Yksi perhe – kaksi eri taloutta

Asia, joka ihmetyttää lähes joka kerta kun puhun rahasta ja meidän perheen taloudesta. Me emme ole yhdistäneet talouttamme missään vaiheessa, emmekä tule yhdistämään. Olemme mieheni kanssa kuin yö ja päivä rahan käytön suhteen ja se on suurin syy siihen, että meillä ei ole yhteistä taloutta. Puhumme kotona kuitenkin rahasta ja olemme suurin piirtein perillä toisen raha-asioista. Suurimman ihmetyksen tekee Jasper. Olisi täysin normaalia, että avopuolisoilla on erilliset tilit ja täysin eriytyneet taloudet, mutta Jasper on tehnyt yhtälöstä sellaisen, mikä monia ihmetyttää. Miten voimme pitää erilliset taloudet, kun meillä on lapsi? 

Meillä kuukauden menot jakautuvat niin, että mieheni siirtää minulle x määrän kuussa rahaa ja sillä maksetaan puolet Jasperin menoista ja yhteisistä kuluista. Ruokakaupassa maksamme vuoroviikoin ruuat ja suuremmista hankinnoista keskustelemme tapauskohtaisesti. Ei kuulosta kovinkaan hankalalta, vai mitä? En ole koskaan nähnyt, että lapsi olisi syy yhdistää taloudet. Mielestäni raha ja rakkaus tulee pitää erillään, näin säästytään riidoilta ja suuremmilta mielipahoilta.

Tuloerot perheen sisällä
Tällä hetkellä meillä on todella suuri tuloero mieheni kanssa. Minä olen joustavalla hoitovapaalla, joten palkkani on normaalia pienempi.  Olemme laskeneet meidän elämisen kustannukset niin, että molemmat voivat osallistua niihin omalla palkallaan. Eli tämä tarkoittaa sitä, että minulle jää vähemmän käyttörahaa. Joissain perheissä käytetään prosenttiosuutta, jonka mukaan maksetaan menoja, mutta meillä tämä ei yksinkertaisesti toimisi. Meillä asuntolaina on vain minun nimissäni, joten jos meillä käytettäisiin prosenttiosuutta – maksaisi mieheni käytännössä yksin lainaani. Se taas ei kuulosta kovinkaan reilulta, joten meillä puoliksi laittaminen on ollut kaikista paras vaihtoehto. 

Joustava hoitoraha, elääkö sillä?
Luulen, että joku elää oikein hyvin. Minä en elä, vaan elämäni on pennin venyttämistä ja joudun todella tarkkaan katsomaan mitä ostan esimerkiksi kaupasta, sillä viikkobudjettini ei ole suuri – tarkalleen ottaen 70 euroa. Tähän sisältyy ruoka, ”hupi bensa” ja muut käyttötavarat. Joillekin se on suuri raha, mutta itselleni se ei ole. Olen tottunut siihen, että kaupasta voi ostaa mitä haluaa, eikä tarvitse miettiä pääseekö autolla kaupunkiin, kun bensavalo palaa kolmatta päivää. Odotan sitä aikaa, kun pääsen täysipäiväisesti takaisin töihin ja saan täyden palkan, jota ei ole kohta muutamaan vuoteen näkynyt.

Tällä hetkellä minulle jää palkasta kuussa käteen 1436 euroa ja siitä kun otetaan pakolliset menot pois, ei summa päätä huimaa. Pakollisista menoista en saa karsittua mitään pois, vaan se on vedetty niin tiukalle kuin mahdollista. Auto on itselleni suurin menoerä, mutta jos työmatka on 128 kilometriä suuntaansa, on auto välttämätön. Samalla myös polttoainekustannukset vievät suurimman osan käyttörahoistani. Tuntuu täysin idioottimaiselta, että minun tulee varata kuussa enemmän rahaa polttoaineisiin kuin ruokaan – mutta minkäs teet. 

Ainoa, mistä olen siis saanut karsittua on ruoka. Meillä budjetointiin on auttanut todella paljon kiertävä ruokalista. Ruokalistalla on joka viikolle valmiit ruuat mietittynä ja kauppalista löytyy suoraan K-ruoka sovelluksesta, jolloin tiedämme myös aika lähelle, paljonko meillä kauppaan menee rahaa. Aikaisemmin meillä meni 100 euroa per viikko, mutta siihen ei yksinkertaisesti enää oma budjettini taivu. Tällä systeemillä olemme saaneet ruokaostokset pienemmäksi ja kauppareissut kuluvat huomattavasti nopeammin.

Kun Jasper kasvaa, haluan hänen oppivan, ettei raha kasva puussa. Olen myös monesti miehelleni sanonut, että Jasperille tulee opettaa rahan käyttöä. Yhä useammat nuoret velkaantuvat täysin turhan takia ja haluan ainakin yrittää välttää sen Jasperin kohdalla. Vaikka tiedän, että aina se opettaminen ja neuvominen ei takaa sitä, etteikö rahahuolia tulisi. En itse osaa sanoa miten minulle on rahan käyttöä opetettu pienenä, sillä jostain syystä en muista. Olen luonteeltani hyvin pihin ja mietin tarkkaan mihin haluan rahani käyttää. Mielummin elän vähä pienemmällä ja matkustelen, kun että tuhlaisin kaiken mitä tilille kuukaudessa tulee. Minulla on aina 16-vuotiaasta asti ollut puskuri, jolla saan maksettua yllättäviä menoja – kuten auton korjaukset, pesukoneen hajoamiset ym. Jos puskurini pääsee liian alas ja yllättäviä menoja tulee lyhyen ajan sisään liikaa – tulee myös ahdistus. Raha tuo minulle turvaa ja jos puskuri on kunnossa, niin myös mieli on huomattavasti rauhallisempi. 

Oletteko te yhteisen talouden kannalla, vai onko helpompaa, kun molemmilla on omat rahat?

/Elina

Kommentit (12)
  1. Meillä on molemmilla omat rahat, koska meillä on ihan erilaiset rahankäyttötavat ja riitoja tulisi varmasti jos olisi yhteiset. Mulla menisi hermo kun mies ostaisi yhdeksännet juoksulenkkarit tai taas uuden kännykän yhteisistä rahoista 😀 Minusta arki sujuu tosi näppärästi nyt kun meillä on yhteinen tili, jonne kumpikin laittaa saman summan rahaa ja josta maksetaan kaikki yhteiset kulut. Molemmilla on pakkikortit tuolle tilille, joten myös ruokaostokset hoituvat kätevästi. Jos meillä olisi tuloeroa lasten saamisen vuoksi, jaettaisi yhteiselle tilille menevä summa toisin ja kohdistettaisi tarvittaessa myös toisen rahaa oman asunnon lainanlyhennyksiin. Se olisi mielestäni oikeudenmukaista koska yhteinen lapsihan sen tulonmenetyksen aiheuttaa. Näitä on aina mielenkiintoista lukea miten kenelläkin toimitaan 🙂

    1. Modernimutsi
      26.1.2021, 11:19

      Sama! En kestäisi jos mies ostelisi yhteisillä rahoilla kaikkea ”turhaa”. 😀 Tuo on hyvä huomio, että lapsesta johtuva tuloero ei voi vaikuttaa vain toisen talouteen.

  2. onervakanerva
    22.1.2021, 10:36

    Moi! Tää on eka postaus, jonka kautta törmään blogiisi 🙂 Tosi mielenkiintoista! Mun mielestä talousasioista etenkin perheissä pitäisi puhua enemmän. Raha tuntuu olevan tabu, ja siitä on välillä vaikea puhua. Omallakin kohdalla talousasiat eivät ole ihan optimaalisia, sillä olen lapsen kanssa kotona ja teen epäsäännöllisesti töitä. Mies siis vastaa taloudesta lähes kokonaan.Meillä tosin asiat tekee yksinkertaisemmiksi se, että laina on hänen nimissään, joten osallistun esim. ruoka- ja muihin pakollisiin menoihin sitten kykyni mukaan.

    Miten te olette saaneet ruokakulut noin pieniksi? Meillä ruokaan menee se parisataa viikossa, mikä tuntuu ihan hirveän isolta summalta mutta myös vaikealta enää kiristää.

    Myös se jäi kiinnostamaan, että joudutko ajamaan usein tuota työmatkaa? Tuntuu aika hurjalta jo ihan ajankäytön kannalta! Myös ajankäyttö pikkulapsiperheessä on tosi mielenkiintoinen aihe josta olisi kiva kuulla enemmän erilaisia kokemuksia.

    Iloista alkanutta vuotta 🙂

    1. Modernimutsi
      22.1.2021, 11:37

      Moikka, kiva kun eksyit! Raha on tosiaan puheenaiheena sellainen, ettei siitä tykätä puhua. Minusta olisi tärkeää kuitenkin tuoda myös näitä asioita keskusteluihin. En itse pidä taloudesta puhumista pahasta, vaan se menee siinä missä päivän sää! 😀

      Meillä ruokakuluja on helpottanut ennalta suunniteltu ruokalista. Listalla on ihan perus kotiruokaa joka uppoaa kaikille meidän perheessä. Teen isompia satseja, joita syödään muutamana päivänä. Toki, meillä helpottaa se, että lapsi syö kerran päivässä lämpimän aterian päiväkodissa ja mieheni käy välillä ulkona syömässä lounaan. Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa enemmän meidän ruokasysteemistä blogiin, sillä siitä on lähipiirissäkin jonkun verran kyselty.

      Tällä hetkellä ajaminen on todella vähäistä, koska koronan takia olemme etätöissä. Normaalina työviikkona ajan kolmesti helsinkiin, eli pidän kaksi etäpäivää per viikko. Jo nämä kaksi päivää on auttanut todella paljon jaksamisen kannalta, vaikka onhan tämä kokoaikainen etäily ollut nyt ihan luksusta! Ja arkihan tuntuu olevan yhtä ajamista ja kiirettä paikasta a paikkaan b ja sieltä vielä c:hen. Voisin kirjoittaa meidän päivärytmistä ja ajankäytöstä vähän laajemmin, sillä sehän on yhtä sirkusta! 😀

      Ihanaa alkanutta vuotta myös sinulle! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *