Hyväntuulisen taaperon resepti

Hitaat aamut – siinä meidän maaginen resepti hyväntuuliseen taaperoon. Meillä ollaan nyt reilu viikko herätty aamulla silloin kun hyvältä tuntuu, eli meidän aamu käynnistyy oikeastaan Jasperin ehdoilla. Jasperilla on hyvin tarkka rytmi ja arkisin herääminen tapahtuu noin 6:30, jolloin on helppo myös suunnitella aamua, vaikka Jasper saakin nukkua niin pitkää kuin haluaa.

Sairaslomani on mahdollistanut meille hitaat aamut, eikä taaperoa tarvitse enää repiä aamulla viideltä tai kuudelta ylös sängystä. Lähes poikkeuksetta meidän aamut alkoivat aikaisemmin huudolla ja itkulla, eikä mikään ollut hyvin missään vaiheessa. Siinä ei itselläkään mieliala pääse koheneman, kun saat ensimmäisen tunnin tapella siitä, meneekö vaatteet päälle vai ei. Tarhasta kun tulimme kotiin, jatkui sama kitinä siihen asti kun pääsimme nukkumaan. Jasper oli yksinkertaisesti todella väsynyt, vaikka sai saman määrän unta mitä nytkin. 

Nyt reilussa viikossa Jasperin muutos on huomattu niin kotona kuin tarhassakin. Aamuisin minulla on täällä seurana hyväntuulinen ja nauravainen taapero. Tarhassa Jasper on jaksanut keskittyä paremmin aktiviteetteihin, eikä enää riehu menemään omiaan koko aikaa. Tarhasta kun palaudutaan kotiin, on kitinät ollut harvassa. Jasper jaksaa touhuta ja on iloinen oma itsensä, joka ilmoittaa kun olisi aika päästä nukkumaan. Aikaisemmin tuntui, että Jasper oli väsynyt jo tarhasta tullessa ja nukkumaan mennessä oltiin jo niin yliväsyneitä, ettei rauhoittumisesta tullut yhtään mitään. Nukuttamiseen käytettiin parhaimmillaan tunteja, kun nyt homma on hyvällä tuurilla hoidettu 10 minuutissa. 

Vaikka sairaslomani on monelta kantilta ollut huono asia, on se tuonut myös paljon hyvää. Hitaat aamut ja ylipäätään arjessa jaksaminen on parantunut huomattavasti. Alkuraskauden aikainen itkeminen on jäänyt, eikä tomaatin tippuminen maahan enää aiheuta puolen tunnin itkukohtausta – niin kun se vielä muutama kuukausi sitten aiheutti. Varmasti oma mielialani vaikuttaa myös taaperoon, kun vastassa ei ole aina se kiukkuinen ja itkuinen äiti, joka menettää hermonsa ensimmäisestä jekusta. Nyt osaamme nauraa yhdessä Jasperin jekuille, koska eihän hänen jekut ole oikeasti pahantahtoisia.

Jollain tavalla on lohdullista, että tätä rytmiä saamme pitää yllä ainakin vuoden. Vuoden jälkeen olisi tiedossa töihin paluu ja tarharumba kahden lapsen kanssa. Pelkkä ajatus tuntuu epätoivoiselta, mutta onneksi sitä ei tarvitse vielä miettiä. Aikaisemmin en osannut ajatella kuinka paljon meidän oma arkirytmi vaikutti Jasperiin. Olen aina ajatellut, että lapset sopeutuvat. Ja kyllähän Jasper sopeutui, mutta hänen sisäinen rytminsä ei. Etätyövuosi helpotti meidän arkea hetkellisesti, mutta heti toimistolle palatessa muuttui meidän iloinen taapero jälleen manalan asukkaaksi. Ja siihen en enää halua lähteä, sillä se vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Edelleen toivon, että työelämä ja perhearki olisi helpompi sovittaa yhteen, sillä perhearjessa jaksaminen on myös täysin suoraan verrattavissa siihen, miten suoriudut töissä. Jos kotona olet väsynyt ja kuuntelet kitinää 24/7, ei siellä töissäkään jaksa olla hyvällä tuulella. Ehkä vielä joku päivä työelämä ja perhe-elämä saadaan balanssiin niin, että jokainen saisi rakentaa omasta työelämästä ja arjesta sopivan kombon. Ainakin toivon näin ja onneksi siihen suuntaan on nyt jo menty hyvää vauhtia.

Meillä hyväntuulisen taaperon resepti oli siis yksinkertaisesti puolituntia lisää unta ja puolituntia lisää lastenohjelmia aamulla. Niistä on meidän paremmat päivät tehty.

/Elina

perhe vanhemmuus lapset ystavat-ja-perhe
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *