Bussiin vaunujen kanssa

Huomenna mennään Antonin kanssa kaupunkiin. Kulutetaan päivä shoppailemalla ja käydään isomamman kanssa kahvilla.

Minulla ei omaa autoa ole. Vielä. Eikä varmaan ihan lähiaikoina tulekkaan. Ei ainakaan ole heti ensimmäisenä listalla.

Huominen matka siis taittuu linja-autolla. Bussimatka on ilmainen vaunuilla lapsen kanssa tulevalle henkilölle Turun sisällä kuljettaessa. Me asumme Raisiossa, mutta ollaan Turussa, Hirvensalossa yötä isäni luona. Päästään siis ilmaiseksi huomenna. No eipä se bussimatka kallis ole (2.5e ainakin kun viimeksi olen bussini maksanut). Mutta ensimmäinen matka jännittää jo sinänsä niin paljon, että maksaminen toisi lisä hässäkkää.

Niin ai miks mua jännittää? No sitähän mietin itekkin. Oonhan mä kulkenu bussilla ykkös luokasta asti. Ensin koulu-koti väliä ja myöhemmin muuallekin. 

Nyt ihan uutena asiana ne vaunut. 

Mitä jos bussikuski ei huomaa mua, eikä avaakkaan niitä ovia? No miks ei huomais?  Kun vilkuttelen kuskille, varmasti huomaa/tietää, että oon tulossa just siihen bussiin. Ja sitä varten siinä oven ulkopuolella on se nappi, mitä voi painaa, jos kuski vaikka unohtaa avata sen oven.

Mitä jos kukaan ei auta mua niitten vaunujen kanssa sinne bussiin/pois sieltä? Kyllä usein ihmiset auttaa, jos yksin on liikenteessä. Mutta jos kukaan ei tuu apuun, niin on bussikuskin velvollisuus auttaa.

Entäs miten bussikuski sit tietää, että mä oon lähössä bussista, vähän hitaammin kun aikasemmin? Painan sitä stoppi nappulaa, mut tällä kertaa sitä, missä on ne vaunun kuvat. No painan sitä, vaikka joku olis kerenny jo painaa sitä tavallista nappulaa. Ihan vaan sen takia, että kuski tietää, että jonkun lähtö kestää vähäsen kauemmin.

Jännitänkö ihan turhaan? Joo! Sen kun vaan bussiin ja menoks!

Noi asiat pyörii mielessä, mut silti jännitän ja stressaan sitä ensimmäistä matkaa:D Oon ihan varma, että hyvin se menee. Ja sen jälkeen se reissaaminen varmaan sujuukin paaaljon paremmin.

 

Kommentit (6)
  1. Itse hoisin kaksi vuotta kolmea pientä tyttö. Aluksi kaikki olivat vain 2-vuotiaita ja menin siis rattailla mihin mahtui kolme muksua. Joka päivä kuljettiin bussilla mm. kerhoihin. SILTI nyt kun yritän omaa lasta, juuri tuo bussilla kulkeminenkin jännittää sikana. 😀 Jotkut kuskit kun ainakin täällä pk-seudulla ovat tosi hätäisiä. 🙁

  2. Me oltiin turussa asuessa autottomia, koska bussilla oli näppärä kulkea (meni noin 10min välein) ja ilmaista kun oli pari pientä lasta.

    Turussa on matalia busseja, ei niihin tarvitse apua. Ainoa vinkki, että jos on rattaissa kääntyvä etupyörä/etupyörät niin lukitse ne ennen bussiin menoa =)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *