Prey (2022)
Jos et tahdo spoilereita, älä lue tämän blogikirjoituksen viimeistä lausetta.
Tässäpä elokuva, jota en ikipäivänä olisi katsonut ellen asuisi samassa taloudessa kahden teinipojan kanssa. Jokainen meistä 60-70 -luvulla syntyneistä tietää Predators -elokuvasarjan, jonka 80-luvulla ilmestyneen esikoisosan tähtenä pullisteli itse Arnold Schwarzenegger. Disney+ suoratoistopalvelusta löytyvä Dan Trachtenbergin ohjaama Prey on sarjan viides osa, jonka valitsin katsottavaksi nuoremman poikani yllytyksestä.
Elokuvassa nuori komansityttö Naru (Amber Midthunder) jahtaa leikkijouskarillaan ja lelukirveellään kammottavaa avaruusörkkiä väistellen uudisasukkaiden ansoja, petollisia suonsilmäkkeitä, ja metsän petoja, jotka tuntuvat yhtään ajattelematta hyökkäävän suinpäin ihmisten ja näkymättömien kummajaisten kimppuun. Karhut ovat verenhimoisia tappokoneita, sudet kostonhimoisia raivopäitä ja puumat ihmissyöjiä, vaikka helpompaakin riistaa olisi tarjolla.
Tätä elokuvaa ei myöskään kannata katsoa, jos tykkää historiankuvauksesta. Tarina toki sijoittuu 1700-luvulle, mutta tässä ei jäljennetä historiaa. Uudisasukkaat taikovat biisoninnahat taljoiksi ja viitoiksi ennen kuin ruhotkaan ovat mädäntyneet ja metsästävät monikymmenpäisenä joukkona kuin ryhmä korviin asti aseistautuneita sotilaita.
Predator (Dane DiLiegro) on osalleen uskollisena täysin ylivoimainen ja viipaloi ihmisiä ja nylkee eläimiä kuin ajatuksen voimalla näyttäen lähes yhtä typeräiltä kuin elokuvasarjan ensimmäisissä osissa. Veri on vihreämpää ja kumiset rastat hiukan vähemmän kumisia, mutta kyllä sen silti itsekseen tunnistaa.
Niin suunnattoman ärsyttävää kuin se onkin, Naru ei osaa oikein mitään ja kaikki yritys kaatuu hitaaseen reagointiin tai uskalluksen puutteeseen. Jännitystä elokuvassa ei ole nimeksikään ja se predatorsin ärsyttävin taito, näkymättömyys, on käytössä niin paljon, että leimasin otuksen pelkuriksi jo elokuvan ensimmäisen puoliskon aikana.
En suosittele aikuisille ollenkaan, mutta voi kyllä viehättää nuorisoa. Poikani kysyi, minkä arvosanan antaisin asteikolla 0-10. Sanoin, että 3. Yhden tähden annan siitä, että elokuvassa on käytetty paljon Amerikan alkuperäisväestöön kuuluvia näyttelijöitä. Toinen tähti siitä, ettei leffa ollut tolkuttoman pitkä. Ja kolmas tähti siitä… No, enpä kerrokaan sitä vielä. Se on julkaisun viimeisessä lauseessa spoilerin muodossa.
Asteikolla 1-5: väkivaltaa 3,9, seksiä 0, huumeita 0. Traileri löytyy täältä.
Ja sitten se spoileri: kolmannen tähden annan siitä, että koira jää eloon.