ESIKOISEN PAINAVIN REPPU

Itse olen perheeni esikoinen. Vanhin tytär kolmesta. Kyllähän sitä huomaa, että itselle on asetettu ihan eri lähtö asemat verrattuna muihin siskoihini. Lähtötilanne on myös syntyessäni ollut aivan erilainen kuin muilla siskoillani.

Me esikoiset ollaan niitä vanhempien koekappaleita. Kaikki koetaan meidän kanssa ihan ensimmäistä kertaa eikä kukaan osaa sanoa tekeekö oikein vai väärin. Kaikki tunteet tulevat ihan yllätyksenä ja ovat uusia ihan jokaiselle. Olen useimmiten kuullut, että esikoinen kehittyy hieman hitaammin tai sitten melko ns.”normaalisti”. Etenkin vauvavuoden aikana kun ei ole ketään kehen verrata tai kenen kanssa kasvaa. Sitten seuraavat sisarukset kehittyvät kahta nopeammin kun on joku kenestä ottaa mallia. Ja varmasti siihen vaikuttaa vanhempien vanheneminen ja se, että aika tuntuu juoksevan vain entistä nopeammin.

Uskon, että meihin esikoisiin asetetaan jo syntyessämme suuremmat odotukset ja tavoitteet kuin muille sisaruksille. Meidän pitää osata käyttäytyä, olla ahkeria, näyttää esimerkkiä pienemmille, huolehtia ja kantaa huolta sisaruksista, selviytyä elämästä kovemmin, näyttää vanhemmille opitut taidot, luoda suuria tavoitteita ja pyrkiä olemaan suvun ylpeyden aihe.

Esikoinen myös saa kaikkea elämänsä aikana suhteessa enemmän kuin muut sisaruksensa. Koska onhan hän ensimmäinen lapsi ja mahdollisesti myös ensimmäinen lapsenlapsi tai lapsenlapsenlapsi. Esikoinen saattaa olla se vanhempien lempilapsi tai isovanhempien lellityin lapsenlapsi. Kaikkien ylpeyden aihe, luonnollisesti. Esikoinen on omalla tavallaan sisarusparven tärkein henkilö sukulaisille, koska luonnollisesti on ensimmäinen suvun jatkaja. Joten tämän myötä esikoisella saattaa olla suurempi oikeus perinnönjaossa, sillä hänelle voidaan testamentata enemmän arvollisia asioita verrattuna muihin sisaruksiinsa. Kuten vaikkapa lapsuuden koti, rahallisesti suurempi summa vanhempien säästöistä tai jokin muu arvo esine. Esikoinen on sisarusparven johtaja joten ajatellaan, että tällä on myös oikeus saada sen seurauksena enemmän tunnustusta.

Olen ollut aina tietoinen siitä, että olen saanut enemmän asioita kuin siskoni. Olen saanut oman huoneen kun aloitin koulun, toisinaan hieman enemmän rahaa isovanhemmilta, ammattiin liittyvissä valinnoissa minua ei ole koskaan arvosteltu ja minun käskettiin aina jakamaan yhteinen karkkipussi jos sellainen joltakin saatiin. Koska vanhimpana minun täytyi olla lojaali ja tasavertaisesti kohdella meitä kaikkia.

Myös kuninkaallisissa suvuissa esikoisella on suuri rooli siinä, että hän perii kruunun seuraavana. Hänelle asetetaan jo syntyessään etiketin kruunu ylle jota hänen tulee käyttää hillitysti ja harkiten. Hänen täytyy osoittaa tuleville kansalaisilleen, että hänestä on johtamaan ja edustamaan maataan. Jo pienestä pitäen hänen liikkeitään seurataan tarkemmin ja herkemmin kuin muita kuninkaallisia lapsia. Media on hänen tekemisistään enemmän kiinnostunut ja herkempi tuomaan virheitä / erehdyksiä esille.

On myös tutkittu, että esikoinen olisi sisaruksista älykkäin johtuen siitä että muut sisarukset eivät ole perheessä saaneet niin paljoa huomiota. Myöskin tunnollisuus, kunnianhimoisuus ja vastuullisuus kulkee esikoisten harteilla ja näin ollen heitä päätyy useimmiten vastuullisiin ammatteihin kuten esimerkiksi esimiestyöhön, politiikoksi tai hoiva-alalle. Itse voin ainakin allekirjoittaa tuon toisen lauseen, sillä olen päätynyt töihin hoiva-alalle.

Useimmiten esikoiset ovat niitä pikkuvanhoja lapsia jotka haluavat omalla tavallaan miellyttää vanhempiaan. He ovat itsenäisiä, ahkeria ja kilttejä joten näin ollen saavat vanhemmiltaan enemmän hyväksyntää ja varmasti osittain myös enemmän kehujakin. Kun perheeseen syntyy lisää lapsia kokee esikoinen, että hänen täytyy pärjätä elämässä nyt itsenäisemmin koska ei saa enään vanhemmilta sitä huomiota mihin hän on tottunut. Usein myös vanhemmat vaativat esikoisilta yksin pärjäämistä käyttäen tekosyynä sitä, että hän on tarpeeksi ”iso tai vanha” vaikka ei sen pitäisi mennä niin.

Esikoinen omalla tavallaan haluaa miellyttää ja totella käskyjä. Hän tunnollisena ihmisenä kunnioittaa auktoriteetin omaavia ihmisiä eikä halua loukata heidän tunteitaan. Toisaalta taas kapinointi on hänelle hyvin epämiellyttävää, koska kilttinä ihmisenä ei haluaisi asettua ketään vastaan. Esikoinen on kunnianhimoinen joten hänellä on suuria tavoitteita. Joskus ne tavoitteet voivat olla liiankin suuria ja niistä voi pahimmassa tapauksessa seurata uupumusta. Toisaalta taas kunnianhimoisuus johtaa usein menestykseen ja parhaimmassa tapauksessa vastuulliseen tai johtavaan ammattiin. Esikoiset ovat myös hyvin ankaria itselleen ja kritisoivat omia tekemisiään rankalla kädellä. Esikoinen tietää mihin pystyy vaikka ei aina itseensä eikä omiin kykyihinsä luottaisikaan. Esikoinen ei kuitenkaan halua pönkittää omaa egoaan vaan tyytyy seinäruusun asemaan. Koska vastuunkantaminen on kulkenut esikoisen elämässä mukana syntymästään lähtien, kantaa hän usein muiden murheita harteillaan, miettii ja analysoi asioita pidemmän kaavan mukaan eikä omaa lapsenmielistä luonnetta vaan vakavana seuraa toisten heittäytymistä. Esikoiset ovat myös järjestelmällisiä persoonia ja omaavat perfektionismisia piirteitä.

Olen myös kuullut että esikoinen saattaa myös hakeutua Amorin nuolen kautta keskimmäisen tai kuopuksen kanssa rakkauden satamaan. Koska heidän kanssaan ei tule välttämättä sellaista kilpailu asetelmaa kuin jos pariskunta onkin esikoinen – esikoinen asetelmalla. Vastuunkantajana hän haluaa kantaa myös huolta suhteestaan joten se toisinaan myös turhauttaa sekä antaa mielihyvää esikoiselle. Esimerkiksi meidän suhteessamme olemme tehneet sellaisen päätöksen, että minä kannan kodimme sisustuspuolesta huolen: ideoin ja haluan jäljen olevan omaa silmääni miellyttävää. Koska tiedän, että en pystyisi asumaan kodissa jossa olisi esim. musta sohva. Näin ollen minä en sitten puutu autotallin tyyliin mikä on taas mieheni valtakuntaa. Haluan kantaa vastuuta mutta olen myös opetellut sitä antamaan myös toiselle.

Olen paljon lukenut eri sisarus roolien luonteista ja huomannut niissä monia seikkoja mitkä pitävät ihan paikkaansa. Ainakin omalla kohdallani mitä tulee esikoisuuteen. Sitä huomaa nyt aikuisiällä miten vanhempieni kasvatustyyli on vaikuttanut siihen, että kuka tällä hetkellä olen. Kuulin pienenä usein sitä lausetta: ”Olet isompi niin muista näyttää pienimmille esimerkkiä.” Tai jos meille tuli vieraita kylään kellä oli lapsia niin usein sanottiin, että: ”Muistakaa totella Mattya, koska hän on teistä vanhin ja hän saa nyt määrätä.” Sillä hetkellä olin todella ylpeä siitä, että olin porukan vanhin koska sain tietynlaista äidillistä valtaa kun pienempiä täytyi vahtia.

Omissa ystävissäkin on esikoisia ja kun heitä ajattelee ja katselee heidän elämäntyyliään niin huomaa paljon yhtäläisyyksiä. Tyyli tehdä töitä tai asioita on täysin samanlaisia. Ajatusmaailma menee usein yhteen ja suurin yhtäläisyys meillä on huoli sisaruksista. Uskon siis, että meillä esikoisilla kaikki saamamme luonteenpiirteet on tullut äidinmaidon kautta.


Itse myös tiedostan sen, että vaadin tyttäreltämme tiettyjä asioita. Ehkä toisinaan voisin olla lepsumpi mutta tietynlainen tiukkuus ei minun mielestä huono asia ole. Olen loppujen lopuksi aika vaativa äiti mutta olen huomannut, että se piirre on kantanut omassa elämässäni todella pitkälle. Esimerkiksi koulu ajoista lähtien olen tehnyt asioita aika pitkälti sieltä vaikeimman kautta. Tai haastanut itseäni. Usein käsityötunneilla otin sen kaikista haastavimman ompeluohjeen ja siitähän tuli meidän välinen vitsi käsityöopettajan kanssa, että en sitten helpompaa kaavaa/ohjetta löytänyt. Mutta koska halusin näyttää että minusta on siihen niin jälkikin oli sitten sen näköistä ja menin vapaa-ajallani tekemään työt loppuun. Lopputuloksessa ei sitten ollutkaan juuri moitteita ja se näkyi arvosanassa.

Tämmöistä pohdintaa tähän väliin. Onko siellä muita esikoisia? Tunnistatko itsesi tästä pohdiskelevasta teksistä?

Terkuin Matty

Kommentit (2)
  1. Heippa Ei-Esikoinen !
    Se miksi kirjoitin että esikoiset voivat saada perinnönjaossa enemmän perintöä pitää paikkaansa. Ei minun kohdallani mutta lähipiirissäni on näin käynyt. Testamenttia ei oltu tehty ennen muiden sisaruksen syntymää vaan sitten kun koko porukka oli ns. ”koossa”. Esikoinen on myös saanut valita esim. lapsuudenkodin ennen vanhempien kuolemaansa.

    Kirjoituksessani käytin paljon lukemaani tietoa eri artikkeleista mitkä liittyivät sisarusten rooleihin. En itsekään allekirjoita kaikkia mutta pohdin niitä näin postauksessa ääneen.
    Kruununperijä vertauksella halusin tuoda konkreettisesti esille myös esikoisuudesta, mitä se mahdollisesti heillä voi olla.

    Varmasti esikoisia on erilaisia mutta pohdin omasta ja ympärilläni tekemistä huomioista esikoisuuteen. Kaikki me olemme erilaisia mutta postauksessa toin esille omia mietteitäni asiaan. Kannattaa tutustua eri artikkeleihin asiaan liittyen, ne ovat todella mielenkiintoisia!

    On hienoa että toi kommentillasi omaa kantaa ja mielipidettä esille! Kiitos siitä ❤️ On hienoa että postaus ja pohdintani puhututtaa. On myös todella kiinnostavaa kuulla miten eri ihmiset ottavat nämä sisarusten roolit ja millä tavalla ne ilmenevät heidän perheissään.

    Mutta olen kuullut että eräälle esikoiselle on sanottu miten hän on isovanhemmilleen erityinen ja tärkeä koska teki heistä isovanhemmat. Ja että kokevat hänet sitä kautta tärkeämmäksi. Uskon, että kaikki me olemme omalla tavallamme erityisiä olimme sitten esikoisia, keskimmäisiä tai kuopuksia. Esikoisuudesta on itsellä vain kokemusta joten siitä oli helppo kirjoittaa.

    Enkä tarkoittanut sitä etteikö muut sisarukset olisi vanhemmilleen, sukulaisilleen tai muille yhtä tärkeitä kuin esikoinen. Uskon että jokainen meistä on omalla tavallaan rakkaita lapsia vanhemmilleen. Esikoiset vaan ovat ne ketkä mahdollistavat sen että perheitä syntyy ☺️

  2. Ei-esikoinen
    12.3.2019, 15:34

    Minusta kuulostaa vähän jännältä, että esikoinen on (omalla tavallaan) sisarusparven tärkein henkilö sukulaisille. Jos jotain, olisin ajatellut, että kuopukset ovat kaikkien suosikkeja, koska ovat nuorimpia. Todella kummallisena pidän sitäkin, että väität esikoisten saavan enemmän perintöä testamenttien kautta. Onko tämä siis paikkansapitävä väite omalla kohdallasi, tai mistä olet päätynyt tähän tulokseen? En tarkoita arvostella, mutta en vain ihan rehellisesti ymmärrä, mihin väite perustuu. Ellei sitten siihen, että esikoiselle on ehditty testamentata omaisuutta ennen kuin nuoremmat sisarukset ovat syntyneet? Tarkoititko jotain sellaista tilannetta?

    Ehkä vaan kuulostaa vähän hassulta, että esikoinen itse kirjoittaa, miten hän on sisarusparven johtaja, sukulaisille tärkein sisarusparvesta, älykkäin, tunnollisin ym. (Etenkin tuo vertaus kruununperijään oli ehkä jo vähän liikaa! 😉 ) Minulla on kaksi sisarusta, ja olen kokenut, että olemme kaikki tasa-arvoisia ja vanhemmat, sukulaiset ja kaikki muutkin suhtautuvat meihin yhtä arvokkaina. Eipä ole tiedossani, että vanhin meistä olisi saanut sen enempää perintöäkään kuin me muut. Varmasti esikoisella on erityinen paikka sydämessä, kun on täyttänyt vanhempien perheen ja lapsen kaipuun, mutta ainakaan omassa perheessäni ei ole näkynyt mitenkään, että kaikki lapset eivät olisi yhtä tärkeitä.

    Ymmärrän, että kirjoitat tekstin tietysti omasta näkökulmastasi/itsestäsi, mutta jotenkin toivon, että kuitenkin ymmärrät, että eivät kaikki esikoiset tosiaankaan ole tuollaisia. Esimerkiksi, että esikoiset ovat jotenkin erityisen kilttejä tai toisaalta hirveän itsekriittisiä? Ei kai tuollainen väite perustu mihinkään, vaan varmasti esikoisissa on ihan kaikenlaisia ihmisiä, kuten kuopuksissa ja keskimmäisissäkin.

    Ainakaan minä en tunnistanut meidän sisarusparven esikoista tuosta tekstistä ollenkaan – hän on leppoisa ja vaatimaton.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *