KOTIÄITI RUOKALOMALLA

Viime viikonloppuna tämä kotimamma lähti viettämään ns. ruokalomaa. Tai siltä se vaikutti koska kameran rullaan ei kertynyt muita kuvia siltä yökyläily reissulta. Mutta hyvä niin! En todellakaan valita koska syöminen on ihan parasta viihdettä. Anteeksi siis  siitä, että kuvitus kuvina on vain ruokaa ja vielä enemmän sitä ruokaa, hihi.

En ollut sitten tyttäreni syntymän käynyt vielä kertaakaan yksin missään niin että olisin ollut vuorokauden poissa kotoa. 1,5 vuotta siinä siis vierähti että jonnekin tämä mammakin pääsi ilman velvollisuukia. Oli vain aikaa olla ja tehdä asioita. Olla möllöttää. Tehdä omia valintoja omien mieltymysten mukaan. Tehdä just niitä mitä itsestä hyvältä tuntui. Ja sehän on sen oman ajan ideakin, että saa kerrankin ajatella omaa napaansa. Mutta myönnän että tunne oli aika kreisi koska ei sitä elämää osaa enään kuvitella ilman höpöttäjä taaperoa <3

Olin odottanut sitä reissua jo pitkään. Koko viikon tuntui, että aika vain matelee kun odotti viikonlopun tulevan. Ja sitten yhtäkkiä sitä huomaakin kuinka kaikki se kiva olikin jo mennyt. Mistäköhän sekin johtuu että kun jotain odottaa niin aika vain matelee mutta sitten kun se itse tapahtuma on niin silloin aika juoksee siivillä?

Ajomatkalla meinasin kyllä tirautella pienet itkut kun ajoin määränpäätäni kohti. En siksi, että olisin pelännyt miten tyttäreni ja mieheni pärjää kaksistaan koska heille on muodostunut todella läheinen side toistensa välille että sitä on ihailtavaa katsella (Fun fact: tyttäreni on oikea isin tyttö <3). Vaan siksi että olin niin o n n e l l i n e n koska se vuorokausi oli omistettu vain minulle ja parhaalle ystävälleni. Kaikelle sille mitä en enää muistanut edes olevan olemassa. Omaa rauhaa, hihi. Edes ankea sää ei haitannut aurinkoista mieltä.

Meillä nyt ei ollut mitään suurempia suunnitelmia. Olla möllötettiin vaan. Pyörähdettiin Ikeassa ja Jumbossa. Tämmöiselle kaikkea pientä rakastavalle ihmiselle Ikea reissu nolla budjetilla oli kuin itsemurha mutta hei selvisin siitä!
Kun päästiin ystäväni uuni tuoreeseen kotiin tehtiin tortilla illallinen, leivottiin kahden suklaan suklaakakku (!!!), käytiin saunassa Muumilimpparien kanssa, katsottiin Putousta, selailtiin vanhoja teinikuvia ja juteltiin. Eikä edes jaksettu valvoa kovinkaan myöhälle kun uni vei voiton. Miten sitä pystyikään teinivuosina valvoa kellon ympäri? Sitä haluaisin ihan kysyä 16-vuotiaalta itseltänikin.

Aamulla valmistettiin oikein brunssi aamupala, neulottiin kimpassa sukkia, syötiin illan tähteitä ja sitten koittikin mun kotimatka. Siinä vihreitä peltoja ja aurinkoa ihaillessani huokailin kaikkea sitä onnellisuutta mitä olin saanut kokea sen vuorokauden aikana. Ja totta kai kevään lapsena fiilistelin sitä miten kevät ilmoittelee jo tulostaan, jei!

Vuorokausi oli simppeli mutta toimiva kombo kaikkineen herkkuineen. Fiilis oli sen jälkeen kyllä kuin uudesti syntyneellä Fenix linnulla. Sai niin paljon voimaa ja energiaa omalle mielelle. Tuli niin tarpeeseen kyllä tuo reissu kaiken tämän meneillä olevan keskelle. Kyllä sitä jaksaa ihan eri tavalla olla äiti kun saa hetken irtioton kaikesta kotijutuista. Ja niistä totutuista rutiineista. Oon niin kiitollinen, että mulle mahdollistui tämmöinen mini reissu ja siitä että mulla on ystäviä ketkä haluavat mulle tämmöisiä järjestää! <3

On hassua miten viime postauksesta höpöttelin yksinäisyydestä ja heti mulle siunaantui tämmöinen aivan ihana reissu. Mutta hei, sitä se elämä on parhaimmillaan. On niitä hurjempia mäkiä ja sitten niitä tasaisia kiitoratoja. Näistä onnellisista hetkistä täytyy vain osata nauttia jotta niissä paskimmissakin hetkissä voi yrittää muistella miten hyvää siitäkin voi joskus siunaantua.

On ihanaa että on ystäviä ketkä pysyy sun matkassa mukana yli kymmenen vuoden ajan. Koska sitä aikaa ei voi millään mittapuulla mitata miten arvokasta se on ollut ja tulee olemaan jatkossakin. Pus sinne Askolan pelloille <3

P.S. On kieltämättä jo ikävä tätä aamupalaa, hihi.

Terkuin Matty

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *