Doors (2021)

Vapaapäivän kunniaksi avasin Prime Videon ja valitsin päiväelokuvaksi pari vuotta vanhan scifijännärin. Doors kestää vain 1,5 tuntia eli sopi loistavasti kotoisaan kahvihetkeen. Kovin hyviä arvosteluja tämä ei ollut saanut, mitä niitä nyt netistä lueskelin, mutta minua tämä kiehtoi. Visuaalisesti tämä oli kaunis, äänimaailma sopivan ahdistava, ja kyllä minua kieltämättä viehätti sekin, että kaikki tieteellinen höpinä oli riisuttu pois.

Kuva: Pixabay

Juoni lyhyesti kerrottuna: ihan tavallisena päivänä maailmaan ilmestyy mystisiä mustia ovia. Yli miljoona mustaa ovea, jos tarkkoja ollaan. Ne houkuttelevat ihmisiä puoleensa ja lukemattomia katoaakin niiden sisään, eikä monikaan löydä enää takaisin kotiin. Ilmiötä lähetetään tutkimaan tutkimusryhmä, joka nimetään ”Koputtajiksi”.

Ei tämä jännittävä ollut, mutta mukavan utuinen. Olisin voinut katsella omaa untani. Uneni ovat juuri tällaisia, paitsi monin verroin synkempiä. Niin, eipä tässä mitään järkeä varsinaisesti ollut, mutta kiehtovaa katsottavaa silti. Tarinan etenemisen kannalta tärkeimmässä osassa oli tiedemies Jamal (Kyp Malone) ja hänen ystävänsä Kathy (Kristina Lear), mutta hekin olivat vain pienessä roolissa. Harmillista kyllä, elokuvan loppu oli täysi floppi (se etähaastattelukohtaus). Kömpelö ja väkisin tehty. Tarina olisi pitänyt lopettaa edeltävään kohtaukseen.

 Asteikolla 0-5: väkivaltaa 0,5, seksiä 0, huumeita 0.