Huhtivauva on hyvä idea

Menneen elokuun alussa muistelin kaiholla vuoden takaista plussaa raskaustestissä (joka oli niin haalea, että Mies epäili minun käyttäneen testiä väärin!). Syyskuun alussa bongasin vauvafoorumeilta jo ensi vuoden huhtikuussa lasketun ajan saaneiden äitien uuden viestiketjun, ja haikeus valtasi mielen. Ajatella, jo nyt moni odottaa innolla (tai kauhulla) ensi keväänä syntyvää vauvaansa. Vasta äsken se olin minä. 

Olen moneen kertaan kiitellyt itseäni hyvästä ajoituksesta tuurista tämän lastenhankinnan ajoituksen suhteen. Loppukeväästä syntyvä vauva oli mun mielestä huippu juttu! Niinpä päätin koota tuleville huhtivauvojen äideille listan siitä, miksi huhtivauva on hyvä idea. 

  • Alkuraskauden mahdollinen yököttelyvaihe on paljon helpompi kestää, kun kovimmat kesähelteet ovat jo menneet ohi ja alkaa olla pientä kirpeyttä ja viileyttä ilmassa. Suoraan luonnosta saa tuoreita marjoja eli superfoodia äidille ja vauvalle.  
  • Loppusyksy on yleensä sateista, pimeää ja kaikin puolin masentavaa aikaa, mutta se muuttuu paljon kivemmaksi kun on pieni salaisuus, jota kasvattaa navan alla, ja ultrat ja muut mitä odottaa. Kun housut alkavat kiristää lantiolta, voi huoletta vaihtaa lökärit jalkaan ja ponchon päälle, niin kaikki muutkin tähän aikaan tekevät, ja käpertyä kynttilänvalossa haaveilemaan tulevasta perheenlisäyksestä. Lisäksi kaikki tulevat syksyt sen jälkeen ovat himppasen kivempia, kun voi muistella miten jännittävää oli silloin aikanaan alkuraskaudessa. PLUS: Voit ottaa kivoja kuvia syksyn lehtien ja vauvamahan kanssa! Me muuten kerrottiin raskaudesta kaukaisemmille sukulaisille ja ystäville joulukortilla, jossa näkyi myös ylimääräinen joulupallo 😉
  • Luultavasti syksytakit mahtuvat vielä hyvin mahan päälle (samoin ponchot), ja ainoat hankalammat kuukaudet ovat seuraavan vuoden ensimmäiset, kun vauva alkaa olla suurempi ja lämpötilat matalammat. Pariksi kuukaudeksi voi hyvin lainata isompaa takkia, ja aika pian alkaa jo äitiysloma, jolloin viimeistään voit köllötellä rauhassa kotona kovimmat pakkaset!
  • Jos olet huolehtivaa tyyppiä, voi helpottaa ajatus, että vauva kasvaa samaa tahtia kuin vuosi lähenee loppuaan. Kun olet seuraavan vuoden puolella, alkaa vauva olla jo sen verran suuri, että todennäköisyydet selvitä kohdun ulkopuolella ovat jo olemassa!
  • Huhtikuussa puolestaan alkaa yleensä olla jo niin lämmin, ettei vauvasi suurella todennäköisyydellä synny kovien pakkasten keskelle, jolloin toppapukua ym. talvivarusteita ei tarvitse hankkia pienimmässä koossa. Parhaimmillaan selviät äitiyspakkauksen makuupussilla ja villavaatteilla!
  • Vauvasi syntyy, kun yöt ovat vielä pimeitä. Sillä on hyvät tsäänssit oppia yön ja päivän ero ennenkuin päivät pidentyvät ja yöt valaistuvat. Kesäksi suosittelen pimennysverho(j)a!
  • Kunhan ensimmäisistä viikoista on selvitty, tulee pian toukokuu ja sitten kesä, ja vauvasi alkaa olla isompi ja selvitä vähemmillä vaatteilla. Pikkuvauva-aika kesällä on ihanan helppoa pukemisen suhteen! Kun rakkauden hedelmäsi ei vielä osaa itse liikkua, voit kuumalla ilmalla nykäistä sen vaippasilleen ja pitää viltillä varjossa ilman pelkoa siitä, että kakara ampaisee puolialasti aurinkoon kirmaamaan. Jos on lämmin kesä, saatat selvitä yhdestä vaatekoosta hyvin vähäisillä vaatehankinnoilla (muista hankkia lyhythihaisiakin bodyja, toisin kuin eräs..!). 
  • Kesä on aika ihanaa aikaa muutenkin köllötellä varjossa vauvan kanssa, nukuttaa unille vaikka kantoreppuun tai vaunuihin ilman tuhansien vaatteiden pukemista ja riisumista ja kulkea helposti missä vaan, kun vauvan voi vaan ottaa mukaan ilman älytöntä vaatesäätöä. Huhtivauvan eväitä ovat kesällä tissi tai korvike, joten ne kulkevat helposti mukana ja vauvan kanssa on helppo lähteä melkein minne vaan ilman säätöä kiinteiden kanssa. Kesä on täynnä iloisia ihmisiä, ilmaisia tapahtumia, ihanan leppeää oleilemista ja kaikkea kivaa, johon sinulla on kerrankin aikaa koska olet äitiyslomalla (hah hah haa, se joka on nimennyt tuon ajan lomaksi ei kyllä itse ole ollut äiti..). 
  • Jos nautit alkoholista, niin edelliskesänä ehdit vielä nauttia siitä (koska raskauduit vasta loppukesästä) ja seuraavana kesänä muksu on jo ulkona, jolloin on jälleen mahdollista korkata se saunakalja/terassisiideri/juhlien kuoharilasillinen, jos siltä tuntuu. 
  • Jos satut saamaan suihkutissit, kesällä imettäminen ulkona on helppoa: jos vauva päästää irti, käännät nännin nurmikkoa kohti ja annat suihkuta ilman pelkoa sotkemisesta (itse tein kesällä mökillä useamman metrin ennätyksen!). Jos et pidä järvessä uimisesta, imetys on myös hyvä syy jättää se tänä kesänä kokonaan välistä. Sitäpaitsi jälkivuotokin alkaa loppua viimeistään kesäkuussa, joten saat kerrankin nauttia vuodottomasta kesästä!
  • Jos vauvasi syntyy vähän keskivertoa pienempänä, äitiyspakkauksen vaatteista suurin osa alkaa sopia vasta syksyllä, joten ei tarvitse harmitella että ne kaikki ehtivät jäädä pieniksi kesän helteiden aikana (meillä ensimmäinen sopiva vaate oli puolipotkuhousut, jotka sopivat nelikuisena, ja ensimmäinen äp:n body istui hyvin 5kk:n iässä)!
  • Vauvan tuskainen kerrospukeminen tarvitsee luultavasti aloittaa vasta syksyllä, jolloin olet saanut nauttia useamman kuukauden helposta ja nopeasta kesäpukemisesta! Talvivarusteet taas hankitaan siinä vaiheessa, kun vauvasi käyttää jo niitä vaatekokoja, jotka menevät oletetusti pidempään kuin pari viikkoa, joten on hyvät mahdollisuudet pärjätä yhdellä puvulla koko talvi, ja myös äitiyspakkauksen toppapuku alkaa todennäköisesti olemaan lähempänä sopivaa ensimmäisenä talvena. (Olenkohan jotenkin jumittunut tähän pukemiseen, kun se on tällä hetkellä akuutisti niin hankalaa..)
  • Seuraavan syksyn pimeyttä piristää liikkumaan opetteleva ja hampaita tekevä vauva, joka opettelee hurjaa vauhtia uusia taitoja ja parhaimmillaan valaisee kodin hörötyksellään. 

img_20161020_101921.jpg

Kuvan vauva on syntynyt huhtikuussa, ja käyttää kuvassa äitiyspakkauksen 2016 koon ”56” bodya puolivuotiaana! Edit: bodyn koko onkin ”50-56” ja se mahtuu edelleen kasikuiselle..

Ihanaa odotusta kaikille raskaana oleville, mutta ihan erityisesti huhtivauvojen äideille! 😉

Puheenaiheet Lapset Raskaus ja synnytys Höpsöä

Nukkumatti, osa 1: pitääkö sille opettaa nukkuminenkin?!? (0-3kk)

Noh, pitää, valitettavasti.

Minun etukäteispelkoni lapsen saannissa liittyivät paljolti nukkumiseen – omaani, ei vauvan. Töissä (synnärillä) vauvat nimittäin nukkuivat. Äidit eivät niinkään, imettäessään yöt läpeensä. Kukaan ei vain kertonut, että ensimmäiset kaksi viikkoa eivät kerro mitään tulevaisuudesta. Nimittäin alkuun tytär nukkuikin hyvin, n. 1,5-3h pätkiä ympäri vuorokauden (poislukien 2 ensimmäistä yötä, jolloin se tilasi ruokaa ja imi vähän väliä). Öisin unet olivat usein 2-3h pätkiä, ja niinpä mekin nukuimme aika kivasti ja ihmettelimme kaikkea sitä puhetta univeloista, väsyneistä vanhemmista ja rankasta vauvavuodesta.  Päivisin vauva nukkui 1,5-3h pätkiä. Niiden välillä se söi, kakkasi ja seurusteli – ja oli yllättävän pitkään hereillä, joskus muutaman tunninkin. Sitten taas nukuttiin. Se nukahti itsekseen mihin vain ja nukkui missä vain. Yöt nukuttiin perhepedissä, joten minä vain käänsin kylkeä ja vaihdoin rintaa ja nukuin osittain myös imettäessä. Yöllä ja päivällä oli selvä ero: öisin vain nukuttiin ja syönti tapahtui silmät kiinni, päivisin katseltiin maailmaa. Helppo vauva? Ehei. Vain vasta syntynyt.

Sitten maailma aukeni. Kaksiviikkoinen alkoi tajuta, että ulkomaailma on olemassa. Yöunet muuttuivat ensin, kun maitoa alkoi tulla niin paljon, että jos vauvaa ei röyhtäyttänyt, se heräsi kakistelemaan kurkkuun nousevaa maitoa. Minä tietty nukahdin aina maaten imettäessä (enkä herännyt röyhtäyttämään), joten otin tavaksi nousta imettämään sängyssä istuen. Sitten aloin nukahdella siinäkin. Ja huomasin, että kun vauva nukkui tissin vieressä, se alkoi heräillä vähän väliä pienelle yöpalalle, ja minusta tuntui, etten ollut nukkunut koko yönä, eikä vauvakaan ollut kovin levänneen oloinen. Aika pian sovimme, ettei miehen tarvitse herätä yöllä vaihtamaan vaippaa, kun minä jouduin jo joka tapauksessa heräämään imetyksen takia, eikä molempien kannattanut valvoa. Valitettavasti hän heräsi kuitenkin siihen, kun vauva heräsi, eikä saanut unta yhtä helposti uudelleen kuin minä. Yöt olivat risaisia ja me kaikki todella väsyneitä. Aloimme ymmärtää niitä puheita univeloista ja rankasta vauvavuodesta.

Lopulta 3-4 viikon kohdalla teimme useita muutoksia: 1) vauva siirrettiin pinnasänkyyn, jossa se onnistui herättämään itse itsensä säpsähtämällä aina pienen hetken päästä, joten 2) pinnikseen laitettiin vaunujen puolipehmeä koppa, jossa vauva nukkui paljon paremmin ja 3) vauvalle ostettiin unipussi, minkä jälkeen yöunet rauhoittuivat. Halleluja! Ensimmäisenä yönä ensimmäinen unipätkä oli hurjat 4 tuntia – vauvan, nimittäin. Me ei tietenkään menty nukkumaan heti samaan aikaan, eikä siis saatu ihan yhtä paljon unta. 4) Minä siirryin öisin imettämään keittiön kovalle tuolille: heräsin ja pysyin imetyksen ajan hereillä, mutta vauva ei herännyt (eikä Mies :D). Imetin, röyhtäytin, laitoin vauvan takaisin pinnikseen nukkumaan ja itse painuin sänkyyn jatkamaan uniani. Yleensä nukahdin helposti uudelleen (ah, ne hormonit..). Vauva nukkui tyytyväisenä 3-4h pätkiä kerrallaan syöntien välillä (kun tissi ei tuoksunut vieressä, mutta olo oli turvallinen), samoin me vanhemmat. Kaikki olivat levänneitä ja tyytyväisiä! (ja mainittakoon vielä, että vauva nukkui kuitenkin käsivarren mitan päässä, joten oli ihan lähellä minua oikeasti). Tämä toimi suunnilleen.. muuttoon asti. 

Ja ne päiväunet. 2-4 viikon ikäisenä ne olivat yhtäkkiä lyhyitä pätkiä, jotka nukuttiin aina sylissä. Muualle ei nukahdettu eikä muualle saanut siirtää, tai herättiin. Ja huonosti päiväunia nukkuva vauva nukkui huonosti öisinkin ja oli päivisin kitisevä ja väsynyt. Yhdistin tämän sylin kaipuun tiheään imuun ja kasvupyrähdykseen, joka oli parhaillaan meneillään. Vauva oppi uusia taitoja ja kasvoi sekä fyysisesti että henkisesti. Vaunuihin ei voinut nukahtaa, kantoreppu tai -liina kelpasi mutta vain niin kauan kuin kantaja jaksoi kävellä. Tätä vaihetta kesti muistaakseni aika kauankin, pitkälle kesään. Huomasin, että jos olimme jossain ja vauva oli (tyytyväisenä) viettänyt paljon aikaa muiden kuin minun tai isänsä sylissä, se takertui minuun vieläkin enemmän. Jatkuvan sylittelyn ja läheisyyden tarjoaminen auttoi tässä vaiheessa kaikkein eniten, samoin kärsivällisyys. Ja toki se, että vauvan isä oli kotona ja pystyi hoitamaan siivoamisen, ruoanlaiton ja muut kotityöt sillä välin, kun minä istuin sohvalla ja imetin/sylittelin/jne. Onneksi myös isän syli kelpasi vauvalle röyhtäilyyn ja läheisyyden kaipuuseen.  

Googlettelimme erilaisia konsteja parantaa vauvan päiväunia, ja meille valkeni karu tosiasia: vauva pitää opettaa nukkumaan. Kääks. Toki olimme kuulleet väsyneistä vanhemmista, kuukausien univelasta jne, mutta ajattelimme jotenkin sen liittyvän siihen, että vauvathan syövät ja kakkaavat öisinkin, joten tokihan sitä täytyy heräillä. Mutta että huonosti päivisin nukkuva vauva nukkuu useimmiten huonosti öisinkin, ja se täytyy opettaa nukahtamaan. Luimme myös vauvan unen vaiheista ja ymmärsimme, että vauvan uni muuttuu 2-3kk iässä, ja olimme yrittäneet siirtoa pois sylistä aivan liian aikaisin, vauvan REM-unen aikaan, jolloin hän takuulla heräsi joka kerta. Päivisin emme halunneet alkaa kapaloimaan, mutta joskus 2,5kk iässä otimme käyttöön white noise -appsin ja siirsimme vauvan syliin nukahtamisen jälkeen päiväunille omaan pinnasänkyynsä vaunukoppaan white noisen kanssa. Jonkisen aikaa sai aina odotella, että uni oli riittävän syvää, mutta sitten siirto yleensä onnistui. Joskus riittävän syvässä unessa vauvan sai vielä kantokopassaan siirrettyä vaunuihin, ja pääsi vaikka kaupungille. Satunnaisesti syötön jälkeen hänet siirrettiin kantoreppuun ja nukutettiin lenkillä reppuun. 

3kk:n iässä vauvalla alkoikin olla jo rytmi: heräsi aamukahdeksalta, meni parin tunnin välein päiväunille niin että nukahti rinnalle, annettiin nukahtaa syvään uneen ja siirrettiin omaan sänkyyn, jossa nukkui vaihtelevan ajan. Yhden unisyklin pituudeksi vakiintui noin 40min, mutta usein nukuttiin useampi sykli putkeen. Heräämisestä parin tunnin päästä oli sama homma edessä, päiväunia kertyi noin 3-4kpl ja illalla mentiin suunnilleen samoihin aikoihin nukkumaan. Vauva oli tyytyväinen, samoin vanhemmat. Muutaman kerran tyttö nukahti jopa itsekseen sänkyynsä päiväunille, ja tuolloin pohdiskelinkin, onko 3kk ikäinen vauva tarpeeksi vanha opettelemaan yksin nukahtamista. On, on!! Toki tämä on vauvakohtaista. Muille vanhemmille vinkiksi: jos vauva näyttää osoittavan merkkejä siitä, että yksin  nukahtaminen voisi alkaa onnistua, niin harjoitelkaa sitä ahkerasti! Ehkä eniten koko tässä unihommassa kadun, ettei meillä ollut mahdollisuutta jatkaa unitreenejä tuossa vaiheessa: uskon, että olisimme säästyneet paljolta vaivalta myöhemmin. Sitten koitti nimittäin muutto.  

Perhe Lapset Vanhemmuus