Äitimyytit

Myytti 1. Äidit ovat tietyn ikäisiä, kokoisia ja näköisiä.

Myytti 2. Synnytyksessä ja imetyksessä mitataaan äitiyttä. 

Myytti 3. Äitiys on luonteenpiirre 

Myytti 4. Äiti rakastuu lapseen ensisilmäyksellä. 

Myytti 5. Äidit ovat automaattisesti onnellisia.

Myytti 6. Äiti ei ole väkivaltainen

Myytti 7. Äitiys on harmoniaa

Myytti 8. Äiti on lapsilleen tasapuolinen. 

Myytti 9. Lapsen temperamentti johtuu äidistä.

Myytti 10. Yksi äiti riittää.

Myytti 11. Ydinperhe on paras. 

(Raisa Cacciatore, Kristiina Janhunen, Täydelliset äidit – 11 myyttiä, kirjasta Äidin kielletyt tunteet)

Minkälaisia ajatuksia?

Just näitten keksittyjen myyttien takia tulee niitä ”paska äiti” fiiliksiä.

1. Ite on oo ikinä ajatellu näin. Äitejähän on kaiken ikäisiä, kokoisia ja näköisiä. 

2. Ei pidä paikkaansa. Synnytyksessä voi käydä mitä vaan, mihin ei voi itse vaikuttaa. Jos imetys mittaa jotain, niin kärsivällisyyttä. Imetys ei määrittele hyvää äitiä. Jos ei imetä, niin se ei tarkoita että olisi huono äiti.

3. Ei mun mielestä!

4. Ei läheskään aina. Lapsihan on toisaalta ihan vieras ihminen ja voi kestää kuukausiakin ennen kuin syttyy minkäänlaisia rakkauden tunteita.

5. Ei pidä paikkaansa. Kyllä äiditkin on surullisia ja onnettomia välillä.

6. Näin pitäisi olla, mutta ikävä kyllä niitä väkivaltaisia löytyy myös.

7. No ei ole aina.

8. Kyllä pitäisi ja itse ainakin yritän sitten, kun niitä lisää on 😉

9. öö? ei 😀 haha

10. Kyllä riittää 🙂

11. Jos toimiva niin kyllä, mutta mekin ollaan oikeen hyvä esimerkki Antsan kanssa siitä ,että tämä myytti ei pidä paikkaansa!!

Kommentit (9)
  1. Meillä on edellisen kommentoijan kanssa selvästikin erilainen näkemys siitä mikä on perhe, ja minun kommenttini koski nimenomaan sitä: mikä on perhe. Minun – ja myös tyttärieni mielestä – me olemme tällä hetkellä kaikki yhtä ja samaa perhettä ja minun mielestäni hän on ihan yhtä oikeutettu kommentoimaan tuota ydinperhe -myyttiä oman kokemuksensa pohjalta. Mitä tapakasvatukseen tulee (vaikken ymmärrä miten se tähän aiheeseen liittyi) kaikki lapsen lähipiirissä olevat osallistuvat omalta osaltaan siihen, halusivat tai ei. Meidän perheessämme Antonin äidillä tulee tietenkin olemaan suurin vastuu, mikä on ihan luonnollista, mutta emme me muutkaan voi nostaa käsiä pystyyn ja todeta ettei kuulu meille. Ihan sama juttu se on missä tahansa perheessä.
    Siitä olen samaa mieltä ettei äiti pysty antamaan pojalleen miehen mallia, mutta minun on myönnettävä etten ymmärrä miten kukaan poika voisi kasvaa niin ettei hänellä olisi lainkaan miehenmallia lapsuudessaan – ellei sitten äiti miehiin katkeroiduttuaan yritä sulkea kaikkia miehiä pois lapsen elämästä. Ja silloin ongelmana ei todellakaan ole se oman isän antaman mies/isämallin puuttuminen. Eikä oman isän antama malli mitenkään automaattisesti takaa sitä, että poika osaisi olla hyvä isä omille lapsilleen, kuten jo aikaisemmin totesinkin. Lapset ovat oikeasti tosi älykkäitä olentoja, jotka osaavat imeä vaikutteita ympäristöstään – muualtakin kuin omasta kodista – ja suurimmasta osasta kasvaa hyviä vanhempia olivatpa ne omat vanhemmat sitten minkälaisia tahansa.
    Tämä on siis minun mielipiteeni oman elämänkokemukseni perusteella.

  2. ”10 kuukauden ikäinen teiniäiti ”
    Kirjoitusvirhe
    Piti lukea: ”10 kuukauden ikäisen lapsen teiniäiti”

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *