Miksei se vaan nuku?

Aamulla herätessäni mielessäni on vain ja ainoastaan iso kuppi kahvia. Silmät ovat väsymyksestä jo niin turvonneet, ettei niitä avata kylmällä vesipesulla – pään työntäminen lumihankeen saattaisi toimia. Mutta toisaalta, siinäkin olisi vaarana puhkoa silmät, sillä viime syksynä leikatut pensaat saattaisivat yllättää. Päädyn siis ennemmin raahaamaan itseni kahvinkeittimen luo ja keittämään täyden pannullisen elämän eliksiiriä. Kun minulle sanottiin raskausaikana, ”nuku nyt kun vielä kerkeät” ärsytti se suunnattomasti. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin ymmärrän täysin, mistä minulle puhuttiin. Koska valehtelematta, olen nukkunut viimeksi hyvin alkuraskauden aikana. Ja siitä on nyt kaksi vuotta.

Olen aikaisemminkin sanonut, että etätyöt ovat olleet meidän lapsiarjen pelastus ja olen edelleen sitä mieltä. Kun herää yön aikana seitsemän kertaa nukuttamaan lasta uudelleen, on ihan tyytyväinen ettei tarvitse lähteä ajamaan Lahdesta Helsinkiin 5.45 aamulla. Meillä yöheräämiset alkoivat myöhään, sillä alkuun Jasper oli hyvä nukkuja. 9 kuukauden iässä hän kuitenkin keksit yöheräämiset ja voi pojat, nyt on sitten heräilty sen koko 9 kuukauden edestä.

Alku talvesta meidän unta varjosti Jasperin kauhukohtaukset, jotka olivat kamalia. Yöt menivät huutaen, itkien ja raivoten. Nämä kauhukohtaukset ovat onneksi laantuneet, eikä niitä ole tullut muutamaan kuukauteen. Itkukohtauksia silloin tällöin, mutta raivoaminen on onneksi jäänyt. Meillä kauhukohtaukset paheni aina kun jotain uutta opittiin tai oli paljon hälinää ja tapahtumaa ympärillä. Nyt kehitys on sen verran jarruttanut, ettei uusia taitoja tule samaa vauhtia kuin syksyllä, joten unetkin rauhoittuivat.

Viime aikoina Jasper on herännyt läheisyyden kaipuuseen ja ilmeisesti myös oma huone on alkanut pelottamaan. Olin alusta asti sanonut, ettei meille tule perhepetiä, sillä en pysty itse nukkumaan jos joku möyryää vieressä. Pääsääntöisesti meillä ei perhepetiä onneksi ole, mutta kun väsymys yltyy tarpeeksi suureksi, on ollut helpompi napata lapsi kainaloon nukkumaan. Perhepedin hienouksiahan on, että ei tarvitse nukkua yksin. Ei tule kylmä kun joku nukkuu joko aivan sinussa kiinni tai pahimmassa tapauksessa päälläsi. Tiedät koko yön missä lapsi menee kun heräilet hänen pyörimiseen ja potkimiseen. Aamulla voisi herätä auringon paisteeseen tai siihen, että taapero potkaisee unissaan sinua namaanaan. Itse olen lähiaikoina suosinut jälkimmäistä, herääminen on näin huomattavasti nopeampaa. Lyhyesti, jos et kaipaa unta tai olet aina halunnut tietää miltä tuntuu olla nyrkkeilysäkki – on perhepeti valintasi.

Nukkuminen on siis ollut ongelma jo pitkään, eikä meillä ole ollut jaksamista kuukauden pituiseen unikouluun. Päätimme nyt kokeilla, että mieheni nukkuu Jasperin kanssa Jasperin huoneessa, jos vaikka turvallisuuden tunne löytäisi sinnekin. Ei löytänyt. Muutama yö meni todella hyvin, kunnes alkoi taas huuto. Viikon jaksoimme kokeilla tätä järjestelyä, mutta kun se ei tuottanut tulosta ainakaan parempaan suuntaan, suuntasimme takaisin vanhaan järjestelyyn. Toivon, että jos muu niin ainakin aika auttaisi nukkumisen kanssa. Ehkä sitten 2 vuotiaana me nukuttaisiin?

Eli, jos teiltä löytyy hyväksi todettuja kikkoja nukkumiseen – olen kuulolla.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *