Vain hullu tekisi toisen lapsen

Olen aina halunnut kaksi lasta ja lapset pienellä ikäerolla. Se olisi lasten kannalta paras ratkaisu, mutta myös taloudellisesti fiksuinta. Kuitenkin Jasperin jälkeen oli pitkään tunne, että vain hullu tekisi toisen lapsen. Toinen lapsihan tarkoittaisi uudelleen 9 kuukauden helvettiä ja töistä pois jäämistä. Vaikka Jasper on ollut hävettävän helppo lapsi, niin jo hänen kanssa tuntee elämän vilisevän silmissä, niin mitä se olisi kahden kanssa. Lisäksi meillä on nyt alkanut arki helpottamaan tietyiltä osin, kun Jasperin omatoimisuus on lisääntynyt. Vauvan kanssa koko rumba alkaisi alusta. Ja totta puhuen, en tiedä kestäisikö pääni mustasukkaista taaperoa ja huutavaa vastasyntynyttä. 

Olen kuitenkin itse kasvanut veljen kanssa, eikä mikään ikinä tule korvaamaan sitä suhdetta, minkä sisarus voi antaa. Se suhde on sellainen, minkä haluaisin myös Jasperille tarjota. Samoin mieheni. Meillä mieheni on ollut avoimempi ajatukselle toisesta lapsesta kuin minä. Meillä minä olisin jälleen se, joka jäisi kotiin vauvan kanssa ja pyörittäisi sirkusta aamusta yöhön. En voi olla miettimättä, nostaisiko masennus taas päätään juuri kun olen alkanut voida paremmin. Toinen lapsi ei ole siis ollut itsestäänselvyys. Vaikka itse olen ollut asian kanssa kiikunkaakun, en haluaisi mieheltäni tai lapseltani viedä sitä onnea, minkä toinen lapsi voisi tarjota.  Ja jos toinen lapsi tulisi, saisi hän tulla ennen kuin Jasper täyttää kolme. Eli toisin sanoen kohta on jo kiire. Meillä aikataulun määrittää puhtaasti kela ja tuet, joka on aivan järjetöntä. Ainahan kaikki ei mene niin kuin suunnittelee ja raskautuminen voi viedä aikaa, mutta toivon, että seuraava tulisi yhtä vauhdikkaasti kuin ensimmäinen.

Monesti kuulee myös sanottavan, että kaksi ei mene siinä missä yksi. Ja tämä on aivan varmasti totta. Kuitenkin olen yrittänyt miettiä asiaa myös niin, että Jasperilla on alkanut pieni järjen hiven kasvamaan ja piuhojen yhdistymistä on ollut havaittavissa pääkopassa. Ehkä meillä olisi vähän helpompaa omatoimisen taaperon kanssa, kun sen konttaavan vuoden ikäisen? Ainakin näin olen yrittänyt helpottaa omaa oloani, kun on olen kuvitellut sitä sirkusta kahden pienen lapsen kanssa. Ihmisenä en toimi tunteiden pohjalta, vaan järjen. Olen monesti miettinyt, kuinka paljon olen ylipäätään ajatellut toista lasta. Mietin plussia ja miinuksia, vaikka tässä asiassa se ei ehkä kuuluisi mennä näin. Kuitenkin haluan turvata meidän talouden, ilman että tarvitsee joka päivä kärvistellä. Olen laskenut mitä toinen lapsi tekee taloudelle, kuin pärjäisimme vauvavuoden ja mitä muutoksia se vaatisi esimerkiksi lainojen kanssa. Olen miettinyt asiaa oman jaksamisen kannalta, sillä romahtanut äiti ei pysty antamaan perheelleen mitään muuta kuin pahaa oloa. Pysyisinkö kasassa, jaksaisinko? Mitä jos toisen lapsen kanssa vauvavuosi olisikin ihanaa? Tuntuu, että pääni on täynnä kysymyksiä, eikä niihin saa yksinkertaisesti vastausta. Meillä kun ei ole mahdollista, että mieheni jäisi kotiin lapsen kanssa ja minä palaisin töihin. Jos olisi, en näin paljoa ehkä käyttäisi aikaa asian miettimiseen.

Ja jos käännetään kolikko toisinpäin, on Jasper paras asia elämässäni. Hänen elämän ilo, hymy ja valloittava luonne saa minut hymyilemään päivittäin. Rakkaus tuota pientä taaperoa kohtaan on aivan järjetön ja koen, että sitä rakkautta riittäisi vielä toiselle taaperollekin. Jasper on sosiaalinen ja viihtyy muiden lasten kanssa, joten sisarus olisi varmasti toivottu. Ja pienen alku järkytyksen jälkeen, hän  osaisi varmasti jakaa vanhempansa ilman murhasuunnitemia. Eli, ajatukset ovat yhtä myllerrystä toisesta lapsesta ja päällimmäisenä komeilee lause, vain hullu tekisi toisen lapsen.

Miten teillä arki muuttui toisen lapsen saannin jälkeen?
Oliko toisen kanssa helpompaa tai vaikeampaa?

/Elina

Kommentit (4)
  1. Meillä ikäero on 2,5 vuotta ja en ehkä vähempää ottaisi. Mieti omaa jaksamistasi. Meillähän on jopa THL linjannut, että alle 2v ikäero on rankka vanhemmille. On vaikea käsittää, millaista on kahden lapsen kanssa ja kuinka paljon vähemmän jää aikaa itselle. Ja siis myös paljon ihanaa, kuinka huikeaa on nähdä lasten yhteyttä, eroja ja saa olla äiti kahdelle. Jos vaikka isompi osaa itse käydä potalla, puhua, syödä jne. niin se helpottaa huomattavasti. Jos on ollut haastetta oman jaksamisen kanssa, niin helpompaa varmaan olisi arki, jos ikäero lähenisi kolmea tai enemmän. Mutta toki jotkut sitten tekevät yhdellä rysäyksellä, jolloin myöhemmin voi olla helpompaa. Perheet on erilaisia, joten kuuntele itseäsi <3 ja puolisoasi. Ja nämähän eivät ole valinta-asioita aina, ja kyllä se elämä yleensä lutviutuu teki miten vaan 🙂 Kaikessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Mutta kaiken kaikkiaan, toinen lapsi on ollut ihana päätös. Saatan haluta kolmannenkin.

    1. Modernimutsi
      24.2.2021, 22:28

      Ihana kuulla kokemuksia asiasta! ❤️ Meillä luultavasti ikäero olisi 2-3 vuotta, jos ihanteellisesti kävisi. Olen aina ajatellut, että yhdellä rysäyksellä molemmat. Vaikka se on haastavaa vanhemmille, olisi se kuitenkin kerralla hoidettu ja helpottaisi sitten jatkoa. Onneksi meillä esikoinen on hyvin omatoiminen tapaus, vaikka ikää ei ole kuin 1,5 vuotta. Kuitenkin, on se toinen lapsi taas suuri elämänmuutos, vaikkakin toivottu sellainen 🙂

  2. Pakko sanoa tuosta pienestä ikäerosta, että lyhyt ikäero ei takaa hyvää tai läheistä suhdetta sisaruksen kanssa. Tiedän lapsia, joilla on 1,5v ikäeroa mutta eivät leiki keskenään sillä persoonallisuus ja mielenkiinnon kohteet eivät vain mene yksiin. Tiedän myös monta sisarusta, joilla ikäeroa on 5-6v ja ovat todella läheisiä. Leikissä toinen on ollut enemmän seuraaja ja toinen hoivaaja, mutta ovat superläheisiä. En siis tämän ”leikkikaveri”-asian takia hakisi lyhyttä ikäeroa vaan menkää tavalla joka tuntuu teille oikealta.

    1. Modernimutsi
      22.2.2021, 17:40

      Tuo on täysin totta, ettei pieni ikäero takaa läheistä suhdetta. Itse näen kuitenkin enemmän positiivista pienessä ikäerossa ja siihen suuntaan olisin kallistumassa.
      Mikäli toinen lapsi meille joskus ilmestyy, täytyy toivoa että heille läheiset välit syntyvät. Se on tosiaan asia, johon itse ei juurikaan voi vaikuttaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *