Ladataan...

 

 

 

 

Jyväskylän ydinkeskustan vanhimmat puutalot ja niiden muodostama vanha käsityöläiskortteli on hyvää vauhtia valmistumassa entisöidyksi, 1800-luvun lopun tunnelmaa huokuvaksi perinnepihaksi. En voi uskoa onneani ja korttelin eloon herättämisen kontolleen ottavien yrittäjien ja sijoittajien panosta, sillä tämä on JUURI SITÄ MITÄ JYVÄSKYLÄÄN TARVITAAN!

Toivolan vanha piha avaa ensi perjantaina 30.11 Joulupihan jossa tarjolla entistä enemmän pienien yrittäjien, käsityöläisten ja paikallisten yritysten tuotteita. Lisäksi Kellarikahvila, väliaikainen kahvi- ja kakkupuoti, tarjoaa herkkuja aina 21.12 asti.

Keväällä 2013 vanhan Synnytyslaitoksen alakertaan avataan sitten oikea kahvila, kahvila Muisto. Itken onnesta jo nyt, sillä tästä kaupungista todella puuttuu juuri tällainen keskustassa sijaitseva idylli ja pakopaikka, joka henkii Keski-Suomea ja sen parhaita puolia vuodenajasta riippumatta. Siellä minä sitten istun ja päivystän kirjastosta lainattua kirjaa lukien ja limonaadia lipittäen koko seuraavan kesän. Oih.

Kuvat kävin napsimassa hiljaisena marraskuun maanantaina, kun kulmilla kummitteli vielä keskeneräiset maalaustyöt ja viimeistelyä vaille oleva lippusalko. Silti tunnelmaa tursusi joka mukulakivestä ja narisevasta lattialaudasta enemmän kuin mistään tämän kaupungin homevaurioituneesta, maan tasalle murjotusta tai hyvin yrityksin remontoidusta uudiskorttelista koskaan. 

Nämä Toivolan vanhan pihan tyypit ovat tehneet todellisen kulttuuriteon- kaikki on restauroitu mennyttä kunnioittaen ja historiasta sekä urakan eri rakennusvaiheista voi lukea heidän koti- ja facebooksivuiltaan.

Jyväskylä, saat minulta pusun ja luottamuslauseen ja hassun palkintopäähinen ja muovailuvahapokaalin ja konfettisateen ja tähtisadetikun!

Ladataan...

Asuin kolme vuotta Tukholmassa. Siellä oli hetkittäin hirvittävän hermostuttavaa (ei saa peittaa, ha ha ha, oj gumman, sinulla on niin suloinen muumiruotsi ah ha ha, oj onko suomi ollut osa ruotsia joskus mina en tiennyt sita, mita mita, olisi maailman ihaninta tavata oj en voikaan tavata anteeksi sovitaan uusi kerta oj en taaskaan voi anteeksi niin paljon sovitaan uusi kerta, oj jalleen kerraan minulla tuli paansarky niin en voi taaskaan tavata, moi mukulat, ah ha ha, sina olet niin hassu miksi et pida schlagerista). 

Mutta sitten siellä oli muutama patenttivalmis järkiratkaisu ja käytännön hoksaus joita jäin  ihan hirvittävästi kaipaamaan. Kansa joka tahtoo tehdä asiat helpoksi ei vain tahdo, vaan myös tekee. Tässä suosikkejani ruotsalaisten näppäryydestä:

  • Pankin tilinumero on sama kuin henkilötunnus. TÄMÄ SUOMEEN!
  • Ulko-ovi suljetaan kotoa lähtiessä avaimella lukkoon. Tämä on joko hyvä tai huono asia- joko avain ei unohdu koskaan kotiin tai sitten unohdat lukita oven ja joku siivonnut poissaollessasi kodin puolestasi. Näppärää!
  • Roskiskuilut. Ihana helpotus arkeen, paitsi silloin kun putki tukkeutuu. Pussien pitää siis olla pieniä ja roskat joutuu "viemään" ulos, eli rappuun, vähän useammin kuin Suomessa. Siltikin ihan paras keksintö.
  • Finduksen pakastetut mausteet. Näitä näkyi hetken aikaa Suomessakin, mutta ainakin meidän kaupungista ne hävisivät yhtä nopeasti kuin tulivat. Aivan mahtava idea saada basilikat, rosmariinit ja muut yrtit valmiiksi pilkottuina pakasteina "tuoreena" ruokaan. Laiskan suomalaisen tahi järkevän ruotsalaisen valinta!
  • Kolikkokoneet kassoilla. Enää ei tarvitse koskea myyjän hipeltämiin lantteihin tai latoa omasta lompuukista örejä vieraan ihmisen hikiseen käteen. Vaihtoraha tulee kilinkolin masiinasta metallikippoon- josta joudut ne tosin omin käsin kauhomaan, mutta ainakin vaihtoraha stemmaa eikä turhaa ihmistenvälistä lääppimistä tapahdu!
  • Bussipysäkeillä jonottaminen. Tämä kansa onkin niin solidaarista, että ensimmäisenä bussipysäkille tulleet pääsevät myös ensimmäisenä bussiin. Ei koskaan toimisi Suomessa koska meillä viimeistään mummot ja vaarit vaatisivat "kävelykepillä kanssamatkustajaa turpaan" veto-oikeuttaan ja konttaisivat barrikadeille.

Kertokaa omat havaintonne jos niitä keksitte, minun loppuivat tällä kertaa tähän vaikka kuinka pinnistin (olen vasta kolmekymppinen mutta aivan USKOMATTOMAN huonomuistinen, saatan unohtaa kokonaisia vuosia elämästäni ja elän jatkuvassa häpeässä/selittelyn maussa siitä miten Kerstinin läksiäiset oli tosi kivat vuonna 2004 mutta kuka on Kerstin ja mistä me tunnetaan).

kuva: findus.se

Ladataan...

Harvoin näkee niin järjettömän ihanaa konseptia kuin Syksyn Sävel Retro.

"Musiikkiviihdeohjelmassa" ei-edes-niin-vanhoja hittejä (oliko nämä todella silloin hittejä??) muistellaan ensin ajassa taaksepäin alkuperäisin taltiointeihin siirtymällä ja seuraavaksi laittamalla sittemmin turvonneet ja useimmiten alkoholisoituneet artistit esittämään kiusaantuneina kappaleensa kameran edessä vielä kertaalleen. TYKKÄÄN!

Homma ei olisi kuitenkaan hulluutta nähnytkään ilman ihastuttavaa Tanja "green screen" Huutosta. Mikään propsi ei ole Tanjalle varmaan tämän ohjelman jälkeen enää vieras (viimeksi työnnettiin korkkareissa retroa tv-kameraa pitkinpoikin stagea) eikä mikään päälleleikattu tanssimuuvi halki ruudun liikaa. Tukka on reippaasti sekä tupeerattu että krepattu ja Tanjan siluetti kahisevien puhviverhojen alla lähes tunnistamaton. TYKKÄÄN!!

Koko konseptin kruunaa kuitenkin Psyko-Tanjan silmitön pirtsakkuus. Joka ikinen artisti spiikataan sisään  järjettömillä latteuksilla, älyttömällä innolla ja täysin hiljaiseksi vetävällä "ilkurisuudella", joka on niin noloa, että se on enää pelkkää parasta. Luulen että Tanjalla itsellään on työssään maailman hauskinta ja kameramiehen, ohjaajan ja editoijien osuus yhtä röhötystä. Kunpa Tanja olisi minunkin työkaverini!

Kun sen naama menee sekunniksi sillä tavalla iloisesti umpiruttuun juuri ennenkuin seuraava artisti ponkaisee menneisyydestä lavalle, ruudun toisella puolella on superhauskaa olla hetken verran melankolinen, muistoja hellivä suomalainen.

TYKKÄÄN!!!

kuva täältä ja täältä

Pages