odotella hetken ennen testiin pääsyä. Voin kertoa myöhemmin kokemuksiani, jos teitä kiinnostaa :)

Nevin Cosmeticsin The Empress Collection huulipuna 12 viettelevän ja flirttailevan, matan sävyn valikoimasta. Voidemainen koostumus tuntuu mukavalta huulilla. Oma sävyni on kaunis vanhan ruusun sävyinen. Sävyn nimi on Julia. Sävy oli itselleni juuri sopiva, joten tämä huulipuna pääsi heti käyttöön. Mukava päivittäiseen käyttöön sopiva sävy :)

TONY&GUY Body Amplify Creation Hairspray

Viimeistelevä hiuskiinne, joka antaa kampaukselle hallittua tuuheutta ja pitoa. Tony&Guy on tuttu, ja hyväksi havaittu merkki. Hiuslakkoja tarvitaan aina :) Tuote ei aiheuttanut suuria ilonkiljahduksia, mutta hymyn se sai huulille. 

 

Aika runsas ja ihana boxi, josta löytyi tuotteita laajalla skaalalla niin meikeistä ihonhoitoon kuin hiustuotteisiin! Voisin hyvinkin kuvitella tilaavani Lykoboxin uudelleenkin! Teemaboxit ovat aina mieleeni, ja niistä tulee kiva fiilis!

Mitä sinä tykkäsit tästä boxista? Onko Lyko sinulle tuttu?

Jos boxi kolahti, niin Lykon boxeja, ja muita tuotteita pääsee tilaamaan verkkokaupasta!

Kaunista perjantaita! Täällä valmistaudutaan huomiseen Jyväskylän designtoriin :) Nähdäänkö siellä?

 

*Lykobox saatu

Ladataan...
Minnean muruja

Nyt kun olemme viimein onnellisesti kotona, on aika aloittaa käymään läpi hääpäivämatkamme, johon mahtui niin onnea kuin epäonneakin. Ja mahtui mukaan myös epätoivoakin.

Perjantaiaamuna lähdimme jännittynein ja iloisin mielin ajamaan kohti lentokenttää. Mieheni on kaukaa viisas, ja niimpä lähdemme joka paikkaan aina hieman aikaisemmin kuin olisi tarpeen. Matkan varrella alkoi ripsimään vähän vettä. Aikamme ajettuamme sade voimistui, ja pian vettä tuli taivaan täydeltä. Mies ei kuitenkaan sateesta hätkähdä, ja niimpä ajelimme menemään, vaikka näköetäisyys oli muutaman metrin luokkaa, ja vaikka auto toisensa jälkeen ajoi tien sivuun odottelemaan sateen heltiämistä.

Jossain hieman ennen Lahtea eteen tuli yllättävä ja yllättävän syvä vesilammikko, mikä sai miehen lyömään jarrut pohjaan. Hetken mietin mielessäni, että auto suistuu betonikaiteeseen, mutta lammikosta selvittiin. Paitsi että hetken päästä syttyi yksi jos toinenkin varoitusvalo moottorivaloa myöden. Samalla hyytyi vauhti kuuteenkymppiin. 

Miehen pikainen diagnoosi oli, että auto oli hörpännyt reippaasti vettä, ja ajotietokone oli vetäissyt herneen nenään (tai ehkä paremminkin vettä keuhkoihin). Alkoi kuumeinen pohdinta siitä, selviäisimmekö kentälle, vai pitäisikö yrittää selvittää ongelma heti kättelyssä. Kurvasimme sekavin ajatuksin Renkomäen ABC:lle, josta soitin tiepalveluun. Ystävällinen nainen langan toisessa päässä yritti yhdistää meitä paikalliselle päivystäjälle, mutta turhaan. Kukaan ei vastannut. Nainen ehdotti myös, että hän voisi yhdistää hinauspalveluun. Päädyimme paniikissa ja loman menettämisen pelossa siihen ratkaisuun, että vielä ei ole hinauksen aika. Kerroin naiselle soittavani takaisin, jos jäisimme välille. Uhkarohkeasti köröttelimme kuuttakymppiä rystyset valkoisina kohti kenttää. Ehditäänkö? Jäädäänkö matkalle? Räjähtääkö moottori? 

Lahti-Vantaa väli ei ole ikinä tuntunut niin pitkältä kuin se tuona tuskaisena perjantai-iltapäivänä tuntui autojen pyyhältäessä vaivattomasti ohitsemme. Kuten ehkä arvasitte, niin pääsimme kuin pääsimmekin perille. Ehdimme jopa lennolle. Kun huojentuineina juoksimme turvatarkastuksen läpi, niin vannotin miehelle, ettei autoa saa stressata matkan aikana. Murehditaan sitä sitten tullessa, jos on tarvetta. Yritetään nauttia tästä odotetusta matkasta. Köröttelymme aikana olin ehtinyt konsultoida parasta tietämääni autoeksperttiä, eli isääni, ja hänkin oli sitä mieltä, että vesi ei ole vaarallista, ja että ongelma varmasti poistuu, kun auto kuivuu kentän autohallissa neljä päivää.

Loma oli ihana, mutta palataan siihen myöhemmin. Jos kuvittelitte, että inhoni Lahden moottoritietä kohtaan helpottaisi tässä vaiheessa, niin olette väärässä. Tuo kohtalon tie pääsi näyttämään meille nurjan puolensa myös takaisin tullessa. Kuten ehkä arvata saattaa, ei auto-ongelmamme ratkennut itsestään kuivumalla, vaan maanantai-iltana meitä tervehti sama valojoukko kuin menomatkallakin. 

Jätimme auton parkkiin, ja suunnistimme lentokentän infoon kysymään neuvoa. Puoli kymmeneltä illalla infotiskin takana ollut nuori nainen ei juurikaan osannut auttaa meitä ongelmamme kanssa. Hän antoi meille numeron, jonka ilmeisesti luuli olevan joku päivystävä autokorjaaja. Pian kuitenkin selvisi, että kyseessä on hinausfirma. Hinausta emme siihen aikaan tarvinneet, sillä autokorjaamot olivat kaikki jo kiinni. Väsyneenä ja jo melko toivottomana päätimme suunnistaa yöksi hotelliin, ja jatkaa selvittelyä aamulla. 

Seisoessani hellemekossa ja varvastossuissa viileässä vesisateessa lentokentän pihalla, ja jonottaessani ikuisuudelta tuntuvan ajan Sokos hotelli Flamingon vastaanottoon, karisi viimeisetkin rentoudet kropasta ja mielestä loman jäljiltä. Tiesin, että kotona odotettiin äitiä ja isää jo kovasti, ja itsekin kaipasin jo pojan luo. Hyppäsimme taksiin, ja vietimme levottoman yön Bonus Innissä (Flamingosta ei vastattu). 

Aamulla soitin enemmän tai vähemmän skarppina googlettamaani lähimpään autokorjaamoon, ja selitin tilanteen. Korjaamossa luvattiin ottaa auto vastaan, ja tarkistukseen samana päivänä. Itsehän tietenkin naiivisti ajattelin, että olemme muutaman tunnin päästä tienpäällä, ja ihan kohta kotona! Pitkällisen odotuksen, hermojen kiristelyn, ja useamman pennosen jälkeen saimme viimein varttia vaille sulkemisajan soiton, että auto on valmiina. Jes! Riensimme puolilaukkaa (varvassandaaleissa) noutamaan automme korjaamosta, ja puoli kuuden aikaan illalla starttasimme toiveikkaana kohti kotia. Tuulilasiin ripsi vähän vettä.

Helpottunutta huokailua ei kestänyt kauaa, sillä noin kahdenkymmenen minuutin päästä via dolorosalla kiroiltiin jälleen. Samat merkkivalot ilkkuivat meille taas iloisesti. Auto nikotteli, ja minua itketti. Ei voi olla totta! Mitä nyt tehdään? Ajetaanko kuuttakymppiä kotiin, ja seuraavana päivänä omalle tutulle autokorjaajalle, vai käännytäänkö takaisin?

Jyväskylästä käsin olisi hankalaa esittää kompensaatiovaatimuksia tai vaatia vantaalaista korjaamoa korjaamaan autoa. Niimpä käänsimme pitkin hampain auton nokan takaisin kohti Vantaata. Pettymys oli valtava. Oli vietettävä toinen yö Vantaalla. Tällä kertaa hoidin hotellivarauksen netin kautta, ja pääsimme yöksi Flamingoon. Tiistai-iltana luovutin, ja marssin ostamaan uusia vaatteita likaisten tilalle, hammasharjan ja -tahnaa sekä shampoota. Ja kengät! Varvastossuissa lampsiminen sai riittää. Illalla mietin, miten osaan olla tiukkana, ja vaatia korjaamoa korjaamaan virheensä ilman suuria lisäkustannuksia. Olen niin huono esittämään vaatimuksia, tai pitämään puoliani.

Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnnut osallistua asian hoitamiseen, sillä mies lähti heti aamunkoitteessa tarmokkaana hoitamaan hommaa itsekseen, englanniksi. Selvisi, että jokin auton osa piti vielä tilata ja vaihtaa. Tässä vaiheessa olo oli jo niin turta, että tieto ei aiheuttanut sen kummempaa ärtymystä. Lompakko tyhjänä, ja varovaisen optimistisena suuntasimme keskiviikon keskivaiheilla automme jälleen kohti Jyväskylää. Taivaalta ei tullut vettä eikä auto hikotellut. Kilometri kilometritä varmuus siitä, että kotiin päästäisiin kasvoi kasvamistaan. Kotipihalla uskallettiin jo huokaista helpotuksesta - tästä selvittiin.

Kylläpä tuntuu hyvältä olla kotona!

 

Ladataan...
Minnean muruja

Hei heinäkuu! On aika hemmotella yhtä lukijaa tai seuraajaa kesäisellä kosmetiikkapaketilla. Valitsin arvontapalkinnoksi kaksi omaa uutta suosikkia.

Muutama päivä sitten kerroin ihastuksestani L'Oréal Parisin ylelliseen Paradise Extatic -ripsiväriin. Se tekee lähes kaiken, mitä ripsiväriltä voi toivoa. Pehmeä harja tuntuu mukavalta, ja notkea väri levittyy kauniisti. Luonnollisen kauniit, mutta,näyttävät ripset. Nyt yksi teistä pääsee testaamaan tätä hehkutettua ripsaria!

Toiseksi hemmottelutuotteeksi valitsin samaisen merkin Smooth Sugars Glow Scrub-kasvokuorinnan. Tästä tuotteesta tuli kesäkuun Bette Boxissa näyte, ja tykästyin hehkua kesäkasvoille tuovaan kuorintaan heti ensi sormituntumalta. Pienet sokerit ja viinirypäleöljy tuntuvat ja tuoksuvat iholla miellyttävältä. Kuorinta kirkastaa ja heleyttää kasvojen ihoa. Ja sitä voi käyttää myös kesän kuivattamille huulille. 

Näin osallistut kesäarvontaan:

- Kerro tämän postauksen kommenttikentässä mikä on sun suosikki kosmetiikkatuote kesällä. Muista toimiva sähköpostiosoite!

- Osallistua voit myös seuraamalla @minneanmuruja instassa, ja tägäämällä kavereita kilpailukuvaan.

- Arvonta päättyy 8.7.2018 klo 23.59!

Onnea arvontaan! Ja ihanaa sunnuntaita! 

Ladataan...
Minnean muruja

Etsintäni on päättynyt! Olen löytänyt täydellisen jumpsuit haalarin pyöreälle vartalolleni. Olen alkukesän haaveillut culottes-mittaisista ja kurveja imartelevista haalareista. Keräsin netistä kivoimmat jumsuitit postaukseen, ja laitoinkin sitten omasta postauksestani innostuneena tilauksen menemään. 

Toinen tilaamistani haalareista oli aikaisemman postaukseni musta kukkahaalari, mutta se ehti loppua varastosta tilaukseni jälkeen, joten paketissani oli vain tämä musta New Look Curves -merkin haalari. New Look on tuttu merkki Lontoon vuosilta, joten uskalsin haalarin tilata.

Kukkahaalarin puuttuminen ei haitannut, sillä tämä musta rypytetty(miksi tätä kutsutaan?) haalari oli erinomainen, ja istui kuin unelma.

Haalari on ihanan pehmeää ja kevyttä materiaalia, ja tuntuu päällä todella miellyttävältä. Sen ainoa ongelma on, että se puetaan sujahtamalla kaula-aukosta sisään. Vessareissuilla tämä sattaa olla hankalaa :D Lisäksi mietityttää, venyykö kaula-aukko käytössä.

Mitä tykkäät tästä haalarista? Liian liehuva vai just hyvä?

Kivaa perjantaita! Täällä ollaan matkalla lentokentälle! Venetsia, täältä tullaan!

Pages