ÄITI, JOKA EI KOSKAAN SYNNYTTÄNYT

Elektiivinen sektio, keisarinleikkaus ja mitä näitä nyt on. Joillekin sektio on pahin pelko ja epäonnistuminen synnyttäessä, mutta minulle se oli jotain aivan muuta. Sektio on synnytystapa aivan kuten alatiesynnytys, vaikka sitä ei vieläkään mielletä sellaiseksi. Monesti olen kuullut lauseen ”ethän sinä ole synnyttänyt”, jos erehdyn sanomaan – että ”Jasperin synnytyksessä”. Jasper kuitenkin syntyi 18.9.2019, se miten hän tuli on tullut ulos, ei mielestäni ole kovinkaan oleellista. Oleellista on se, että hän tuli ulos.

Neuvolatädin kysyessä ”Oletko ajatellut synnytystä” vastasin enempää ajattelematta, en ole ajatellut synnyttää. Tästä alkoi miettiminen, mitä jos en oikeasti synnytä alateitse. Olen aina halunnut olla äiti, mutta en ole koskaan halunnut synnyttää. Synnyttämisessä ei ole mielestäni mitään luonnollista. Miellän omassa päässäni synnyttämisen hyvin epävakaaksi ja hallitsemattomaksi tilanteeksi. Monesti myös olen kuullut miespuolisilta henkilöiltä, jotka ovat tämän syntymän ihmeen päässeet näkemään, että ”siinä ei ole mitään luonnollista”. Ja uskon heitä täysin. Kirjoitin aikaisemmin synnytyspelostani, pääset sen lukemaan tästä.

Sektio päivän aamuna meidän tuli olla kello 7.00 Päijät-Hämeen Keskussairaalassa ilmoittautuneena. Olimme ensimmäisenä leikkausjonossa, joten vaihdoimme vaatteet ja sitten vain odottelimme, koska meitä tultaisiin hakemaan. Kätilö sanoi, että noin 9 aikaa lähdettäisiin saliin, jos ei kiirreellisiä tapauksia tule. Kun pääsimme saliin sain puudutuksen, joka oli ainoa asia mikä leikkauksessa minua pelotti. Mieheni pääsi leikkaussaliin kun olin saanut puudutuksen ja minut oli muuten valmisteltu. Meillä leikkaushenkilökunta oli aivan huippu! Heidän kanssa ei huomannut sitä, että makaat pöydällä maha auki, vaan he pitivät ilmapiirin todella mukavana ja juttelivat niitä näitä. Mieheni istui pääni yläpuolella ja yksi kätilö tarkkaili monitoria ja vointiani.

Leikkauksen alusta ei mennyt kauaa, kun Jasper syntyi. Yllätyin, että se on oikeasti niinkin nopea toimenpide. Jasper tuli hyvinkin näyttävästi ulos ja itkeminen alkoi samantien. Mieheni meni katsomaan Jasperia kun hänet punnittiin ja häntä hieman putsailtiin. Kun Jasper oli saatu putsattua ja punnittua, sain hänet hetkeksi syliini. Olen aina ollut sitä mieltä, että vastasyntynyt lapsi ei ole kaunis näky, eikä mielipide kyllä muuttunut oman lapsen saannin jälkeen. Monesti myös kuulee siitä yltäkylläisestä rakkauden tunteesta, eli kun on saanut lapsen ensimmäistä kertaa syliin, tulee kauhea rakkauden ja onnellisuuden tunne. Minulla ei tälläistä tunneryöppyä tullut, mutta sen osasin jo arvata etukäteen.

Saimme hetken olla Jasperin kanssa, kunnes miestäni pyydettiin poistumaan. Minä jäin vielä leikkaussaliin parsittavaksi. Itselläni on alavatsassa tatuointi, jonka kohdalta jouduttiin vähän leikkaamaan. Samaan aikaan kun minua parsittiin kiinni vitsaili leikkaavalääkäri, että luulisi tämänkin olevan helppoa kun pitää vain yhdistellä viivoja. Ja täytyy sanoa, tatuoinnistani ei juurikaan huomaa, että linnultani on katkaistu nokka. Lääkäri sai todella nätisti sen korjattua! Minulla alkoi puudute kadota jo ennen kuin pääsin pois leikkaussalista ja varpaita alkoi kihelmöimään, mikä oli hyvä asia, enkä siitä kätilöille sanonut edes. Salista siirryin heräämöön jossa jouduin olemaan pitempään kuin oli tarkoitus. Mieheni piti päästä Jasperin kanssa heräämöön kanssani, mutta osastolla oli niin kiire, ettei kukaan kerennyt tuomaan heitä – eikä hakemaan minua. Eli odottelin heräämössä muutaman tunnin ennen kuin pääsin osastolle. Mieheni ei kuullut minusta mitään ja oli kerennyt käydä kysymässä jo, että mitenhän salissa menee, kun ei minusta kuulu. Onneksi kuitenkin kaikki oli hyvin.

Osastolle päästyäni sain Jasperin hetkeksi syliini, jonka jälkeen aloin kyselemään ruokaa. Olin syönyt illalla edellisen kerran ja kello oli jo 3 kun pääsin osastolle takaisin. Nälkä oli siis kova. Sain syötyä osastolla, jonka jälkeen aloin haaveilla ylösnousemisesta. Olin ollut aamusta asti sängyssä, joten pieni jaloittelu ei olisi tehnyt huonoa. Kysyin kätilöltä, voisiko katetrin poistaa ja saisinko nousta ylös. Kätilö ei ollut alkuun samaa mieltä kanssani, vaan sanoi, että yleensä odotetaan seuraavaan aamuun. Neljän aikaa sain katetrin pois ja nousin sängystä. Kätilön mukaan nousin yllättävän ripeästi, mutta olin päättänyt, että en jää sänkyyn makaamaan. Samana iltana kävelin jo ruokalaan syömään iltapalaa. Osalle leikatuista tuotiin ruoka sänkyyn, mutta itse halusin lähteä liikkeelle heti kun vain mahdollista – se nopeuttaisi toipumista.

Kotiin pääsimme lauantaina, eli olimme 4 päivää sairaalassa. Olisimme päässeet jo perjantaina pois, mutta Jasperin paino oli laskenut turhan paljon, joten jäimme vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Itse yritin jo perjantaina päästä lähtemään, sillä sairaalassa olo ei houkutellut yhtään.

Sektion jälkeen minun tuli välttää nosteluita ja muutenkin varoa leikkaushaavaa. Mieheni jäi siis suoraan 2 viikoksi kotiin kanssani, jotta nosteluista ei tulisi heti muutaman viikon sisään. Minulla leikkauksesta toipuminen meni todella hyvin. Sairaalassa hoitajat ihmettelivät, kuinka ”ketterästi” liikuin haavani kanssa. Kun neuvolasta tultiin poistamaan tikkejä viikon päästä, ihmetteli hän kun istuin risti-istunnassa lattialla. Hän totesin vain ”ei taida haava paljoa haitata”. Eikä se haitannut. Pienillä vaunulenkeillä kävimme jo viikko leikkauksesta. Itselleni sektio oli oikea synnytystapa ja olen onnellinen, että siihen päädyin vaikka sain kummaksuvia katseita kertoessani valinnastani. Yleensä ensimmäinen kysymys oli ”onko kaikki hyvin?” ”Miksi te leikkaukseen joudutte?”. Jos ikinä tulen olemaan hulluuden rajamailla ja meille toinen lapsi tulisi, olisi synnytystapa ehdottomasti sektio. En nää järkeä lähteä kiduttamaan itseäni moneksi tunniksi, kun homman voi hoitaa helposti ja siististi.

Synnytystapa ylläri ylläri jakaa jälleen mielipiteitä äitien keskuudessa. Mikä nyt ei jakaisi. Osa on sitä mieltä, että jos olet saanut lapsen sektiolla, et ole synnyttänyt. Ja tämä on minulle ihan okei, itse puhun sektion puolesta, sillä se oli minulle hyvä kokemus. En kuitenkaan väheksy heitä, jotka haluavat asian hoitaa “vanhan kaavan” mukaan.

Kommentit (3)
  1. Sun synnytyskokemus oli kaiken kaikkiaan lähestulkoon identtinen omani kanssa. Mulle ei kukaan ole kyllä koskaan sanonut etten olisi synnyttänyt, en oikein edes ymmärrä ajatuksenjuoksua tässä🤔

    1. modernimutsi
      9.11.2020, 11:01

      Oli synnytystapa mikä tahansa, kyllä se silti synnytys mielestäni on 😀

  2. Jos sektio ei ole synnytys, sektiolla ei synny lapsia. Ne lapset eivät siis ole syntyneet! Schrödingerin lapset! 😅

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *